Hyppää pääsisältöön

Teemmekö työtä, jota emme halua, jotta saisimme tavaroita, joita emme tarvitse?

Vesa Vierikko juhlii 35-vuotista uraansa Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjan päähenkilönä.
Vesa Vierikko on A. I. Putkonen, Cooltechin laskenta-assistentti, jonka ura saa yllättävän käänteen. Vesa Vierikko juhlii 35-vuotista uraansa Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjan päähenkilönä. Kuva: © Mitro Härkönen mielipuolen päiväkirja

Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja on tyly ja riemastuttava analyysi nykypäivän todellisuudesta ja työnteosta - ja nöyryytetyn ihmisen osasta siinä.

Kuulostaako tutulta: organisaatiouudistus joka viikko. Jatkuvia tehostamistoimia. Väkinäistä taukojumppaa, alistuneina pomppivia toimistovirkailijoita. Hokemia siitä, kuinka jokainen on oman onnensa seppä. Ihmisiä, jotka ovat tekevinään vimmatusti töitä, etteivät saisi kenkää. Työntekijöitä, jotka raatavat niin, että saavat kituvan firman nousuun – ja kun he onnistuvat, heidät irtisanotaan osakkeenomistajien kasvaneiden odotusten vuoksi. Ja kaiken keskellä nämä ihmiset laulavat kivettynein kasvoin: "Smile, though your heart is aching..."

Ohjaaja Esa Leskinen ja käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä ovat Gogolin kimpussa toistamiseen. Ensimmäinen kerta oli uudelleentulkinta novellista Päällystakki (2009) – Martti Suosalon tähdittämä nerokas ja pähkähullu kertomus miehestä, joka uskoi menestyvänsä, kunhan vain saisi uuden takin. Absurdin huumorin äärellä ollaan nytkin. On puhuvia printtereitä. On Microsoftin suomalainen johtaja rakentamassa Afrikan laajuista ilmaista laajakaistaa. On televisioita, jotka syttyvät ja sammuvat miten mielivät. On eräs tukka, joka Gogolin nenän tavoin lähtee omille teilleen. Mielipuolen päiväkirja ottaa elementtejä niin Gogolin Nenästä kuin Hullun päiväkirjastakin.

Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja sijoittuu Cooltech-nimiseen yritykseen.
Cooltech ei anna työntekijöilleen armoa. Taisto Oksanen tekee mieleenpainuvan roolin Mönkkösenä. Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja sijoittuu Cooltech-nimiseen yritykseen. Kuva: © Mitro Härkönen taisto oksanen.

Vesa Vierikko juhlii näytelmän myötä 35-vuotista uraansa, ja tekee uskomattoman roolisuorituksen näytelmän mielipuolena, pälyilevänä Putkosena, jämähtäneenä laskenta-assistenttina ja excel-osaajana. Muu ensemble (Robin Svartström, Minna Suuronen ja Taisto Oksanen) pitää huolta hullunmyllystä Putkosen ympärillä.

Eteenpäin mennään, hourupäisen uskon voimalla.

Hahmoista suurimman vaikutuksen minuun teki ”Kitukasvuinen vasemmistolainen” (Svartström), joka vertaa nykymenoa Kelju K. Kojootin hyppyyn. Kojootti loikkaa kanjonin reunalta, ja jatkaa menoaan ilmassa - vain koska ei tajua maan kadonneen jalkojensa alla. Samassa huterassa tilassa on länsimainen kulutusyhteiskuntakin. Eteenpäin mennään, hourupäisen uskon voimalla.

Mielipuolen päiväkirja on osa myös toista Esa Leskisen teossarjaa. Siihen kuuluvat yhteiskunnan muutosta ja työelämän huonontumista kuvaavat näytelmät Jatkuvaa kasvua (2011) ja Euroopan taivaan alla (2010). Uusi esitys on monelta osin edeltäjiensä sukulainen. On lyhyitä kohtauksia, videoita, suoraa monologia katsojalle, hassuja peruukkeja. Ensimmäisen puoliajan jälkeen kiemurtelin hiukkasen, kaikesta hyvästä huolimatta. Tempo tuntui vähän verkkaiselta. Ja vaikka tarina on uusi, sisältö tuntui turhan tutulta.

Minna Suuronen ja Vesa Vierikko näyttelevät Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjassa.
Minna Suuronen näyttelee Kirstiä, Vesa Vierikon Putkosen kollegaa ja suurta ihastusta. Minna Suuronen ja Vesa Vierikko näyttelevät Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjassa. Kuva: © Mitro Härkönen minna suuronen

Toinen puoliaika otti luulot pois. Ensinnäkin, hulluus kasvaa hullummaksi, komedia kiihtyy kiivaammaksi. Ja lisäksi: toisin kuin edeltäjänsä, Mielipuolen päiväkirja ei ole vain raakaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja mustaa naurua kaikelle. Se nousee arjen tasolta ylemmäs, sivuun, pois, jonnekin sinne, missä elämä on kallis ja hauras mysteeri. Ja äkkiä, varoittamatta, näyttämöllä syntyy runoutta joka viiltää.

Minä ja ystäväni poistuimme teatterista kyyneleet silmissä. Kumpikin oli poissa tolaltaan, omista syistään. Kumpikin oli täynnä ajatuksia, täynnä pakottavaa puhetta.

Mielipuolen päiväkirja saa miettimään isoja kysymyksiä, paitsi yhteiskunnallisesti, myös yksityisesti. Kuten: teemmekö työtä, jota emme halua, jotta saisimme tavaroita, joita emme tarvitse? Kuka onkaan se mielipuoli? Se, joka menettää järkensä – vai se, joka painaa täysillä sekopäisen maailman mukana? Miten ihmistä saa kohdella? Mihin itse suostut? Mitä uskallat vaatia? Mikä on oma vastuusi? Miten haluat käyttää elämäsi päivät? Missä on tämän kaiken mieli? Helppoja vastauksia ei anneta.

Ystäväni kertoi esityksen aikana anoneensa mielessään, että ”älä anna näytelmän vastauksen olla parisuhde”. Hänen toiveensa toteutui. Enempää en kerro, koska tämä on koettava itse.

Ryhmäteatteri: Mielipuolen päiväkirja.
Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä, ohjaus Esa Leskinen. Valosuunnittelu Tomi Tirranen, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, kuvasuunnittelu Mika Haaranen, lavastus ja pukusuunnittelu Janne Siltavuori, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Vesa Vierikko, Minna Suuronen, Robin Svartström ja Taisto Oksanen. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 12.2.2015.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri