Hyppää pääsisältöön

Teemmekö työtä, jota emme halua, jotta saisimme tavaroita, joita emme tarvitse?

Vesa Vierikko juhlii 35-vuotista uraansa Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjan päähenkilönä.
Vesa Vierikko on A. I. Putkonen, Cooltechin laskenta-assistentti, jonka ura saa yllättävän käänteen. Vesa Vierikko juhlii 35-vuotista uraansa Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjan päähenkilönä. Kuva: © Mitro Härkönen mielipuolen päiväkirja

Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja on tyly ja riemastuttava analyysi nykypäivän todellisuudesta ja työnteosta - ja nöyryytetyn ihmisen osasta siinä.

Kuulostaako tutulta: organisaatiouudistus joka viikko. Jatkuvia tehostamistoimia. Väkinäistä taukojumppaa, alistuneina pomppivia toimistovirkailijoita. Hokemia siitä, kuinka jokainen on oman onnensa seppä. Ihmisiä, jotka ovat tekevinään vimmatusti töitä, etteivät saisi kenkää. Työntekijöitä, jotka raatavat niin, että saavat kituvan firman nousuun – ja kun he onnistuvat, heidät irtisanotaan osakkeenomistajien kasvaneiden odotusten vuoksi. Ja kaiken keskellä nämä ihmiset laulavat kivettynein kasvoin: "Smile, though your heart is aching..."

Ohjaaja Esa Leskinen ja käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä ovat Gogolin kimpussa toistamiseen. Ensimmäinen kerta oli uudelleentulkinta novellista Päällystakki (2009) – Martti Suosalon tähdittämä nerokas ja pähkähullu kertomus miehestä, joka uskoi menestyvänsä, kunhan vain saisi uuden takin. Absurdin huumorin äärellä ollaan nytkin. On puhuvia printtereitä. On Microsoftin suomalainen johtaja rakentamassa Afrikan laajuista ilmaista laajakaistaa. On televisioita, jotka syttyvät ja sammuvat miten mielivät. On eräs tukka, joka Gogolin nenän tavoin lähtee omille teilleen. Mielipuolen päiväkirja ottaa elementtejä niin Gogolin Nenästä kuin Hullun päiväkirjastakin.

Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja sijoittuu Cooltech-nimiseen yritykseen.
Cooltech ei anna työntekijöilleen armoa. Taisto Oksanen tekee mieleenpainuvan roolin Mönkkösenä. Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja sijoittuu Cooltech-nimiseen yritykseen. Kuva: © Mitro Härkönen taisto oksanen.

Vesa Vierikko juhlii näytelmän myötä 35-vuotista uraansa, ja tekee uskomattoman roolisuorituksen näytelmän mielipuolena, pälyilevänä Putkosena, jämähtäneenä laskenta-assistenttina ja excel-osaajana. Muu ensemble (Robin Svartström, Minna Suuronen ja Taisto Oksanen) pitää huolta hullunmyllystä Putkosen ympärillä.

Eteenpäin mennään, hourupäisen uskon voimalla.

Hahmoista suurimman vaikutuksen minuun teki ”Kitukasvuinen vasemmistolainen” (Svartström), joka vertaa nykymenoa Kelju K. Kojootin hyppyyn. Kojootti loikkaa kanjonin reunalta, ja jatkaa menoaan ilmassa - vain koska ei tajua maan kadonneen jalkojensa alla. Samassa huterassa tilassa on länsimainen kulutusyhteiskuntakin. Eteenpäin mennään, hourupäisen uskon voimalla.

Mielipuolen päiväkirja on osa myös toista Esa Leskisen teossarjaa. Siihen kuuluvat yhteiskunnan muutosta ja työelämän huonontumista kuvaavat näytelmät Jatkuvaa kasvua (2011) ja Euroopan taivaan alla (2010). Uusi esitys on monelta osin edeltäjiensä sukulainen. On lyhyitä kohtauksia, videoita, suoraa monologia katsojalle, hassuja peruukkeja. Ensimmäisen puoliajan jälkeen kiemurtelin hiukkasen, kaikesta hyvästä huolimatta. Tempo tuntui vähän verkkaiselta. Ja vaikka tarina on uusi, sisältö tuntui turhan tutulta.

Minna Suuronen ja Vesa Vierikko näyttelevät Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjassa.
Minna Suuronen näyttelee Kirstiä, Vesa Vierikon Putkosen kollegaa ja suurta ihastusta. Minna Suuronen ja Vesa Vierikko näyttelevät Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjassa. Kuva: © Mitro Härkönen minna suuronen

Toinen puoliaika otti luulot pois. Ensinnäkin, hulluus kasvaa hullummaksi, komedia kiihtyy kiivaammaksi. Ja lisäksi: toisin kuin edeltäjänsä, Mielipuolen päiväkirja ei ole vain raakaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja mustaa naurua kaikelle. Se nousee arjen tasolta ylemmäs, sivuun, pois, jonnekin sinne, missä elämä on kallis ja hauras mysteeri. Ja äkkiä, varoittamatta, näyttämöllä syntyy runoutta joka viiltää.

Minä ja ystäväni poistuimme teatterista kyyneleet silmissä. Kumpikin oli poissa tolaltaan, omista syistään. Kumpikin oli täynnä ajatuksia, täynnä pakottavaa puhetta.

Mielipuolen päiväkirja saa miettimään isoja kysymyksiä, paitsi yhteiskunnallisesti, myös yksityisesti. Kuten: teemmekö työtä, jota emme halua, jotta saisimme tavaroita, joita emme tarvitse? Kuka onkaan se mielipuoli? Se, joka menettää järkensä – vai se, joka painaa täysillä sekopäisen maailman mukana? Miten ihmistä saa kohdella? Mihin itse suostut? Mitä uskallat vaatia? Mikä on oma vastuusi? Miten haluat käyttää elämäsi päivät? Missä on tämän kaiken mieli? Helppoja vastauksia ei anneta.

Ystäväni kertoi esityksen aikana anoneensa mielessään, että ”älä anna näytelmän vastauksen olla parisuhde”. Hänen toiveensa toteutui. Enempää en kerro, koska tämä on koettava itse.

Ryhmäteatteri: Mielipuolen päiväkirja.
Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä, ohjaus Esa Leskinen. Valosuunnittelu Tomi Tirranen, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, kuvasuunnittelu Mika Haaranen, lavastus ja pukusuunnittelu Janne Siltavuori, maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Vesa Vierikko, Minna Suuronen, Robin Svartström ja Taisto Oksanen. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 12.2.2015.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.