Hyppää pääsisältöön

Pullopostia lapsuudesta: Keskustelua 1. jakson teemoista

Täällä voit jatkaa chatissa 17.2. käytyä keskustelua Pullopostia lapsuudesta -sarjan ensimmäisen jakson herättämistä tunteista ja ajatuksista.

Chatin asiantuntijat eivät ole enää tällä kommentointipalstalla mukana, mutta jatketaan keskustelua kysymyksillä, pohdinnoilla ja vertaistarinoiden kertomisella. Kommentointiosa on sivun lopussa ja kommentointi on avattu alkoholistien aikuisten lasten ja muiden läheisten keskustelua varten. Aiheeseen liittymättömät kommentit poistetaan.

Tässä vielä tiistai-illan 17.2. chat-keskustelu.

Satu 2/17/15 9:20 PM
Kii, sama täällä. Onneksi matka jatkuu vielä :)

Outi 2/17/15 9:20 PM
Kii, tsemppiä. Ei todellakaan ole myöhäistä.

Kii 2/17/15 9:18 PM
Minusta tuli vastuunkantaja, jopa ylivastuullinen, joka ei ihan helposti luovuta ohjaksia toiselle. Haluaisin kyllä, mutta on vaikea laskea irti. Joskus olisi hienoa olla se heikompi ja antaa toisen kantaa. Ehkä vielä ei ole myöhäistä ;) Kiitos Mikolle ja keskusteluun osallistuville :)

Leena 2/17/15 9:18 PM
Kiitos! Hyvää yötä ja kauniita unia.

Outi 2/17/15 9:17 PM
Kiitos kaikille. Olipahan kokemus! Ensi kerralla meneekin jo ihan proona

Mira 2/17/15 9:17 PM
Hauskaa iltaa kaikille. Minä lähden koirien kanssa lenkille ja saunaan. Ilman saunaolutta.

Tero 2/17/15 9:17 PM
Kiitos!

Riitta 2/17/15 9:16 PM
Kiitos ja hei!
Kiitos ja hei!

Mira 2/17/15 9:16 PM
Kiitos tästä.

Satu 2/17/15 9:16 PM
Kiitos tästä ja kiitos vielä Mikolle rohkeasta avauksesta! Vaikutat tosi symppikseltä tyypiltä :)

Susanna 2/17/15 9:16 PM
Loistavaa keskustelua!!!!!

Mira 2/17/15 9:16 PM
Tuleehan Faceen muistutus taas? :)

Heidi Yle 2/17/15 9:16 PM
Aletaan lopettelemaan ystävät. Kiitos kaikille kun olitte mukana! Seuraava Pullopostia lapsuudesta- chatti jälleen tiistaina 24.2. toisen jakson jälkeen klo 20:30.

Ulla 2/17/15 9:16 PM
Täällä voi jatkaa ajatustenvaihtoa aiheesta http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/17/keskustelua-1-jakson-teemoista chatin sulkeutumisen jälkeen

Outi 2/17/15 9:15 PM
Avun hakeminen on tärkeää ja siihen kannattaa rohkaistua. Kun asioista pääsee puhumaan, se helpottaa. Minä voi muuttaa puheeksi, sen voi jättää taakseen ja vain ääneen sanotuille asioille voi saada tukea.

JJ 2/17/15 9:14 PM
Kirja on nimeltään "Hullun rakas"

Satu 2/17/15 9:14 PM
Niinpä!

Riitta 2/17/15 9:14 PM
Satu, hyvä että nyt!

Leena 2/17/15 9:13 PM
Oleellista lienee se, että tuntee tarvitsevansa apua, ettei enää omin voimin selviä. Apua tosiaan on tarjolla vaikka millä mitalla. Mutta lähteä sieltä eristyksistä ihmisten ilmoille, siinä oli kynnys, joka minun oli ylitettävä. Kyllä kannatti.

Satu 2/17/15 9:13 PM
Riitta, minäkin olen käynyt pitkään terapiassa, mutta oivaltanut silti vasta aivan viime aikoina, että juuri esim. ylikiltteys, läheisriippuvuus, miellyttämisen tarve, sosiaalisten naamioiden pitäminen yms. liittyvät nimenomaan alkoholistiperheessä kasvamiseen. Luulin olevani vain pöpi :P

Outi 2/17/15 9:13 PM
Olipa lapsuutesi tai nuoruutesi millainen tahansa, sinun ei tarvitse äädä kaltoinkohdellun tai uhrin rooliin, ei myöskään suorittajan tai miellyttäjän rooliin. Jolkaisella on oikeus tulla omaksi itseksesi: hyväksyä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin nyt on ja suostua myös itse rakkauden kohteeksi.

Tero 2/17/15 9:12 PM

Heidi Yle 2/17/15 9:12 PM
Samaistun alkoholisteihin ja sukupolvelta toiselle siirtyviin käyttäytymismalleihin. Vaatii aikamoista tarkkaavaisuutta jotta omassa elämässä pystyisi yksin käymään kaiken läpi.Kaikille varmaan löytyy apua, sitä kannattaa etsiä ja hakea.

Riitta 2/17/15 9:12 PM
Olen käynyt pitkän yksilöpsykoterapian jossa sekä lapsuuden että silloisen avioliiton asiat puitiin neljän vuoden aikana aika perusteellisesti. En sano että olen ns selvillä vesillä, mutta uin aika taitavasti.

Mira 2/17/15 9:11 PM
En halua enää mennä. Sen edellisen ajattelukin aiheuttaa vieläkin pahaa oloa, vaikka siitä on kohta vuosikymmen.

Tero 2/17/15 9:11 PM
Ryhmissä on myös vastavuoroisuutta mutta se tapahtuu vasta sitten kun on itse siihen valmis.

Anna 2/17/15 9:11 PM
Minäkin kaipaan vastavuoroisuutta. Että joku täysin ulkopuolinen, samoja asioita kokenut sanoisi, mitä asioistani ajattelee ja millaisia neuvoja hänellä on antaa.

Outi 2/17/15 9:11 PM
Mira, terapeuteissa on eroja. Kannattaa etsiä toinen ja terapeuteille voi tietenkin antaa palautetta, jos ei työskentelytapa tunnu sopivalta.

Mira 2/17/15 9:11 PM
JJ, ei varmaankaan suomalaisen kirjoittama? Suomessahan patoaminen on kansantauti.

SV 2/17/15 9:11 PM
Eikö Al-anon perustu pitkälti uskontoon?

Tero 2/17/15 9:10 PM
Haavat aukeaa vertaisryhmissä mutta siitä se parantuminen alkaa.

JJ 2/17/15 9:10 PM
Olen lukenut kirjan jossa esitetään ajatus, että persoonallisuushäiriöinen kokee oman häiriökäyttäytymisensä omaksi vahvuudekseen. Siis esimerkiksi tunteiden patoaminen onkin yhtä kuin itsensä suojelua.

Mira 2/17/15 9:10 PM
Kävin pari kertaa terapeutilla, mutta hän vain syytteli isääni. En minä sellaista jaksa.

Satu 2/17/15 9:10 PM
Itse kaipaisin nimenomaan vastavuoroisuutta
Hmm.. Tuo on minusta outoa

Riitta 2/17/15 9:10 PM
Kävin 80-luvulla kolme kertaa Al-Anonissa ja se oli niin masentavaa että en jatkanut.

Anna 2/17/15 9:10 PM
"Al-Anonissa ei kommentoida toisten esittämiä asioita eikä anneta neuvoja."
Ryhmätapaaminen perustuu kiertävään puheenvuoroon luetun tekstin tai kokemusalustuksen pohjalta. Puheenvuoron voi kukin vuorollaan käyttää, mutta halutessaan voi vain kuunnella. Al-Anonissa ei kommentoida toisten esittämiä asioita eikä anneta neuvoja. Jokainen omaksuu keskustelusta sen, mikä itselle on juuri sillä hetkellä tärkeää. Periaate on ”Ota mitä haluat ja jätä loput”. Jokainen voi kypsyä omiin ratkaisuihinsa omalla tavallaan, omassa tahdissaan. - Al-anon -sivusto

Outi 2/17/15 9:09 PM
Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Yksin ei ole hyvä olla. Ihminen kasvaa ja kehittyy suhteessa toiseen ihmiseen ja näissä suhteissa syntyneet "vauriot" myös korjaantuvat suhteessa toiseen ihmiseen.

Tero 2/17/15 9:09 PM
Suosittelen ryhmiin menemistä, saat puhua mitä haluat ja muut kuuntelee keskeyttämättä ja joissa on suosituksena ettei toisten puheita kommentoida ilman lupaa jne.

Km 2/17/15 9:09 PM
Tuntuu että aika pelkästään ei riitä, edelleen on vaikeaa käsitellä koko asiaa vaikka isäni kuoli jo yli 20 vuotta sitten (ihan liian nuorena).

Riitta 2/17/15 9:09 PM
Molemmat vanhempani kuoli ennen kuin täytin 30 vuotta, se on tavallaan auttanut. Arjen stressi on poissa.

merja 2/17/15 9:08 PM
omille lapsille olen kertonut lapsuudestani,kodin tärkeydestä ja siitä ,että heidän ei tarvitse ikinä kotona pelätä ja se luottamus vanhempiin on tärkeä.

Mira 2/17/15 9:08 PM
Minua auttaa juuri tämä nyt! Tajuan etten ole ainut joka on hautonut ns. pahoja ajatuksia.

Leena 2/17/15 9:08 PM
Tulkaa ryhmiin itse katsomaan mitä siellä tapahtuu, älkää luottako kuulopuheisiin...

N83 2/17/15 9:08 PM
Minua auttanut; kirjoittaminen runoja (ja monta aloitettua tarinaa lapsuudesta, jotka aina deletoin..., ehkä joskus en deletoi...)... Luonto, vapaaehtoistyön tuoma ilo... 18-vuotiaana muutin 100km päähän kotoa, aloitin uuden elämän. Jäin tänne ja monta kertaa miettinyt pitäisikö palata, mutta en ole palannut. En tiedä pystyisinkö elämään itseäni varten jos palaisin... Perheeni kanssa läheiset välit kuitenkin ja pidämme hyvin yhteyttä ja käyn usein kotopuolessa.

Mira 2/17/15 9:08 PM
Kun kerran sairaalasta soitettiin, että isä on tuotu ojasta löytyneenä, menin hakemaan häntä ja huusin hänelle niin että koko yöllinen sairaala varmaan heräsi. Oltiin sovittu, että yhdessä katsotaan vaalivalvojaiset, mutta miten taas kävikään...

Satu 2/17/15 9:07 PM
Mikäs järki siinä on?

Riitta 2/17/15 9:07 PM
No, olen tehnyt elämästäni helpompaa kun en ole hakeutunut parisuhteeseen avioeron jälkeen (13 vuotta sitten ero). Voin valita onneni ja tunnekuohuni, elämä on hallittavampaa. Varmaan menetän paljon, mutta tämä on valintani.

Outi 2/17/15 9:07 PM
Kii, erinomainen esimerkki siitä, miten ylisukupolvisesti kulkevat asiat voi katkaista - aivan tietoisesti voi siis päättää, että meidän perheessä ei juoda eikä lyödä. Nämähän ovat valitettavan usein sellaisia asioita, jotka kulkevat "suvussa".

Satu 2/17/15 9:07 PM
Vertaistukea ajattelin kokeilla myös. Mutta onko tosiaan Anna niin, etteivät muut kommentoi? :o

TanjaM 2/17/15 9:07 PM
Vertaistukiryhmässä ja terapiassa sain mielestäni parhaat työkalut itseni ja menneisyyteni kanssa elämiseen.

Anna 2/17/15 9:07 PM
Olen miettinyt keskusteluryhmään menemistä. Mutta kun niissä kaiketi ideana on se, etteivät muut kommentoi/neuvo/osoita myötätuntoa sanoin.Kun tahtoisin nimenomaan keskustella ihmisten kanssa, kommentoida ja tulla kommentoiduksi, etsiä ratkaisuja yhdessä.

Satu 2/17/15 9:06 PM
Heidi, kirjoittaminen, asiasta puhuminen avoimesti ja terapia

Tero 2/17/15 9:06 PM
Tosin parhaan avun saa joko terapiasta tai ryhmistä, rohkeasti mukaan vaan.

Kii 2/17/15 9:05 PM
Meitä on viisi sisarusta ja isämme oli alkoholisoitunut narsisti ja käytti ennen kaikkea henkistä väkivaltaa äitiämme kohtaan. Yksikään kolmesta veljestäni ei ole alkoholisoitunut ja heitä parempia ja rakastavampia isiä ei olekaan. Vamma ei siis itsestäänselvästi periydy isältä pojille.

Mira 2/17/15 9:05 PM
Kati, samoin.

Heidi Yle 2/17/15 9:05 PM
Onko jotain kokemuksia siitä että mikä on auttanut omassa elämässä?

Outi 2/17/15 9:05 PM
Jari Sinkkonen kirjoittaa hyvin lapsuuden tunnesiteistä ja niiden suojelemisesta. Parikin kirjaa on. Kirjastosta löytyy.

Kati 2/17/15 9:05 PM
Mietityttää repisikö vertaistukiryhmä vanhat haavat auki.

N83 2/17/15 9:05 PM
Siskoni absolutisti. Minä käytän hyvin vähän alkoholia. Toinen veljistäni hyvin vähän käyttää ja toinen juo liikaa... Itse olen alkanut tekemään vapaaehtoistyötä lasten parissa. Aina olen runoillut, mutta nyt jopa näyttänyt runojani muille... Pikkuhiljaa tuntuu että on voimia käsitellä asiaa.

Mira 2/17/15 9:05 PM
Olen nyt ollut alkuvuoden juomatta. Halusin nähdä, tuottaako juomattomuus ongelmia. Ei tuota. Onneksi.

Tero 2/17/15 9:04 PM
Jos joku miettii itseapuryhmään menemistä niin etsikää netistä keskusteluryhmiä, ovat helpoin tapa aloittaa itsensä hoitaminen.

Satu 2/17/15 9:04 PM
Riitta, minäkin olen käyttänyt päihteitä reippaasti itse. Addikti siis asuu minussakin.
Muuta kuin oppikirjoissa ;)

Riitta 2/17/15 9:04 PM
Tein siis sen, minkä toivoin äitini tekevän.

Satu 2/17/15 9:04 PM
Ei varmasti olekaan

Outi 2/17/15 9:03 PM
Satu, sellaista täydellistä turvallisesti kiintynyttä ihmistä ei kai olekaan.

Riitta 2/17/15 9:03 PM
Lapsiperheestäni läksin puolison alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen vuoksi.

Satu 2/17/15 9:03 PM
Outi, sekin on jollain tavalla "lohdullinen" tieto, että valtaosa suomalaisista on turvattomasti kiintyneitä.

Tuulikki 2/17/15 9:03 PM
Minä annoin isäni kuulla kunniansa kun hän oli viimeistä kertaa alkon aiheuttamassa psykoosissa. Seisoi keittiön nurkassa, ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan. Odoteltiin ambulanssia ja poliisia melko pitkään. Siinä ajassa ehdin haukkua ja antaa kaikki ajatukseni tulla sanoina ulos.

Riitta 2/17/15 9:03 PM
Parisuhteessa jossa minulla ei ole ollut lasta olen ratkaissut alkoholinpelon käyttämällä reippaasti itse.

Susanna 2/17/15 9:02 PM
Totta, puoli tuntia on lyhyt aika ja hyvä että tällainen ohjelma on alkanut. Paljon vaiettu ja arka puheenaihe joka kuitenkin koskettaa monia. Toivottavasti kannustaa avoimempaan keskusteluun koska itsekin joutunut "opettelemaan " puhumista...

Outi 2/17/15 9:02 PM
Alkoholistin lapsen elämä on monessa suhteessa turvatonta ja ennakoimatonta, mutta muistakaa, että lapsuuden kiintymyssuhteiden vaurioita ei koskaan ole liian myöhäistä lähteä korjaamaan. Korjaavia kokemuksia tarjoavat aikuiset ihmissuhteet - parisuhde, vanhemmuus jne.

N83 2/17/15 9:02 PM
Mira just niin! Mulla tosi vaikea luottaa esim parisuhteen kestävyyteen ja avopuolison alkoholinkäyttö koko ajan mietinnässä, juoko liikaa, onko nyt normaalia... Alitajuntaisesti miettii.

T 2/17/15 9:02 PM
Itsellä kissat oli ne tuki ja turva lapsena kun faija joi ja raivosi. Kisut toi turvaa ja etenkin juuri kissat on erityisen rakkaita tänäkin päivänä:)

Satu 2/17/15 9:02 PM
Minä löysin itseni jopa suhteesta päihdeongelmaiseen, vaikka aina uhosin, että otan heti hatkat, jos merkkejä rupeaa näkymään...

Mira 2/17/15 9:01 PM
Rahaa pitää olla aina sen verran, että pääsee "pakoon". Vaikka ei tietäisi, mikä se pakoon on ja miksi pitäisi lähteä pakoon. Ja aina aina aina on ruokaa kaapissa.

Mikko 2/17/15 9:01 PM
Kaisa, olen kerran vanhimman tyttäreni vienyt korvasta huoneeseensa...tuli aika pahat muistot mieleen. Oli ainut kerta, ei ole tehnyt mieli antaa luunappia tai mitään muutakaan. Perheessämme on ehdoton fyysinen koskemattomuus, siis väkivallan suhteen. Muuten saa kyllä kosketeölla.

SV 2/17/15 9:01 PM
Joo, ihmisiin on tosi vaikea luottaa. Eläimiä rakastan yli kaiken, ja olen tietysti kasvissyöjä.

Riitta 2/17/15 9:01 PM
Ilman muuta olen vaurioitunut, mutta luovin eteenpäin niillä eväillä, mitä on. Olen yrittänyt parisuhteita, pitkähköjäkin, mutta koko ajan minulla on ollut henkinen takaovi auki.

Satu 2/17/15 9:01 PM
Jep. Koko ajan tavallaan kuin varautuu pahimpaan.

Susanna 2/17/15 9:01 PM
Kuulun tähän joukkoon: luotan ja rakastan enemmän eläimiä kuin ihmisiä :)

Outi 2/17/15 9:01 PM
JJ, kyllä tämä on varmasti meko yleistä. Jos ei ole lapsena oppinut luottamaan kehenkään eikä ole saanut kokemusta siitä, että on tullut kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, on varmasti aikuisena vaikea tai ainakin vaikeampaa luottaa ja alkaa rakastaa.

S 2/17/15 9:01 PM
Eläin on vilpitön, varmasti helpompi luottaa ja osoittaa rakkautta kuin toiselle ihmiselle. Alkoholistin lapsen ihmiskäsitys voi olla melko kielteinen, kun on voinut luottaa pitkään vain itseensä.

Mira 2/17/15 9:00 PM
turvallisessa...
Tavallaan tyrvallisessa olotilassakin sitä miettii, että jos tämä loppuu vaikka huomenna niin näin minä pärjään ja sitten listaa perään.

-N82 2/17/15 9:00 PM
JJ, ainakin itseni kohdalla tuo pitää paikkansa. En luota ihmisiin, eläimiin kyllä pystyn kiintymään .

Satu 2/17/15 9:00 PM
JJ, minulta ainakin puuttuu perusturvallisuus niin kuin joku muukin kuvasi. On vaikea luottaa rakkauden jatkumiseen, kun on pettynyt toistuvasti.

T 2/17/15 9:00 PM
JJ: Jep :)

Kaisa 2/17/15 9:00 PM
Mikko: Voisitko kuvitella esim. antavasi luunappia lapsellesi vai kokisitko heti olevasi kuin isäsi?

Mira 2/17/15 8:59 PM
JJ, kyllä, lemmikkejä on, lapsia ei :)

JJ 2/17/15 8:59 PM
Onko siitä muilla kokemusta, että alkoholistin lapsi ei luota ihmisiin tai ihmisten väliseen rakkauteen, vaan rakastavat ennemmin esimerkiksi eläimiä?

Satu 2/17/15 8:59 PM
Minä en onneksi itse kokenut väkivaltaa, mutta jouduin kyllä näkemään sitä.

S 2/17/15 8:59 PM
Häpeästä ja vanhempien suojelutarpeesta on vaikea irrottautua yli kolmikymppisenäkään. Asioiden sanominen ääneen on myös vaikeaa. Todella arvokas dokkarisarja monelle suomalaiselle.

merja 2/17/15 8:59 PM
oli niin tuttua tarinaa.minä,siskoni ja veljeni mentiin kellariin istumaan että hakkaaminen kotona loppuisi.äiti sekä isäpuoli molemmat alkoholisteja,juominen oli jokapäiväistä.kyllä lapsuus on jälkensä jättänyt.

Mira 2/17/15 8:58 PM
Outi, joo, näin meilläkin. Itse piti metsästä hakea risu jolla sai selkään. Isä oli saanut selkään joten miksipäs ei minullekin.

TanjaM 2/17/15 8:58 PM
Puoli tuntia on lyhyt aika. Hyvä että tästä aiheesta on alettu puhumaan avoimesti.

Outi 2/17/15 8:58 PM
Kaisuli, vertaistuki auttaa todella. Voi puhua jonkun kanssa, joka on saman kokenut ja ymmärtää sanoittakin.

Riitta 2/17/15 8:58 PM
Minua pahoinpideltiin nahkavyöllä toistuvasti. En osaa edes käsitellä asiaa, vihaa se synnytti.

Annika 2/17/15 8:58 PM
Kiitos Mikko. Mun mielestä on ihan hieno nähdä, että alkoholistiperheen lapsi voi rakentaa itselleen sellaisen aikuisuuden, jossa viihtyy. En voinut olla vertaamatta eilen tulleeseen Yläkerran Tuula -dokkariin, jossa oli jääty pyörimään sen viinan ympärille. Surulliseksi vetää.

Heidi Yle 2/17/15 8:58 PM
Asioista kannattaa puhua.Enää ei tarvitse vanhempia suojella. Apua kannattaa hakea nimenomaan itselle.

Susanna 2/17/15 8:58 PM
Kiinnostava ja koskettava aihe, mutta dokumentti jäi vähän pintaraapaisuksi ja "kepeäksi" pätkäksi. Useimmille kuitenkin selviytyminen ja toipuminen varmasti haasteellisempaa...

Outi 2/17/15 8:57 PM
Tietyn ikäpolven aikuiset (joskus ennen sotia syntyneet esim.) aivan vilpittömästi ajattelivat, että lasten lyöminen kuuluu asiaan. Tätä Mikkokin hyvin kuvasi - ei kukaan puuttunut - ei ollut lastensuojeluillmoituksia - ei kukaan soittanut apua, vaikka naapurissa tapeltiin. Lapset olivat aika yksin ja turvattomia näissä perheiss.

Mira 2/17/15 8:57 PM
Isän kanssa olen edelleen tekemisissä silloin kun hänellä on kuiva kausi. En minä hänelle näistä asioista puhu.

Alle Yle 2/17/15 8:57 PM
Mietitte tuossa aiemmin, ovatko alkoholistien lapset kilttejä, tuntosarvet pystyssä jne. Tässä artikkelissa on tietoa alkoholistien läheisten tyypeistä http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/23/alkoholistien-laheisten-ominaispiirteita...

Satu 2/17/15 8:57 PM
Mira, minulla on vieläkin tuota "pärjäämisen eetosta". On vaikea myöntää tarvitsevansa toisia ihmisiä ja/tai näyttää omaa heikkouttaan.

SV 2/17/15 8:57 PM
Minä vihasin juopottelevaa isääni jo lapsena. Onneksi hän sitten kuoli, kun olin 15. Tuntuu tuo vielä kummittelevan.

Kaisuli 2/17/15 8:57 PM
sillä selviää, että on ystäviä, jotka tietävät. mitä olet itse kokenut...monesti samaa kokeneita. HEidän kanssaan voi puhua suoraan asiasta, ilman että tarvitsee selitellä. Heidän kanssaan voi nauraakkin kipeille muistoille. Mustalla huumorillakin pärjää.

N83 2/17/15 8:57 PM
Nuorin sisaruksistani, nyt jo siis aikuinen, ihannoi isää kaikinpuolin... Ja huomaan hänessä paljon samoja piirteitä kuin isässä. Minä koen, että olen jotenkin vastuussa myös pikkusisarukseni alkoholinkäytöstä... Masennus on ollut hänellä myös läsnä kuten isälläkin. Minä suojelen koko perhettäni ja äitiä ja alkoholisti-isääni... Edelleen... Empatiakykyni on niin suurta että avopuolisoni on vaikea ymmärtää sitä. KIITOS MIKKO! KYYNEL SILMISSÄ SEURASIN. Sinusta huokui reiluus ja rehtiys.

Riitta 2/17/15 8:57 PM
Mikko, todella rohkeaa ja aivan uskomatonta miten lapsuudenperheesi ja oma perheesi ovat tässä mukana. Erittäin arvokas kokonaisuus.

Satu 2/17/15 8:57 PM
Kiitos Mikko!

Anna 2/17/15 8:56 PM
Kiitos Mikko, oli voimaannuttavaa samaistua kokemuksiisi.

Mira 2/17/15 8:56 PM
Lapsuuden kokemukset aiheuttivat sen, että pitkään pidin isot muurit ympärilläni ja halusin vain pärjätä omillani. Mutta aina olen kaikille kertonut syyn siihen. Että perusturvallisuus puuttui. Nyt olen kummallinen yhdistelmä perusturvallisuutta kaipaavaa ja sen aktiivisesti torjuvaa ihmistä.

-N82 2/17/15 8:56 PM
Hienoa, Mikko ! Respect !

katsoja 2/17/15 8:56 PM
Hienoa, että olette lähteneet dokumenttiin mukaan!

PSI 2/17/15 8:56 PM
ehdottomasti oikein, Mikko! Aika sanoa asiat suoraan ja niin kuin ne on! Upeeta!

T 2/17/15 8:56 PM
Ei jatku minulla ainakaan, siis se vanhempien suojelu. Teininä häpesi mutta aikuisena tajuaa sen että ei se vanhemman alkoholismi ole minun vika. Puhun suoraan enkä kaunistele ja se on ollut, itseasiassa, vapauttavaa :)

Satu 2/17/15 8:56 PM
Hmm.. Unien jälkeen on yleensä huono ja itkuinen olo, eivätkä asiat juuri muutu. Pikkusiskot pysyvät aina saman ikäisinä jne.

Tero 2/17/15 8:56 PM

Mikko 2/17/15 8:56 PM
On hienoa huomata että dokkari on koskettanut, hieman pelotti lähteä mukaan mutta tämä keskustelu teidän kanssanne todistaa minulle että ihan oikein tein.

Satu 2/17/15 8:56 PM
Heidi, jatkuu. Itse suojelen isää edelleen esim. niin, etten ole koskaan kertonut, mitä kaikkea muistan ja mitä kaikkea hän teki.

Heidi Yle 2/17/15 8:55 PM
Satu näetkö paljon unia?Onko unien jälkeen aina huono fiilis vai meneekö asiat unissa eteenpäin?

Outi 2/17/15 8:55 PM
Tuulikki, asian ytimessä olet!

-N82 2/17/15 8:55 PM
Kummittelee lapsuuden kokemukset , vieläkin ..

Riitta 2/17/15 8:55 PM
:)

Mikko 2/17/15 8:55 PM
Riitta siltä se kyllä kuulostaa minullekin ja vielä hymyilin...aika paha.

Outi 2/17/15 8:55 PM
Jos lapsuuden kokemukset kummittelevat aikuisuudessa haitaksi asti, kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Heidi Yle 2/17/15 8:55 PM
Jatkuuko se vanhempien suojelu jotenkin myös aikuisena?

Satu 2/17/15 8:54 PM
Heidi, minä näen vieläkin pahoja unia, joissa lapsuuden kokemukset tulevat takaisin.

Riitta 2/17/15 8:54 PM
Jos on vahvutta se, ettei ole tarvetta pitää kulisseja, niin olen saanut jotain perhetragediastani.

Tuulikki 2/17/15 8:54 PM
Apua tulee siitä, että enää asia ei hävetä. Siitä uskaltaa puhua ja puhuminen tekee hyvää

Riitta 2/17/15 8:54 PM
Koin tuon joskus 12-vuotiaana.

Outi 2/17/15 8:54 PM
Meillä ihmisillä on taipumus viihtyä kurjassakin tilanteessa, koska se on tuttu ja omalla tavallaan turvallinen. Vaatii rohkeuttaa ottaa asiat puheeksi ja alkaa omaa reppuaan keventämään. Se kun ei aina tunnu kovin mukavaltakaan, mutta usein kuitenkin kannattaa. Ja muistutan vielä, että yksin ei tarvitse. Tukea ja apua on saatavilla.

Riitta 2/17/15 8:54 PM
Mikko, sinun tuntemasi että "juoppo mikä juoppo, sille ei voi mitään" on tosiaan rankka sanottuna, mutta tosiasia jonka ymmärtäminen vapauttaa.

Heidi Yle 2/17/15 8:54 PM
Mistä olette saaneet voimia ja apuja aikuisena?Onko lapsuuden kokemukset kummitelleet arjessa?

-N82 2/17/15 8:53 PM
Mira, ihan totta. Lapsi suojelee vanhempiaan ...

Satu 2/17/15 8:53 PM
Mira, niinpä! Olen itsekin miettinyt sitä, miten lojaali lapsi onkaan huonoa(kin) vanhempaa kohtaan. Itsekään en juomisesta kellekään kertonut, hoidin pikkusiskojani ja isääni. Etsimme isää öisin ulkona jne.jne.

Tuulikki 2/17/15 8:53 PM
ja kummasti jaksaa pieni tyttö raahata isoa miestä

Mira 2/17/15 8:53 PM
Kun isä sammui pakkasessa autoon, äiti sanoi että jätetään se sinne. Olin alle 10 mutta raahasin isän sisälle. Kyllä lapsi aina puolustaa huonoakin vanhempaa.

Riitta 2/17/15 8:52 PM
Olen työstänyt sitä pois itsestäni.
Joo, yliluonnollinen herkkyys toisten mielialoille, kyllä.

-N82 2/17/15 8:52 PM
On vaikeaa alkaa aukomaan lapsuuden solmukohtia ..

Outi 2/17/15 8:52 PM
Kaisuli, ei tietenkään voi eikä saakaan hyväksyä asioita, jotka ovat vääriä. Pahoja tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta oman itsensä kannalta on hyvä, josk kykenee ikäänkuin vapauttamaan itsensä ajattelemaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta menneisyyden vaikeuksista vapaana.

Satu 2/17/15 8:52 PM
Outi, olet toki oikeassa siinä, että yksin tuskin kukaan pystyy kokemaansa jalostamaan vahvuudeksi. Itse olen ollut onnekas ja saanut käydä pitkään terapiassa.

JJ 2/17/15 8:52 PM
Parisuhteen rakentaminen sellaisen ihmisen kanssa jolla on panssarit päällä 24h/7 ja joka on oppinut huolehtimaan itsestään ja varoo ettei kukaan kosketa omaa sisintään. Se on Hel***tiä...

T 2/17/15 8:52 PM
Mira: täysin samaa mieltä; yksi hyvä asia (jos niin voi sanoa) mitä alkkisperheen kasvattina on saannut; erityisen herkät tuntosarvet :) Pystyykö aistimaan, näkemään ihmisten ilmeistä yms. heidän mielialansa jne. Ja on saannut empatiakykyä jota huomaa monelta "pumpulissa kasvaneelta", puuttuvan:)

Outi 2/17/15 8:50 PM
Satu, joku osaa paremmin kuin toinen muuttaa ikävät kokemukset vahvuudeksi ja voimvaraksi. Kivuttahan se ei useinkaan käy ja paljon on työstettävä asioita. Näissä saattaa ammattiauttajasta olla apua. Kyllä toisaalta hyvän ystävän olkapääkin ajaa joskus saman asian.

Riitta 2/17/15 8:50 PM
Meitä on neljä siskosta, kolme on hissuttelevia, minä aggressiviiinen. Ikäero minun ja heidän välillä on suuri, elin aivan eri perheessä kuin he. Mutta vaikka en ole hissutteleva, olen mielestäni empaattinen. Mutta enemmän kyllä haen konfrontaatiota.

Kaisuli 2/17/15 8:50 PM
Outi, minä en koe katkeruutta, enkä enään vihaa. olen pystynyt käsittelemään asiat ja näkemään myös oamssa toiminnassani niitä piirteitä, mitkä varmaan johtuu lapsuuden kokemusksista. En ehkä usko anteeksiantoon samalla tavalla kuin sinä. En hyväksy alkoholistin toimintaa lapsiaan kohtaan.

Mira 2/17/15 8:50 PM
:)

Satu 2/17/15 8:50 PM
Mira, tervetuloa kerhoon :)

IsoB 2/17/15 8:50 PM
Myös lapseton henkilö juodessaan koettelee parisuhteessa sitä joka ei juo.Kiitos Mikko

Jemppu 2/17/15 8:49 PM
Oon 29v ja mun isä on juonu niin kauan kun muistan..nyt viimeiset 15v päivittäin kun on eläkkeellä.. hoitoon ei suostu menemään.. toivo on mennyt.. ite oon nyt vasta viime vuosina pystyny avautuu taustoistani..

Mira 2/17/15 8:49 PM
"Herkkä, empaattinen ja analyyttinen". Ihan kuin minäkin. Lisäksi olen todella todella hyvä ihmistuntija. Aina tuntosarvet ylhäällä.

Leena 2/17/15 8:49 PM
Toimimaton perhe (kuten alkoholistiperhe) luo toimimattomia lapsia. Näin oli meidän perheessä, ja toimiattomuus tuli sukupolvien ketjussa. Minä olen saanut alkaa toipua ja katkasita ketjua. Olen tarvinnut paljon toisten ihmisten apua, ystäviä, terapeutteja ja vertaistukiryhmiä (ja enne kaikkea niitä).

Tuulikki 2/17/15 8:49 PM
Minulla on maailman paras äiti, jonka vuoksi olemme veljeni kanssa "terveitä" ja onnellisia omien perheidemme kanssa. Mutta ikinä en unohda niitä kokemuksia lapsuudesta, kun raahasin hissiin sammuneen isäni kotiin ( olin ala-asteella) ja naapuri herrasmies tuli ilkkumaan että "onkos isäs taas kännissä". Onneksi oli mös ihaniakin naapureita joilta sai apua.

Riitta 2/17/15 8:49 PM
Outi, niinpä...

Satu 2/17/15 8:49 PM
Minusta ei ole harhaanjohtavaa näyttää, että alkoholistiperheessäkin varttunut voi olla fiksu ja tasapainoinen. Työtähän se tietenkin vaatii ja asioiden käsittelyä, mutta itse ainakin koen, että vaikeat kokemukset ovat vain tehneet minusta herkemmän, empaattisemman ja analyyttisen. En olisi tänään minä ilman rankkojakin kokemuksia.

PSI 2/17/15 8:48 PM
minun mielestä on tärkeä tiedostaa se, että jokainen meistä on yksilö ja selvinnyt omin tavoin. Meillä voi olla yhteisiä luonteenpiirteitä, yhteisiä opittuja malleja, mutta uskon että olemme yhtälailla selviytymisiemme kautta kasvaneet voimakkaiksi yksilöiksi.

Anna 2/17/15 8:48 PM
Outi, äitini käy kyllä terapiassa ja eroa on yritetty vuosien varrella, turhaan.

Mira 2/17/15 8:48 PM
Minä taas toivoin, ettei vanhemmat eroa. Erosivat sitten vasta kun muutin kotoa. Jotenkin halusin, että kulissit pysyy kasassa.

Outi 2/17/15 8:48 PM
Riitta, hyvin kuvaat tuon asian. Juuri suru on se tunne, joka jää päällimmäiseksi kaiken tällaisen keskellä ja jälkeen. Suru siitä, että oma vanhempi ei kyennyt olemaan sellainen äiti tai isä, jollainen äidin tai isän kuuluisi olla.

JJ 2/17/15 8:48 PM
Elina; Oman kokemukseni mukaan eivät ole.

Riitta 2/17/15 8:48 PM
Niin, tuo että on kokenut väkivallan kotona - minäkin - äiti henk'hieverissä, mutta jäi siihen liittoon. Se on vaikuttanut minun mies/naiskuvaan valtavasti.

N83 2/17/15 8:48 PM
Minä jo yli 30v, edelleen isäni alkoholin käyttä lapsuudessani/nuoruudessani on todella vaikea aihe puhua minulle ja sisaruksilleni. Kun isäni lapsenlapsi menehtyi, minä murehdin heti isää. Olin isän luona viikon ettei isä vain ratkea juomaan. Isä ollut viime vuodet ilman putkia ja pystyy jopa juomaan ruuan kanssa viiniä... Mikko kertoi jaksossa monta asiaa ihan kuin minun ajatuksistani... Lapsena minä huolehdin sisaruksistani paljon, me pidettiin huolta toisistamme.. Kirjoitin salaa isän pullojemmoihin lap ...

Heidi Yle 2/17/15 8:48 PM
Viivi Al-Anonista saa vertaistukea, se on alkoholistien läheisten ryhmä.Ryhmiä on ympäri Suomea.

Mikko 2/17/15 8:48 PM
T. Ei ole enää väkivaltaa, ainakaan fyysistä. Kaksi vanhenevaa ihmistä keskenään ei aina jaksa toisiaan, se on kyllä ihan normaalia minusa

Elina 2/17/15 8:48 PM
Mitä olette muut mieltä, ovatko alkoholistien lapset empaattisia?

Mikko 2/17/15 8:47 PM
Tuosta dokkarista ei oikein näy se todellisuus, ihan rauhallista heillä on ja tuo kahvipöytäkeskusteun tiuskaisu ei nyt ihan kauhealta kuulostanut minulle. Tiedän että saattaa säikäyttää, mutta aika mietoa on.

Riitta 2/17/15 8:47 PM
Molemmat ovat jo kuolleet ja mietin harvoin näitä asioita.

Outi 2/17/15 8:47 PM
Kaisuli, voisi yrittää antaa itselleen anteeksi eli armahtaa itsensä niistä piinaavista ajatuksista, syyllisyydestä ja vapauttaa itsensä kantamasta kipua niistä asioista, joille ei mitään voi.

Kirsi 2/17/15 8:47 PM
Tämä ohjelma palautti mieleeni, että oma alkoholisti-isäni on vain kerran leikkinyt kanssani (en ainakaan muista muuta kertaa) ja oli aina esim. jouluisin jossain ryyppyreissuillaan, ei ainakaan kotona. Hän oli kiinnostunut vain kaljasta, ei lapsistaan.

Riitta 2/17/15 8:46 PM
Lapsuudestani jäi suunnaton suru siitä, ettei minusta pidetä huolta = äiti ei toteuttanut avioeroa.

Satu 2/17/15 8:46 PM
Tirppa, täysin samaa mieltä!

Outi 2/17/15 8:46 PM
Anna, eikö äitisi suostu apuun? Apua on kyllä saatavissa ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Kannattaa yrittää kaikin tavoin rohkaista avun piiriin.

Mikko 2/17/15 8:45 PM
SV suhde lapsillani isääni on ihan hyvä, hän on vain menettänyt paljon asioita.

Kaisuli 2/17/15 8:45 PM
Alkoholistille anteeksi anto ei merkitse mitään. Voipahan taas juoda lisää. Vihan kanssa ei kannata myöskään elää. Pitää vaan todeta faktat ja elää sen kanssa. Varmistaa, ettei itse tee samoja virheitä. Sääliä ei minultakaan tipu. Vannoin joskus, että minä en koskaan tule katsomaan samaa, mitä äitini katsoi. lukioiässä eräs aikuinen minulle hoksautti, että minä en ole vastuussa äitistäni, hän valitsee itse oman asemansa. Pois voi aina lähteä

T 2/17/15 8:45 PM
Mikko, ei millään pahalla mutta isäsi oli, aika ajoin, ilkeän oloinen äidillesi :( Siis siinä kohdassa jossa vierailit heidän luonaan. Toivottavasti heilä kuitenkin nyt seesteistä eikä hän lyö äitiäsi tms?

Tero 2/17/15 8:45 PM
Itse olen toistanut vanhempieni käyttäytymistä aikuisena kunnes ymmärsin että se on osa perheeni sairautta.

Tirppa 2/17/15 8:45 PM
Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että lyödään kättäpäälle ja ollaan kuin ei mitään oisi tapahtunut.

Anteeksi antaminen on sitä, että hyväksyy tapahtuneen. Ei kanna enään katkeruutta.
Omalle alkoholisti vanhemmalle sitä ei tarvitse sanoa.
Se on enemminkin armoa itseään kohtaan.
Katkeruus ja viha ei syö kohdetta vaan katkeruuden ja vihan kantajaa.

Olen itse vanhemmille anteeksi antanut. En niin että sen heille sanoisin.
Niin että olen asian hyväksynyt, ymmärtänyt että he on tietyllä tavalla olosuh ...

Viivi 2/17/15 8:45 PM
Lapsi oli 10 vuotias kun lähdettiin viimeisen kerran. Onneksi tajusin edes silloin. Monta kertaa yritettiin ja syyllistäminen oli muutne näin taaksepäivn katsottuna tosi taitavaa... Onkohan se muidnekin alkoholistien vaimojen sinnittelyn takana? Lähdöstämme7erosta yli 10 vuotta, EX-mies juo vieläkin...

Riitta 2/17/15 8:45 PM
Kerran minunkin vanhemmat olivat eroamassa, ja kun se ei toteutunut, syntyi elinikäinen viha äitiäni kohtaan.

Juha 2/17/15 8:45 PM
Itselläni ei lapsia mutta olen luvannut että jos saan niin hän kyllä saa rakkautta toisin kuin minä

Heidi Yle 2/17/15 8:44 PM
SV kiitos palautteesta. Selviytyminen on vaikeaa ja jokainen tekee sen tyylillään.Tulevissa jaksoissa käydään läpoi vielä 5 erilaista elämänkokemusta.

Anna 2/17/15 8:44 PM
Isä on juoppo ja henkistä sekä fyysistä väkivaltaa äitiini käyttävä. Äitini psyyke on täysin murtunut vuosikymmenien varrella. Hän on niin huonossa kunnossa, ettei kykene eroamaan. Sääli ja suru äitiäni kohtaan kalvaa sisällä.

Riitta 2/17/15 8:44 PM
Niinpä, Mikko.

Mikko 2/17/15 8:44 PM
Vanhempani erosivat kun olin 12 vuotias...valitettavasti ero ei siten toteutunutkaan vaan hetken päästä sama meno jatkui. Siskoni kanssa juttelimme aiheesta ja hän koki myös lapsena samoin.Iso pettymys molemmille, uusi alku jäi toteutumatta tuolloin.

Satu 2/17/15 8:44 PM
Minäkään en aio koskaan hankkia lapsia, vaikka olen kasvatusalaa opiskellut enemmänkin. En halua ottaa sitä riskiä, että siirrän jotain omaa painolastiani eteenpäin.

Riitta 2/17/15 8:43 PM
Isäni oli alkoholisiti jo syntyessäni, joten en koskaan edes tuntenut toimivaa isää. En ole osannut antaa anteeksi, koska ei ole mitään ennen - nyt -asetelmaa.

marjo 2/17/15 8:43 PM
niin.. sitä vieläki on silleen lapsi kun kattoo omaa isää, alkoholistia ja ei pysty sanoon että on pilannu paljon.. se olis tehny rajan sille että mulle ja mun tunteille ei ole sama !

JJ 2/17/15 8:43 PM
Onko muilla sellaista kokemusta, että alkoholistin lapsi käyttäytyy omassa parisuhteessaan samalla tavalla tuhoisasti kuin alkoholisti?

TanjaM 2/17/15 8:43 PM
Minulle anteeksi antaminen tarkoitti sitä, että hyväksyin asian itselleni jolloin pääsin irti vihaamisen ja katkeruuden taakasta. Anteeksi antaminen ei tarkoita että antaa alkoholistille vanhemmalle anteeksi laiminlyönnit ja kärsimyksen.

SV 2/17/15 8:43 PM
Minusta ohjelmasta jäi ikävästi tunne, että alkoholistiperheestä kasvaa fiksuja ja tasapainoisia lapsia, niin kuin Mikko nyt oli. Ainoa ongelma oli, että lastenlasten kanssa suhde ei ollut paras mahdollinen. S

katsoja 2/17/15 8:43 PM
Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa.

Mira 2/17/15 8:43 PM
Heidi, no ainakaan en ole hankkinut lapsia :)

PSI 2/17/15 8:43 PM
Minäkin olen ymmärtänyt syitä sille että äitini toimi miten toimi. Anteeksiantoa hän ei tarvitse. Sairaus oli se, mikä oli, ainoa valinta oli jäädä ilman apua.

Vaikka en anna anteeksi, en koe että olisin negatiivisin tuntein myrkyttämässä itseäni. Lasta ei lyödä, lasta ei hylätä, lasta ei lytätä - jos sitä tehdään vuosikausia niin en koe että sitä pitäisi "antaa anteeksi"- olen hyväksynyt sen osaksi lapsuuttani.

Mikko 2/17/15 8:43 PM
Miika, toivottavasti dokkarista näkyi se että olen. Toivoin niin kovasti pääseväni muualle ja kun se hetki koitti, niin en ole ajatuksiani hirvittävästi enää uhrannut tähän asiaan. Pitää olla armollinen itselleen ja myös isälle. En ole syyttänyt häntä mistään, vaikka paljon olen joutunut pohtimaan asioita niin itseäni en ole syyttänyt koskaan. Mulla on nyt tälläinen elämä ja yritän olla tyytyväinen ja onnellinen kaikesta mitä minulla nyt on.

Outi 2/17/15 8:43 PM
Viivi, asiat iskevät vasten kasvoja - valitettavasti. Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä puuttua tai hakea apua itselleen, lapselleen tai läheiselleen. Suosittelen lukemaan oheisen linkin takaa tulostettavan kirjasen ...

Heidi Yle 2/17/15 8:42 PM
Oletteko koittaneet tehdä asioita erilailla kuin vanhemmat?Onko se ollut haastavaa?

Satu 2/17/15 8:42 PM
Mira, niinpä!

Mira 2/17/15 8:42 PM
Jos ei anna anteeksi, tulee todennäköisesti tietämättään viemään kaunaa ja vihaansa eteenpäin muodossa tai toisessa.

T 2/17/15 8:42 PM
Itseltäni ei sääliä tipu, nyt edesmenneelle, alkkisfaijalle. Pilasi lapsuuden ja nuoruuden. Aikuisenakin kun meni kylään lapsuudenkotiin kerran vuodessa piti varmistaa, että onko se kännissä.

Satu 2/17/15 8:42 PM
Kaisuli, anteeksianto on mielestäni tärkeää oman itsen takia. Muutenhan jatkuva viha/kauna tms. negatiiviset tunteet myrkyttävät vain itseä.

Kaisuli 2/17/15 8:41 PM
Mielestäni lapsen ei tarvitse antaa anteeksi. AIkuinen alkoholosti tekee aina oman ratkaisunsa juoko, vai aikooko tehdä asialle jotain. Itse olen jollain tapaa ymmärtänyt syitä isäni alkoholismille.

Riitta 2/17/15 8:41 PM
Mikko, oliko sinulla toiveita vanhempien erosta? Minulle se ettei eroa tullut, oli valtava pettynmys.

Mira 2/17/15 8:41 PM
marjo, minulla se tavallaan auttoi. Kun näytin isälle, että olen fyysisesti vahva ja minulle ei v*ttuilla, hän lopetti pahoinpitelyn ja teins elväksi, ettei metriä lähemmäksi ole asiaa.

PSI 2/17/15 8:41 PM
Satu - oikein1

Alle Yle 2/17/15 8:41 PM
Te, joilla chattaajaesittely peittää osan tekstistä - koettakaa refreshata selain. Pienensin hiukan chat-ikkunan leveyttä.

Satu 2/17/15 8:40 PM
Ei sääli mitään autakaan, eikä alkoholisti sitä ansaitse. Sen myöntäminen, että addiktio on aivokemiallinen sairaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin sääli. Tapahtuneen voi silti hyväksyä ja yrittää antaa anteeksi.

Juha 2/17/15 8:40 PM
Hienoja ystäviä sinulla Mikko. Itsekin vasta löysin sellaisen jolle voi puhua. Terapiakin on vielä tarpeen

Tero 2/17/15 8:40 PM
Kati anteeksi antaminen tulee sitten kun on saanut omalta osaltaan asiat käsiteltyä..

PSI 2/17/15 8:40 PM
Se on mielestäni fakta. Ihminen on sairas, hänen toimintaansa ohjaa addiktio, hän ei omin keinoin pysty toimimaan toisin - ei ennenkuin myöntää olevansa sairas ja hakee apua, miten sen kukin tarvitsee.

katsoja 2/17/15 8:40 PM
Add bloc lisäosa oikean puolen klikkauksella poisti laatikon, joka esti keskustelutekstin näkymisen

Riitta 2/17/15 8:40 PM
Itselleni se, ettei äiti jättänyt juovaa isää, oli valtava murhe.

Miika 2/17/15 8:40 PM
Oletko Mikko pystynyt antamaan anteeksi isällesi, jos olet niin miten?

Tero 2/17/15 8:40 PM
Viivi itseään kannattaa suojella jos tilanne näyttää siltä.

PSI 2/17/15 8:39 PM
ei sairautta tarvitse sääliä.

Tuulikki 2/17/15 8:39 PM
tuskin kukaan haluaa, mutta en vaan pysty säälimään tuota"sairautta". isäni pilasi koko lapsuuteni.

Kati 2/17/15 8:39 PM
Miten antaa anteeksi vanhemmilleen?

marjo 2/17/15 8:39 PM
Kiitos ! itse kans alkkiksen lapsi..luulen että olis kans pitäny vetää nekkuun mutta kun en tehty sitä oon vieläki "vammautunu" ja ikää on jo 44.. Mutta kiitos hienoista ajatuksista !

Satu 2/17/15 8:39 PM
Kaisa, minä olen samaa mieltä. Jos toista jää katselemaan, mahdollistaa myös juomisen jatkamisen.

hanna 2/17/15 8:39 PM
Samoja kokemuksia.
Jäin miettimään antoiko tuo kuitenkin ns. ulkopuolisella liian romantisoidun kuvan.

Hienoa, että ihmiset uskaltaa lähteä puhumaan asioista.
P.s oikealla oleva laatikko estää keskustelun kunnollisen näkyvyyden.

PSI 2/17/15 8:39 PM
Mielestäni tapa auttaa alkoholistia on näyttää hänelle vaihtoehdot ja pysyä sen takana. Ei tehdä puolesta, sääliä tai uida mukana.

Tero 2/17/15 8:39 PM
AAL ryhmät löytyy www.aal.fi

Viivi 2/17/15 8:38 PM
Tuulikki, miksi ihmeessä kukaan haluaisi tahallaan alkoholistiksi?

Kaisa 2/17/15 8:38 PM
Viime aikoina on puhuttu, että ainut tapa auttaa alkoholistia on jättää se. Oletteko samaa mieltä?

tintti 2/17/15 8:38 PM
Itselläni toipuminen "alkoholistin läheisenä" alkoi siitä, kun sanoin ekan kerran ääneen olevani alkoholistiperheen lapsi.

Satu 2/17/15 8:38 PM
Tuulikki, ei addikti valitse, vaan on päihteen orja. Kaikilla ei ole muita selviytymismekanismeja, tukiverkostoja, luonteenlujuutta tai muuten riittäviä resursseja päästä kuiville.

Tero 2/17/15 8:38 PM
Terapia on erittäin hyvä ja vertaisryhmät on ollut minulle se millä sain tunteeni käsiteltyä.

Maarit 2/17/15 8:38 PM
Voisiko johtua vaikeista muistoista se, ettei joistain lapsuuden ajanjaksoista muista kunnolla mitään..?

Se kilttityttö 2/17/15 8:38 PM
Mikä tilanne Hämeenlinnassa vertaistukiryhmän kanssa? Onko ryhmää ja miten kokoontuu?

Outi 2/17/15 8:37 PM
Puhua kannattaa, jos vain siihen on mahdollisuus. Äitini tapasi sanoa, että aina kannattaa sanoa - se suuttuu tai muuttuu. Joskushan on sitten niin kuin Mikonkin tarinassa, että isän kanssa on jonkinmoiset, ihan kohtuulliset välitkin, mutta syvempään asioiden selvittelyyn ei ole mahdollisuuksia. Silloin on turhaa omaa mieltään niiltä vaivata.

JJ 2/17/15 8:37 PM
Yritin seurustella alkoholistin lapsen kanssa (joka oli jo nelissäkymmenissä) Hän käyttäytyi aivan samoin kuin alkoholisti eli valehteli salaili uhriutui vaikka oli itse aiheuttanut sotkut. Hän teki jatkuvia ohareita ja kaikki tapahtui tämä ilmeisesti kotitaustansa takia.

Tuulikki 2/17/15 8:37 PM
En voi käsittää niitä jotka sanovat että alkoholismi on sairaus. se on täysin itse aiheutettu ja itsepäätetty asia

PSI 2/17/15 8:37 PM
Anteeksianto, hyväksyntä, tyytyminen. En usko että voin koskaan antaa anteeksi, miksi pitäisi? Oma alkoholistivanhempani on jo edesmennyt, enkä soimaa häntä teoistaan. Hän oli sairas, monella tapaa.

Satu 2/17/15 8:37 PM
Mira, itse käynyt lähes 10 vuotta terapiassa ja antanutkin isälleni anteeksi. Oli kuitenkin aikoja, jolloin mm. toivoin isäni kuolemaa, jotta jatkuva huoli ja murhe lakkaisi, enkä voi täysin selvillä vesillä sanoa olevani vieläkään.

Mikko 2/17/15 8:37 PM
Mun terapiani ovat olleet upeat läheiset ihmiset ja ystävät, en ole käynyt. Varmaan olisi pitänyt käydä...ehkä tän ohjelman jälkeen pitää mennä.

kristiina 2/17/15 8:37 PM
Emme olkeet kultalusikka suussa, mutta voin kiittää vanhempiani siitä turvallisuudesta jonka kotona saimme sisaruksieni kanssa.

Kaisuli 2/17/15 8:36 PM
Alkoholismi on monelle vaikea asia puhua. Itse olen aina suoraa puhunut isäni alkoholismista. TEininä kun avasin suuni asiasta aikuisille, monet menivät vaikeaksi, koska he olisivat joutuneet pohtimaan omaa juomistaan. Tuollaistahan se vain oli 70-80 luvulla.

PSI 2/17/15 8:36 PM
Mikko, niinpä!

Mira 2/17/15 8:36 PM
Antakaa vanhemmillenne anteeksi. Vaikka olisi vaikeaa. Se ei tarkoita hyväksymistä tai asioiden unohtamista. Muistakaa, että heilläkin on ollut omat traumansa lapsuudessaan.

Juha 2/17/15 8:36 PM
Oletko Mikko käynyt terapiassa? Vasta

Mikko 2/17/15 8:35 PM
PSI, juuri näin olen minäkin kokenut asian olevan. Ihan turhaa on mitään pohtia jos toisella ei ole hajuakaan siitä mistä toinen puhuu.

IVALO AAL-RYHMÄ 2/17/15 8:35 PM
INFO: Ivalon Skierri AAL-ryhmä kokoontuu, joka toinen sunnuntai (parittomat viikot) klo 13-15 ryhmätila Valkamassa Ivalossa. TERVETULOA! aal.ivalo@gmail.com

tintti 2/17/15 8:35 PM
Juominen meni aina kaikesta edelle... Katkeruutta koen mm. siitä, että koskaan ei ollut vara harrastaa, oltiin ns. köyhiä. Mutta viinaan löytyi aina rahat.

kristiina 2/17/15 8:35 PM
En koe olleeni suojattu enkä varsinkaan kultalusikka suussa, mutta vanhempani olivat rakastavia ja lämpimiä ihmisiä tosin elimme hyvin vaatimatonta elämää. Olen kyllä kiitollinen vanhemmilleni turvallisuudesta, jonka sain laosena.

Juha 2/17/15 8:35 PM
Isäni oli alkoholisti, nyt kuollut, mutta tuntuu että lapsuuden haavat on vielä auki

PSI 2/17/15 8:35 PM
Kaikkien kanssa ei löydy sitä säveltä. On niitä jotka säälii ja kauhistelee, myös niitä jotka vähättelee. Säälille olen tullut allergiseksi jo varhain.

Outi 2/17/15 8:34 PM
Kii, turvallinen toinen vanhempi tai sitten joku turvallinen aikuinen. Siitä on ihan tutkittua olemassa, että lapsen pärjäävyyttä lisää useat tekijät, joista yksi on joku turvallinen aikuinen, johon voi luottaa.

katsoja 2/17/15 8:34 PM
Miten saan näytöltä pois tuon laatikon, jossa Outin, Mikon, Teron jne nimet ja kuvat? Se peittää osan tekstistä.

Mikko 2/17/15 8:34 PM
Moi vaan, asioita olen todellakin pohtinut ja miettinyt yhdessä ystävieni ja läheisten kanssa. Ei ihan kaikkien kanssa oikein löytynyt samaa säveltä.

Satu 2/17/15 8:34 PM
*Korjaus: hylätyksi tulemisen pelko

TanjaM 2/17/15 8:34 PM
Tykkäsin Mikon asenteesta suhtautua huumorilla vakavaan asiaan. Tosi hienoa että tästä aiheesta on alettu puhumaan avoimesti ja huomataan alkoholismin kauaskantoiset seuraukset.

Viivi 2/17/15 8:33 PM
Hyvä kuvaus. Ohjelman ainaka iski vasten kasvoja se tosiasia, että lapseni on alkoholistin lapsi. Minä alkoholistin ex-puoliso. Kyllä se on pitkälle määrittänyt sitä millaiseksi on kehittynyt itse ja millaiseksi lapsi on kasvanut. Esikoiseni (24 v. tyttö) ei halunnut katsoa tätä enää rappukäytäväkuvauksen jälkeen, jäljet ehkä vielä niin tuoreet? Itsellä vieläkin jonkinlainen vihasuhde viinaa kohtaan, ei niinkään itse sitä juonutta ihmistä kohtaan...

Leena 2/17/15 8:33 PM
Millainen oli Mikon isän ja äidin lapsuus?

Fani 2/17/15 8:33 PM
Hyvä SaPKo

Tuulikki 2/17/15 8:33 PM
Paras päivä elämässä oli, kun juoppo isäni kuoli. Olin silloin 17 v

Satu 2/17/15 8:33 PM
Tuulikki, niin totta! Jatkuva miellyttämisen tarve, konfliktien välttely, hylätyksi tulemisen tarve ja liika kiltteys lienevät ainakin alkoholistiperheessä kasvaneille tytöille ja naisille tyypillistä.

PSI 2/17/15 8:33 PM
eikä synttäreitä vietetty täälläkään. koskaan. milläs ois vietetty kun kämppä oli täynnä pulloja.

Mira 2/17/15 8:33 PM
Mietin omaa ja alkoholisti-isäni suhdetta... tajusin että hänhän on alkoholistin lapsi myös. Se ajatus jotenkin voimaannuttaa.

PSI 2/17/15 8:32 PM
mulla ei ole häpeää ollut koskaan, vaan järjetön uhma ja raivo sitä kaikkea vastaan.

Kaisuli 2/17/15 8:32 PM
kipeitä asioita on käsitellyt, tulee enemmän tasapainoisemmaksi

Miika 2/17/15 8:32 PM
Olisikin mielenkiintoinen kuulla miten Mikko on pystynyt käsittelemään omat lapsuuden kokemuksensa

Tuulikki 2/17/15 8:32 PM
Se on niin totta, että alkoholistin lapsi on paras "luovimaan" ja välttämääm konflikteja. Ja aina miellyttämässä muita, ettei vaan tulisi mitään riitaa

mari 2/17/15 8:32 PM
Aika tuttua tuo häpeän tunne. Minun äiti joi ja juo edelleen. Kaikki tiesi millaista meillä oli ja kukaan ei tehnyt asialle mitään. Jopa parille kaverille oli heidän vanhemmat sanonut että meille ei saa mennä tai saavat selkäänsä kotona. Vain sen takia että mun äiti ryyppää.

Kaisuli 2/17/15 8:32 PM
Jos noita kipeitä m

Tero 2/17/15 8:32 PM
Se ettei hakeudu alkoholistilasten seuraan voi myös olla tyypillistä..

PSI 2/17/15 8:32 PM
Satu myös niinkin. Mutta lienee sitä että monella ystävistäni on sitten jotain muuta taustalla.

Juha 2/17/15 8:32 PM
Kosketti. Mukava oli kuunnella Mikon ajatuksia. Mikko vaikuttaa hyvin selvinneeltä mutta varmaan joutunut pohtimaan asioita.

Kirsi 2/17/15 8:32 PM
Mikko näytti erittäin tasapainoiselta - hän on selviytynyt hämmästyttävällä tavalla lapsuudestaan.

Satu 2/17/15 8:32 PM
PSI, minä taas suhtaudun helposti ei-alkoholismia kokeneisiin jollain lailla "suojattuina" ja vähän kultalusikka suussakin syntyneinä. Kateus ja katkeruus varmasti vaikuttavat taustalla.

Miika 2/17/15 8:31 PM
Itse pystyin helposti samaistumaan Mikkoon

Heidi Yle 2/17/15 8:31 PM
Kyllä, joka jaksossa on eri perhe ja erilainen kokemus alkoholistin aikuisen lapsen elämästä.

Kii 2/17/15 8:31 PM
Herätti omat kipeät muistot. Tajusin, ettei minunkaan syntymäpäiviäni oltu koskaan juhlittu.

kristiina 2/17/15 8:31 PM
Aika hurjaa...itse en ole koskaan nähnyt vanhempiani juovuksissa .

PSI 2/17/15 8:31 PM
minä taas selkeästi olen hakeutunut muiden, kuin alkoholistien lasten seuraan.

Mira 2/17/15 8:30 PM
Onko joka jaksossa eri perhe?

Satu 2/17/15 8:30 PM
Kaisuli, minulla on samanlainen kokemus. Itsekin huomaan monesti hakeutuvani esim. seurustelusuhteissa samaa kokeneiden seuraan. Yhteistä kosketuspintaa todellisuuteen tuntuu olevan enemmän.

Leena 2/17/15 8:30 PM
Mikko on selviytynyt ihmeen hyvin lapsuuden kokoemuksista. Ehkä hänellä oli kuitenkin joku turvallinen vanhempi, jolta sai tukea.

PSI 2/17/15 8:29 PM
kiitos paljon Mikko tarinastasi. Siitä tunnisti itsensä.

Satu 2/17/15 8:29 PM
Iso peukku Mikolle mukaan lähtemisestä! Selvästi asioita pohtinut, analyyttinen ja sympaattinen mies.

Kaisuli 2/17/15 8:29 PM
Monesti olen huomannut, että alkoholostin lapsi tunnistaa toisen alkoholistin lapsen. Yleensä on joutunut olemaan ns. tuntosarvet pystyssä ja opettelemaan havannoimaan ihmisten tunnetiloja.

PSI 2/17/15 8:29 PM
täällä ollaan :)

Kaisa 2/17/15 8:29 PM
Rohkeaa, Mikko!

Heidi Yle 2/17/15 8:26 PM
Tervetuloa mukaan keskustelemaan Pullopostia lapsuudesta- chattiin! Millaisia ajatuksia ensimmäinen jakso herätti?

Kommentit