Hyppää pääsisältöön

Miksi juutalainen päästettiin ääneen?

Kulttuuritoimittaja Tuomas Karemo
Kulttuuritoimittaja Tuomas Karemo Kuva: Yle / Jyrki Valkama tuomas karemo

Alussa on fiilis, haluttomuus perehtyä ja sitten vielä vähän lisää fiilistä. Tällä takuuvarmalla yhdistelmällä syntyy suomalaisen kulttuurikeskustelun peruspolttoaine: ennakkotuomio. On tekopyhyyttä sanoa, että tunnepohjalta käyty, faktojen puutteelle perustuva debatti kuuluisi vain Vauva-lehden keskustelupalstan maanisimmille huutomerkkien ylikäyttäjille. Ei, tällaista dumaamista harjoittavat kaikki.

Tapaus Timo Hännikäinen muistutti siitä, että tähän tapaan haksahtavat myös fiksuinakin pitämäni keskustelijat. Ja mikäs siinä, eihän mikään ole niin herttaisen helppoa kuin laukoa mielipiteitään kirjoista, joita ei ole edes avannut tai radio-ohjelmista, joita ei ole kuullut. Hännikäinen oli eilen (16.2.2015) vieraana Kultakuumeessa puhumassa uusimmasta esseekokoelmastaan, joka käsittelee maskuliinisuutta ja kunniaa.

Ennen haastattelua Hännikäinen ja hänen kustantajansa Savukeidas olivat joutuneet puolustamaan kirjan julkaisua ilman, että kukaan arvostelijoista oli ehtinyt lukea sitä. Taustalla oli, jos olen oikein ymmärtänyt, Hännikäisen julkiseen rooliin liittyvä arvostelu, ei niinkään hänen uuden kirjansa teema. Hännikäistä pidetään etenkin vasemmistopiireissä poliittisesti vaarallisena: natsi, fasisti ja naisvihaaja ovat yleisiä häneen liitettyjä sanoja. Arvostelijoiden mielestä tällaisen ihmisen tekstejä ei pitäisi julkaista. Joidenkin mukaan Hännikäinen uhriutti itsensä vastineissaan, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että lähtölaukausta ei tehnyt Hännikäinen vaan hänen arvostelijansa.

Ennen kuin Kultakuumeen lähetys oli edes alkanut, alkoi sosiaaliseen mediaan ilmestyä kirjoituksia, joissa ihmeteltiin Hännikäisen ottamista ohjelmamme vieraaksi. ”Miksi hänet pitää päästää ääneen?”, ”Nyt Kultakuume ostaa Hännikäisen esityksen sellaisenaan”, ”Ei kiitos, en halua naisvihaajaa ja natsia minua edustamaan”. Huvittavaa kyllä ohjelman jälkeen kommentteja ei tullut juuri lainkaan. Kuinkahan moni etukäteen vierastamme ja käsittelytapaamme arvostellut jäi lopulta kuuntelemaan itse ohjelman? Tai kuinka moni Hännikäistä fasistiksi syyttävä osaa perustella väitteensä?

On kiehtovaa huomata, ketkä studiovieraat herättävät paheksuntaa ja ketkä eivät. Samoin myös se, keille vaaditaan vastaväittäjää ja keille ei. Kun haastattelin Holokaustin muistopäivänä viidennen polven Helsingin juutalaista Michel Grünsteinia, sain lukea seuraavana päivänä netistä kommentteja, joissa kysyttiin, miksi juutalainen piti päästää ääneen. Miksei tälle juutalaiselle ollut hankittu vastaväittäjää? Joskus aiemmin, kun haastattelin muslimia Israel-Palestiina -kysymyksestä kommentoijat kiittivät puolestaan sitä, että hyvä kun olitte pyytäneet tämän tyypin haastatteluun ja annoitte hänen puhua rauhassa. Miksi joillekin haastateltaville vaatimalla vaaditaan opponoijaa ja toisten kohdalla on taas hyvä, ettei toinen vieras ole torpedoimassa keskustelua?

Joidenkin mielipiteitä on vaikeampi kestää kuin toisten – lähinnä silloin, kun mielipide on vastoin omaa näkemystä. Useimmiten juuri he, jotka toitottavat antaa kaikkien kukkien kukkia -tyyppistä mantraa, ovat ensimmäisenä nihkeilemässä, jos ääneen päästetään joku, joka ajattelee toisin kuin he. Omalla kohdallani olen joutunut eniten perustelemaan vieras- ja aihevalintojani vasemmistolaisille ja feministeille. Vaikeaa mennä arvailemaan, miksi näin on. Ehkä he suhtautuvat keskivertoa kriittisemmin journalistisiin prosesseihin tai sitten he kestävät kaikista huonoiten niitä mielipiteitä ja ihmisiä, jotka edustavat jotain muuta kuin heidän omia ihanteitaan.

Itsekriittisyyden nimissä täytyy sanoa vielä yksi asia. On toimittajan tehtävä toimia haastateltavan vastaväittäjänä, jos sellaista ei ole paikalle kutsuttu. Jos siis luen kuulijapalautteista, että miksi tämä ja tämä vieras piti päästää ääneen ja miksei hänelle ollut hankittu toista vierasta kyseenalaistajaksi, on kyse siitä, ettei toimittaja ole hoitanut työtään riittävän hyvin. Kuulin kerran erään toimittajan pitävän suurena työvoittona sitä, että uskalsi tuoda epäkorrektin haastateltavan studioon. Ei se ole työvoitto. Se on työtä. Ja työtä on myös se, ettei päästä epäkorrektia vierasta helpolla – eikä myöskään korrektia.

Yle Areena - Kultakuume: Timo Hännikäisen puolustuspuhe miehille 16.2.2015

Yle Areena - Kultakuume: Holokaustin vaikutus juutalaiseen identiteettiin 27.01.2015

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidetta vai mainostemppuja? Banksy valtasi New Yorkin kuukaudeksi

    Dokumentti seuraa salaperäisen taiteilijan happeningia.

    Teeman kuukauden dokumentti seuraa salaperäisen katutaiteilijan kuukauden mittaista vierailua New Yorkissa vuonna 2013. Teemalla sunnuntaina 20.1. klo 12.00, Areenassa 70 päivää Banksy on taiteilija, joka eräiden mielestä ei ole taiteilija; graffitimaalari, joka joidenkin mielestä on myynyt koko aatteen; outsider, joka on tehnyt seinämaalauksista salonkikelpoisia.

  • Egenland palkittiin vuoden 2018 matkailutekona

    Ohjelma täynnä suomalaista sisua ja jääräpäistä intohimoa.

    Matkailutoimittajien Kilta on valinnut Egenlandin vuoden 2018 matkailuteoksi. Kilta kiittää Egenlandia siitä, että ohjelma on tehnyt tuntemattomia matkailuhelmiä ja niiden taustavaikuttajia tutuksi, sekä innostanut kotimaan matkailijaa kokemaan jotain odottamatonta.

  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Green Book -elokuvan tähti Mahershala Ali: "Rasismi elää edelleen voimakkaana"

    Elokuvat voivat avata oven keskustelulle.

    Näyttelijä Mahershala Ali on ensimmäinen muslimi, joka on palkittu Oscar-patsaalla. Hänen voittokulkunsa jatkuu lahjakkaana pianistina Green Book -elokuvassa. Tuoreimmat voitot ovat tulleet Critics Choice ja Golden Globe -gaaloista. Hän loistaa myös The True Detective -sarjan kolmannella kaudella. Molempien töiden ytimessä on rasismi, jonka kohteeksi Ali myöntää joutuvansa edelleen.

  • Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

    Nuori feministi unelmoi suuria Lähi-idässä

    Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teema tanssii talvella 2019

    Teeman jokavuotinen tanssifestivaali 20.1.–17.2.

    Teema tanssii taas! Tanssia ruudussa sunnuntai-iltapäivisin 20.1.–17.2.

  • Semanttinen häly lisääntyy – huomasin etten ymmärrä emojeita ympärilläni

    Onko matka hieroglyfeistä emojeihin sittenkään niin pitkä?

    Vanhimmat tunnetut kirjoitukset ovat noin 7000 vuoden takaa. Sumerilaiset keksivät tuntemamme kirjoitustaidon viitisen tuhatta vuotta sitten, ja siitä katsotaan alkaneeksi kulttuurin kirjallinen kehitys. Siitä alkoivat tarinat. Tiedon määrä kasvaa nopeammin kuin milloinkaan aikaisemmin. Olemme tilanteessa, jossa tietoa kertyy niin paljon, että sen louhimiseen tarvitaan tekoälyä.