Heidi Richert
Yle
Alkoholistin lapsi saattaa huomata samaistuvansa aikuisena hyvin vahvasti omaan vanhempaansa. Vanhempien elämää on helpompi ymmärtää aikuisena, ja vanhempien virheistä voi oppia kun ymmärtää paremmin omaa itseään.
Kysyimme 10 kysymystä alkoholistin läheiselle -lomakkeessa, kuinka vanhemman juominen on vaikuttanut aikuisten lasten omiin valintoihin ja elämään. Tässä poimintoja kyselyyn tulleista vastauksista. Kysely on avoinna edelleen.
Miten vanhemman juominen on vaikuttanut valintoihisi ja elämääsi?
Lapset ovat erityisesti ajatuksissa
- Minä ja mieheni, jolla on samanlainen tausta, emme juuri käytä alkoholia. Lapsemme ovat saaneet raittiin lapsuuden ja ymmärtävät, että joskus vanhemmat voivat juoda alkoholia ilman humalaa ja seurustelumielessä toisten aikuisten kanssa.
- Yritän muistaa omien lasten suhteen kuinka pelottavalta humalainen aikuinen vaikuttaa.
- Minulla ei ole omia lapsia. Vanhempien vaikea ja riitainen suhde on heikentänyt omia edellytyksiäni olla terveessä parisuhteessa.
- En ole antanut lasteni maistaa alkoholia alaikäisenä, tiedän heidän kuitenkin näin tehneen kaveriporukassa ja asia on silloin käsitelty juurtajaksaen kotiaresteineen. Nyt aikuisena lapseni ovat sitä mieltä että oli hyvä että olin niin skarppi ja osin tiukka mutsi.
Oman luonteen ja tunteiden aallokossa
- Olen aina kokenut olevani riittämätön. Minusta tuli ylisuorittaja,joka haki koko ajan hyväksyntää ulkopuolelta. Olin kriittinen, tuomitseva ja aina itseeni tyytymätön. Yritin itsekseni selvitä kaikesta. Lopulta väsyin yrittäessään aina olla paras mahdollinen kaikessa; vaimona, äitinä, työntekijänä.
- Olen ollut kova, vaikka perusluonteeltani olen kuitenkin melko pehmeä. Olen kasvamassa pikku hiljaa omaksi itsekseni ja lähentelen jo 50-ikää. Surullista, että on saanut tällaista tietä kulkea.
- Olen oman onneni seppä. En luota muiden apuun, enkä pyydä apua. En halua kokea pettymystä, huolehdin kaikesta itse.
- Olen muuttanut mallia jolla olla vanhempi. Se on iso prosessi. Sisältäni kumpuaa toimintamalli jonka kuitenkin joudun päivittämään nykyhetkeen. Jokainen voi kuvitella miten iso työ se on ollut muuttaa itsensä,
- Suren säännöllisesti isäni kyvyttömyyttä elää tässä maailmassa, olen perinyt taipumuksen melankoliaan ja pelkään samankaltaista juopotteluun johtanutta ahdistusta vaikken sellaisesta ole koskaan kärsinytkään.Olen pysynyt aina erossa juopoista enkä siedä nähdä alkoholisteja.Itsetuntoni on aina ollut liian huono enkä ole uskaltanut ottaa paikkaani elämässä.Lapset ovat paras keino "parantaa" oma ikävä lapsuuteni. Tuntuu, että heidän kanssa eläessäni, kun saan itsekin taas olla turvallisessa perheessä, itsetuntonikin vahvistuu.
- Olen perfektionismiin taipuvanen luonne, kapinavaiheen jälkeen kiltti ja alistuva.
- Lapsuudesta saakka on ollut tunne että minun pitää huolehtia muista ja ajoittain kaipaan liian paljon sitä että joku huolehtisi minusta. Se on tehnyt vaikeaksi parisuhteen rakentamisen ja usko siihen että olen huolehtimisen arvoinen on horjunut hyvinkin rankasti jossain vaiheessa.
- Olen katkeroitunut, enkä osaa luottaa ihmisiin.
- Pyrin elämään niin etten muodosta riippuvuutta mihinkään, asiaan tai ihmiseen. Olen vältellyt ihmissuhteiden muodostamista, koska en ole luottanut arvostelukykyyni tai koska olen pelännyt hylätyksi tulemista. Tiedostan olevani läheisriippuvainen ja epävarmuus lapsuudessa häiritsee ihmissuhteitani mm. siten, että jokin tunnereaktio voi olla hyvin voimakkaastikin liioiteltu jos en pysty kontrolloimaan toisen ihmisen käytöstä ja epävarmuuteni lyö päälle viiltävänä psyykkisenä kipuna. Tästä on joskus aiheuttanut jopa itsetuhoisia ajatuksia. Yksin on helpompi, hallitumpi olla.
- En toista vanhempien virheitä. En luota liian helpolla. Olen tarkkanäköisempi, johtuen siitä että olen saanut sitä tarkkailua harrastaa lapsesta asti; Tiesin, milloin vanhempani suunnittelee ryyppäämään lähtemistä, tunnistin myös sen että minä päivänä hän sen lopettaa. Opin tunnistamaan valehtelemisen merkkejä jne. Itsenäistyminen tuli pakostakin aika nuorena. Itsetuntoani jouduin rakentamaan vuosia. Olen läpikasvun kautta oppinut kuitenkin ymmärtämään ihmisiä ja asioita syvemmin, ja en enää tunne olevani vanhempani alkoholiongelman uhri. Olen päässyt siitä irti ja nyt näen jo metsää puilta.
- Olen kiltti luonteeltani, vältän riitoja, rakastan rauhaa
- Olen jatkuvasti huolissani, milloin mistäkin. Vaikka olisi ajanjaksoja jolloin kaikki on hyvin, olen silti huolissani "jostain". En tiedä mikä se jokin on, mutta huolestuminen ja ahdistuminen vaivaavat jopa kaikkein aurinkoisimpinakin päivinä. Olen oppinut elämään sen kanssa.
- On tehnyt ihmisenä minusta vahvan, luotettavan ja positiivisen! Olen eheytynyt!
Ammatinvalinta liittyy usein auttamiseen
- Opiskelin lääkäriksi. Haluan auttaa erityisesti masentuneita ja alkoholin liikakäyttäjiä. Usein mietin, miten potilaideni lapset voi.
- Ammatiksi tuli terveydenhoitoala.Lapsia haluan puolustaa aina.Kiusaamista en voi sietää.Haluan auttaa heikompia.
- Toimin tällä hetkellä poliisina ja pääsen auttamaan muita alkoholistiperheen lapsia, joita on Suomessa paljon!
- Koulu jäi kesken, koska ei pystynyt jättämään pikkusisarusta vanhempien vastuulle.
- Toimin työssäni lasten ja nuorten parissa ja minulle tärkeää on olla heidän tukenaan, ehkä juuri siksi etten itse saanut nuorena aikusen tukea kasvaessani.
Oma alkoholinkäyttö pohdituttaa paljon
- Vietän tipatonta tammikuuta, kehdosta hautaan.
- Oma suhde alkoholiin on vähäinen ja vahvasti humalaisten sietäminen on vaikeaa. Kuitenkin minusta alkoholiin pätee sama sanonta kuin tuleen, se on hyvä renki, mutta huono isäntä. En ole mikään moraalisaarnaaja ja alkoholi on paikassaan sekä oikein käytettynä ok.
- Vietän lähestulkoon raitista elämää puolisoni kanssa, hänkin alkoholistin lapsi.
- Pelkään omaa juomistani. En ole normaali tilanteissa missä käytetään alkoholia.
- Jos juon niin lapset eivät ole olleet paikalla. Saunaolut lasten nähden ollut iha ok. Ei kuitenkan humalahakuista juomista.
- Itse en juo kuin aniharvoin. Ystäväni ihmettelevät kuinka voin olla juomatta vaikka he ottavat. Seuraan mielenkiinnolla kun perheitä hajoaa ympärilläni alkoholismiin enkä voi mitenkään vaikuttaa asiaan, sen ilmoitetaan kuuluvan vain heille itselleen.
- Omaa juomista pohtii enemmän ja sitä että tuleeko itsestäkin helposti alkoholisti.
- Perin positiivisen suhteen alkoholiin, mikä myöhemmin osoittautui petolliseksi.
- En mielestäni koe, että vanhempieni alkoholistisuus olisi vaikuttanut niin paljon omaan alkoholin käyttöön. Olen ehkä ymmärtänyt enemmänkin sen kautta, että jokaisella täytyy olla oma addiktionsa/intohimonsa, joka saattaa hyvin tuhota myös ihmisen. Toisilla se on alkoholi, toisilla se voi olla muut huumeet, urheilu, työ, shakki tai joku muu vastaava.
Vanhemman alkoholismi voi näkyä vahvasti omassa parisuhteessa
- En kestä hetkeäkään turvattomassa parisuhteessa. Onnekseni olenkin löytänyt tasapainoisen kumppanin, jonka kanssa minun ei tarvitse kokea lapsuudessa ja nuoruudessa elettyä pelkoa uudelleen. Kokemuksistani on seurannut se, että itse käytän harvoin alkoholia. Suhtautumiseni siihen on enemmän negatiivista, kuin positiivista. Arvostan suuresti sellaista ihmistä, jolle humalatila ei ole hauskanpidon edellytys. Elimistöni reagoi edelleen, jos esimerkiksi herään yöllä koviin ääniin. Sydämen syke kiihtyy ja kämmenet hikoavat.
- Kaikki mieheni ovat olleet alkoholisteja. Itselläni on ollut alkoholiongelma. Nykyään en käytä mitään päihteitä. Vihaan kaikkea alkoholiin liittyvää.
- Minulla on kolme lasta ja jokaisella on eri isä. Asun tällä hetkellä lasteni kanssa, vaikka olenkin parisuhteessa nuorimman lapseni isän kanssa. En ehkä luota tarpeeksi siihen, että joku voisi pitää minustakin joskus huolta, vaan pidän välimatkaa kumppaniini "varmuuden vuoksi", koska olen silloin vahvempi. En päästä ketään lähelleni, mutta en silti ole kylmä. Jos puolisoni huutaa tai käyttäytyy muuten vihaisesti niin menen heti shokkiin ja pakenen. Se pelon tunne tulee jostain niin syvältä, ettei se lähde vissiin ikinä pois.
- Valitsin samanlaisen puolison kuin isäni, tuloksena ero ja päihdeongelmainen lapsi. Asiat meni niin tyypillisesti kuin vain voi mennä. Nyt sitten yritän auttaa aikuisen lapsen elämää.
- Olen aikuisena halunnut rakentaa perheemme arjen mahdollisimman turvalliseksi rutiinien avulla ja vähän ehkä jopa tylsäksi, koska se on parasta mitä tiedän! Lapsuuteni vietin lähes koko ajan varuillani ja peläten.Olen hakeutunut töihin sosiaalialalle ja olen kääntänyt kokemukseni ammatilliseksi vahvuudeksi.
Vanhempien rooli isovanhempina koetaan ristiriitaisena
- Pyrin olemaan avoin omille lapsilleni tilanteesta, ettei heidän tarvitsisi hävetä isosiää. Olen kotona täysin raitis kuten miehenikin. Valistan jo hyvin pienenä päihteistä ja päihteiden käytöstä avoimesti. Myös kerron nauttivani ruoan kanssa viiniä, kun käyn ulkona syömässä. En koskaan halua olla krapulassa lasten nähden.
- En kerta kaikkiaan voi sietää esim. puolison humalahakuista juomista. Lisäksi tarkkailen vanhempaani jatkuvasti, etsin vanhoja pullopiiloja, vaikka äitini ei enää minun ja perheeni läsnäollessa edes juo. Pitkään pelkäsin jättää lapsiani hänen kanssaan kahden, vaikka olin tehnyt selväksi, että juominen lasteni läsnäollessa on viimeinen virhe häneltä. Siihen se juominen kai loppuikin tai ainakin väheni niin, että pystyy olla juomatta pitkiäkin aikoja. Mitään ryyppyputkia hänellä ei koskaan ollutkaan vaan hän oli tyypillinen tissuttelija, joka tissutteli joka ilta ja humalaan asti.
- Itse käytän alkoholia todella harvoin.Omat lapset eivät ole koskaan nähneet minun juovan. Myös lapsiini on vaikuttanut isoäidin alkoholismi :(
- Jatkuva huoli painaa arkea. Milloin tulee puhelinsoitto, että äitini on sammunut hankeen ja kuollut tai muutoin loukannut itsensä. Stressi on vienyt elämältäni pohjan, enkä pysty suoriutumaan normaalisti koulussa ja töissä, jonka takia olenkin ollut sairauslomalla jo useamman vuoden stressin aiheuttaman paniikkihäiriön takia. Olen jatkuvasti surullinen ja huolissani, uusien ihmissuhteiden luonti on vaikeaa. Tuntuu, että olisin jäänyt orvoksi ja olisin tahtomattani adoptoinut lapsen, äitini. Kannan häntä elämässä eteenpäin sivuutaen oman hyvinvointini.
- En halua olla isäni kanssa tekemisissä, jos hän soittaa ja on juovuksissa, sanon et soittaa seuraavan kerran kun on selvin päin. Itse olen "raivo" raitis samoin puolisoni, Se olikin yksi suurimmista kriteereistä puolison valinnassa. Omat lapseni saavat viettää turvallista elämää.
------------------------------
10 kysymystä alkoholistin läheiselle: Ajatteletko, että pystyt toiminnallasi raitistamaan vanhempasi - näin lukijat vastasivat
Vastaa kyselyyn - saat heti faktatietoa aiheesta: 10 kysymystä alkoholistin läheiselle
Pullopostia lapsuudesta Yle TV1 tiistaisin klo 20, kuusi osaa 17.2.2015 alkaen. Jokaisen jakson jälkeen chat klo 20.30 alkaen yle.fi/pulloposti -sivulla.
