Hyppää pääsisältöön

Kuukausien kisa, yksi ilta

Neil Patrick Harris, Oscar-gaalan 2015 juontaja.
Neil Patrick Harris, Oscar-gaalan 2015 juontaja. Neil Patrick Harris, Oscar-gaalan 2015 juontaja. Kuva: Oscar Statuette ©A.M.P.A.S.® neil patrick harris

Miksi kannattaa herätä katsomaan Oscar-gaalaa? Teeman suoran lähetyksen kommentaattori, elokuvakriitikko Anna Möttölä löytää valvomiseen monta syytä. "Kyse on paljon enemmästä kuin yhdestä illasta Hollywoodissa ja televisioiden äärellä", Möttölä kirjoittaa.

Maanantaina aamuyöllä Suomen aikaan Academy of Motion Pictures Arts and Sciences jakaa Oscar-patsaat 87. kerran Los Angelesissa. Miksi niitä kannattaa herätä katsomaan? Koska Oscar-gaala on lupaus glamourista, suurista tunteista ja yllätyksistä. Se on sekoitus piinkovaa kaupallisuutta ja vilpitöntä halua juhlistaa monen yhteistä rakkautta, elokuvaa. Ja myönnetään pois, ne joka vuosi nähtävät kohtauskoosteetkin ovat oikeasti aika sykähdyttäviä.

Minusta tuli uskollinen Oscar-katsoja lopullisesti vuonna 2001. Suuresti ihailemani brittinäyttelijät Sir John Gielgud ja Sir Alec Guinness olivat vastikään kuolleet, ja olin utelias näkemään, kuinka heitä muistettaisiin gaalan In Memoriam -osuudessa. Tähtien sodan Obi-Waninakin tunnettu Guinness sai raikuvat aplodit, mutta Gielgudia tuntui harvempi muistavan, mikä ärsytti nuorta anglocinefiiliä.

Pidän vanhoista elokuvista, ja muistelonumero on minulle edelleen Oscar-gaalan kohokohtia. In Memoriam on paitsi hyvä tapa jättää vielä kerran hyvästit suosikeilleen myös osuva tiivistymä koko juhlasta. Oscar-lähetyksestä tuskin pitää ellei nauti tunneryöppyjen ja kliseiden taidokkaasti tuotetusta yhdistelmästä. Viime vuonna Bette Midler lauloi edesmenneiden muistoksi nyyhkyballadin Wind Beneath My Wings. Pitääkö enempää sanoa?

Oscar-patsas.
Oscar-patsas. Oscar-patsas. Kuva: Disney Media/Yle oscar-gaala
Väistämättä ilta sisältää myös pettymyksiä; ei vain siksi, että omat suosikit eivät ehkä pärjää, vaan koska mukaan mahtuu aina antikliimakseja: puisevia puheita, epäkiinnostavia esittelijöitä ja tylsiä välinumeroita.

Silti joka vuosi odotan innokkaana, josko juuri tänä vuonna tapahtuisi jotain erityistä. Onhan Oscareiden historia täynnä ikimuistoisia hetkiä: 20 vuoden jälkeen Yhdysvaltoihin palannut Charlie Chaplin pokkaamassa kunnia-Oscariaan vuonna 1972 yli kymmenen minuutin aplodien raikuessa, Denzel Washingtonin kunnianosoitus Sidney Poitierille hänen voittaessaan miespääosapalkinnon 2001, Jack Blackin, Will Ferrellin ja John C. Reillyn A Comedian at the Oscars -numero 2008, hurmuri Hugh Jackman illan isäntänä 2009, valloittava Jennifer Lawrence vitsailemassa kompastuttuaan krinoliiniinsa matkalla pokkaamaan palkintoaan vuonna 2013, Ellen DeGeneres pyytämässä Steven Spielbergiä ottamaan kuvan itsestään ja Clint Eastwoodista vuonna 2014...

Nyrkkisääntö onnistuneeseen iltaan? Toivo, että britit voittavat. He pitävät parhaimmat puheet, juuri oikealla tavalla nokkelat ja vilpittömät. Harva on ylittänyt Emma Thompsonia tämän pokatessa palkinnon parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta elokuvasta Järki ja tunteet vuonna 1996. Oscar-triviaa: Thompson on ainoa henkilö, joka on urallaan voittanut Oscarin sekä roolityöstä että käsikirjoituksesta.

Ellar Coltrane Boyhood-elokuvassa.
Boyhood. Ellar Coltrane Boyhood-elokuvassa. Kuva: Universal Pictures oscar-ehdokas 2015
Oscareissa kiehtoo niiden moniulotteisuus ja ristiriitaisuus. Kyse on paljon enemmästä kuin yhdestä illasta Hollywoodissa ja televisioiden äärellä. Oscarit ovat ilmiö ja viihdeteollisuuden ala itsessään, hurja kisa paikasta valokeilassa.

Oscar-kausi kestää nykyisin yli puoli vuotta syyskuusta h-hetkeen. Kelvollisia ehdokkaita – tarkoittaen kategoriasta hiukan riippuen elokuvia, jotka ovat saaneet Los Angeles Countyn alueella kaupallisen ensi-illan ja tietyn pituisen teatterilevityksen vuonna 2014 – oli tälläkin kertaa satoja. Siihen päälle vielä paras vieraskielinen elokuva, johon jokainen maa esittää omat ehdokkaansa.

Ehdokkaat selvisivät 15. tammikuuta, mutta todellisuudessa kisaa on viimeistään marraskuusta alkaen käyty lähinnä parinkymmenen elokuvan välillä. Koska Akatemian jäsenillä on tunnetusti lyhyt muisti, Oscareita hamuavien elokuvien ensi-illat sijoittuvat yleensä loppusyksyyn.

The Grand Budapest Hotel.
The Grand Budapest Hotel. The Grand Budapest Hotel. Kuva: SF Film Finland wes anderson
Onkin varsin poikkeuksellista, että tällä kertaa pääpalkinnoista kisaa peräti kaksi jo viime vuoden kevätpuolella teattereihin saapunutta elokuvaa: Richard Linklaterin arkisen herkkä kasvutarina Boyhood sekä Wes Andersonin lahjapaketti The Grand Budapest Hotel. Jälkimmäisen yhdeksän ehdokkuutta ovat erityisen ilahduttavia siksi, että Akatemia on häpeällisen huono antamaan tunnustusta komedioille.

Osa Oscar-kisan seuraamisen iloja on tietenkin sen kummeksuminen, kuka tai mikä ei ole ehdolla. Itseäni tänä vuonna hätkähdyttivät erityisesti ratkiriemukkaan ja terävästi toteutetun Lego Elokuvan puuttuminen parhaan animaation kategoriasta, tulisieluisen roolityön Martin Luther King Jr:ina tekevän David Oyelowon ohittaminen parhaan miespääosan ehdokkuuksissa – ja missä piileskelivät ehdokkuudet vaellustarina Tracksille tai tieteisdraamalle Under the Skin?

Agata Trzebuchowska elokuvassa Ida.
Ida. Agata Trzebuchowska elokuvassa Ida. Ida,Agata Trzebuchowska,elokuvat,Paweł Pawlikowski,Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto,Oscar-palkinto,oscar-ehdokas 2015
Liika vellominen väärissä valinnoissa veisi kuitenkin ilon koko jutusta. Emme saa koskaan tietää, kuinka kauas listoilta pudonneet jäivät ehdokkuuksista. Ehkä vain parin äänen päähän. Hurraahuuto siis myös iloisille yllättäjille: puolalaishelmi Idan kahdelle ehdokkuudelle, irlantilaisanimaatiolle Song of the Sea ja Marion Cotillardille.

Kisan ollessa kuumimmillaan Yhdysvaltain elokuva-akatemian äänestyskäyttäytymistä analysoidaan ja arvaillaan alan lehdissä sivukaupalla. Akatemian reilusta 6000 jäsenestä noin 94% on valkoihoisia, 77% on miehiä ja keski-ikä on 62, raportoi Los Angeles Times vuonna 2012. Viime vuosina Akatemia on pyrkinyt monipuolistamaan jäsenistöään, mutta muutos on hidasta. Minkälaisten tarinoiden ja hahmojen taakse tällainen joukko haluaa asettua ja valinnoillaan kertoa jotain itsestään?

Julianne Moore muistisairaana Alicena elokuvassa Edelleen Alice.
Edelleen Alice. Julianne Moore muistisairaana Alicena elokuvassa Edelleen Alice. Julianne Moore,Teemalauantai,muistisairaudet,elokuvat,Oscar-palkinto,Still Alice
Eikä Oscaria, varsinkaan pääpalkintoja, voiteta ilman kovaa ja kallista kampanjaa: mainoksia, näyttelijäkiertueita, katselukopioiden jakelua, julkisuuspeliä, loanheittoakin. Kisassa pärjäämiseen vaikuttaa tietysti myös ehdokkaan kisahistoria: jos ja kun Julianne Moore voittaa sunnuntaina parhaan naispääosan Oscarin roolistaan elokuvassa Edelleen Alice, hän saa sen paitsi koskettavasta roolisuorituksestaan myös pidettynä näyttelijänä, joka on ollut ehdolla neljä kertaa ilman voittoa. Nyt on hänen vuoronsa.

Kisakauden vain pidentyessä ja netin pursutessa erilaisia analyyseja myös kotikatsomoissa voi nostattaa Oscar-huumaa jo kuukausia ennen gaalaa, sillä alkuvuodesta jaettavista erilaisista palkinnoista on tullut Oscareiden lämmittelykisoja. On kutkuttavaa seurata, kuinka tuulen suuntaa yritetään ennustaa. Oscar-spekulointi on täynnä tilastoja siitä, kuinka usein Directors Guild Awardin pääpalkinnon voittanut elokuva on voittanut myös parhaan elokuvan Oscarin, tai mikä on brittien Bafta-palkintojen merkitys Oscar-taistossa.

Michael Keaton elokuvassa Birdman.
Birdman. Michael Keaton elokuvassa Birdman. Kuva: SF Film Finland birdman
Merkille siis pantakoon: ainoa elokuva, joka on voittanut paitsi DGA:n myös Screen Actors Guild Awardin ja Producers Guild of American pääpokaalit, kuten Birdman tänä vuonna, mutta ei parhaan elokuvan Oscaria, oli Apollo 13 vuonna 1995. Toisaalta kiltapalkintojen jälkeinen Bafta-menestys nosti ennakkosuosikin asemansa jo menettäneen Boyhoodin veikkailuissa taas tasoihin Birdmanin kanssa.

Oscar-kisa on myös kuukausia vellovaa keskustelua valinnoista ja elokuvista: tänä vuonna kuumimpia aiheita ovat olleet ainoastaan valkoihoisista koostuva näyttelijäehdokkaiden joukko, valtavaksi yleisömenestykseksi Amerikassa noussut American Sniper, jota maan poliittinen oikeisto on ylistänyt sotasankarikuvauksestaan ja vasemmisto syyttänyt sotahulluudesta, Selman epätodeksi moitittu historiakuvaus, harvinaisen tiukaksi arvioitu kisa miespääosakategoriassa sekä naisnäyttelijöiden kohtelu punaisella matolla.

Oscar-lähetyksen käynnistävästä saapumisparaatista eli punaisesta matosta on tullut kiihkeästi seurattu muotishow. Monelle naisnäyttelijälle tämä on ristiriitainen tilanne. Upeisiin iltapukuluomuksiin ja säihkyviin koruihin pukeutuminen on toki etuoikeus, mutta heidän myös odotetaan asettuvan syynättäviksi kauneuskuningatarten tavoin. Muotimenestys suurena iltana – ja Oscar-gaalaa edeltävien gaalojen kujanjuoksussa – voi tuoda mukanaan rahakkaita mainossopimuksia luksusmerkkien kanssa. Nämä puolestaan antavat taloudellista liikkumavaraa roolivalintojen suhteen.

Viime vuonna ylivoimaiseksi ykköseksi muotikisassa nousi ylväs Lupita Nyong’o, joka voitti paitsi naissivuosa-Oscarin roolistaan elokuvassa 12 Years A Slave myös mainossopimukset kosmetiikkajätti Lancômen ja muotitalo Miu Miun kanssa. Toisaalta mokina nähdyt asuvalinnat punaisella matolla voivat aiheuttaa naurettavan paljon harmia, kuten sai todeta Anne Hathaway, joka 2013 joutui kuukausia selittelemään viime hetken asuvaihdostaan Valentinosta huonosti istuvaan Pradaan. Muotipoliisien arvostelu on ankaraa, ja osa tähdistä onkin viime aikoina kieltäytynyt tottelevaisesti pyörimästä kameroille tai esittelemästä manikyyrejaan lähikuvissa.

ABC-kanavan välittämä virallinen, Suomessakin nähtävä punainen matto -osuus on tässä suhteessa varsin hillitty. Toki asun suunnittelijasta kysytään siinäkin lähes joka ehdokkaalta – miehet mukaan lukien – mutta enemmän keskitytään hyväntahtoiseen jutusteluun.

The Imitation Game, ohjaus Morten Tyldum.
The Imitation Game. The Imitation Game, ohjaus Morten Tyldum. Kuva: SF Film Finland the imitation game
Ei muotia voi Oscareissa ohittaakaan, onhan se kiehtova ja nautinnollinen osa gaalaa, aivan kuten monien ehdokaselokuvien pukuloisto. Oscar-muodilla on oma glamourintäyteinen historiansa, ja netti on täynnä listauksia kaikkien aikojen Oscar-puvuista.

Omat suosikkini ovat Vivien Leigh Irenen kukkamekossa 1940, Audrey Hepburn Givenchyssaan 1954, Hilary Swank Guy Larochessaan 2005 ja tyylilleen aina uskollinen Diane Keaton housupuvuissaan. Miehet smokeissaan – useimmiten Armania, Tom Fordia tai Guccia – jäävät tässä keskustelussa marginaaliin. Tänä vuonna odotan kuitenkin erityisesti samettisten smokkien näkemistä miehillä – ja josko joku naisista liittyisi Keatonin seuraksi housupuvun kantajiin, ehkäpä aina upea Cate Blanchett?

Kuukausien kilvoittelun päätepiste häämöttää jo. Kaikki vaikuttaa lupaavalta: isäntänä on taitonsa todistanut Neil Patrick Harris, ja kisassa on sopiva sekoitus varmoja tikkejä (kolme neljästä näyttelykategoriasta), epävarmuutta (kuka parhaan elokuvan tai animaatiopystin lopulta vie) ja kutkuttavia asetelmia (kuinka käy itseään vastaan kisaavalle säveltäjä Alexandre Desplatille, joka on ehdolla sekä The Grand Budapest Hotelista että The Imitation Gamesta). Päätaistelu käydään kahden innovatiivisen, mutta täysin erilaisen elokuvan, Boyhoodin ja Birdmanin välillä.

Tuokaa kirjekuoret, olemme valmiina.

Teksti: Anna Möttölä

Oscar-gaala 2015 lähetetään suorana Teemalla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 22.–23.2. kello 3.30 alkaen. Sitä edeltävä punaisen maton osuus alkaa kello 2.00. Suorana molemmat lähetykset ovat katsottavissa vain Teemalla.

Teemalla vietetään Oscar-viikonloppua 20.–23.2. Luvassa muun muassa uusi dokumenttielokuva Oscarien jaon historiasta sekä useita parhaan elokuvan Oscarin voittaneita elokuvia.

Festivaalipuhetta: Anna Möttölä muistelee elokuvaa Hohto.
Festivaalipuhetta: Anna Möttölä muistelee elokuvaa Hohto. Kuva: Yle / Kati Sinisalo anna möttölä
Artikkelin kirjoittaja Anna Möttölä (kuva) on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelija, elokuvakriitikko ja Oscar-entusiasti, joka on valvonut gaalan vuoksi kaikkiaan yli 100 tuntia.
Anna Möttölä on Teeman kommentaattorina sekä punaisen maton osuudessa (yhdessä viime vuoden Oscar-ehdokkaan Kirsikka Saaren kanssa) että itse palkintogaalassa (yhdessä Yle Kulttuurin ja Yle Radio 1:n Filmiryhmän toimittajan JP Pulkkisen kanssa).
Lue lisää Ylen asiantuntijoiden veikkauksista Oscar-voittajiksi.
Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri