Hyppää pääsisältöön

Aamusydämellä: Saattohoito

TV1 sunnuntaina 2.8.2015 klo 9.05 - 9.45

Inhimillinen kuolema oli Annina Holmbergin ja Jonna Ketolan äitien toive. Syöpää sairastanut Ritva Holmberg pääsi päättäjien taivuttelun jälkeen saattohoitoon Helsingin Terhokotiin viimeisten viikkojensa ajaksi. Jonnan äidin aivoinfarktin jälkeistä tilaa hoidettiin hänen hoitotahtonsa vastaisesti ja paikka saattohoitoonkin tuli vasta viimeisinä elinpäivinä.

Hyvää hoitoa, vaihtelevaa kohtelua

Ohjaaja-dramaturgi Ritva Holmberg sai tiedon keuhkosyövästään 68-vuotiaana. Tieto kerrottiin hänelle illalla sairaalahuoneessa, jossa oli muitakin potilaita. Omaiset pääsivät lohduttamaan Ritvaa vasta seuraavana päivänä vierailuaikaan. Annina ihmetteli äitinsä puolesta eikö näin raskasta tietoa olisi voitu antaa vasta omaisten läsnä ollessa.

Ritvalla oli kova elämänhalu. Hän halusi kaikki mahdolliset hoidot, vaikka ensimmäinen diagnoosi antoikin virheellistä tietoa, että syöpä olisi levinnyt maksaan asti. Annina koki, että hänen äitinsä hoito oli alkuun parantavaa ja hyvää, mutta kohtelussa oli paljon eroavuuksia sen mukaan, kuka oli lääkärinä tai hoitajana. Toiveikkuus paranemisesta kesti seuraavaan kevääseen, kunnes tuli tieto, että mitään ei ollut enää tehtävissä.

Saattohoitoon Terhokotiin

Anninan Ritva-äiti olisi halunnut viettää viimeiset viikkonsa kotonaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta keuhkosyövän hankalien hengenahdistuskohtausten vuoksi. Saattohoito Terhokodissa oli Ritvan seuraava toive, mutta sen toteuttaminen vaati taistelua asiasta päättävien kanssa. Lopulta maksusitoumus Terhokotiin tuli ja Ritva oli siellä elämän viimeiset kahdeksan ja puoli viikkoa.

Anninan mielestä Terhokoti oli kodinomainen. Omaisille oli sänky potilaan vieressä ja hoitajat koskettelivat ja lohduttivat potilaita ja osasivat myös tukea surevia ja väsyneitä omaisia. Vapaaehtoisten joukko tarjosi myös monenlaista apua. Annina järjesti äidilleen Terhokodissa 70-vuotisjuhlat ja vielä juhannusjuhlatkin henkilökunnan myötämielisen asenteen tukemana. Kuoleman jälkeen omaisille annettiin aikaa hyvästellä rakkaansa.

Yksityiskohtainen hoitotahto

Jonna Ketolan Ritva-äiti oli tehnyt yksityiskohtaisen hoitotestamentin jo hyvissä ajoin ennen sairastumistaan. Siinä hän kielsi kaikki keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitävät hoidot. Lisäksi omaisia oli ohjeistettu virsistä lähtien kaikessa.

Jonnan äidin ensimmäinen aivoinfarkti tuli melko pian hänen 70-vuotisjuhliensa jälkeen. Omissa juhlissaan hän oli vielä pirteä ja elämäniloinen, mutta kuukautta myöhemmin hän tuli lapsenlapsensa syntymäpäiväjuhliin ilman lahjaa ja hametta. Toimintakyky heikkeni seuraavienkin infarktien jälkeen ja lopulta kaksi vuotta myöhemmin Jonnan äiti jäi muiden autettavaksi pyörätuoliin ja elämänilo katosi.

Jonna taisteli äitinsä sairastuttua ensin kolme vuotta sopivan hoitopaikan puolesta. Viimeisen laajan aivoinfarktin iskettyä Jonnan äiti vietiin erikoissairaanhoidon ensiapuun, jolloin Jonnalta kysyttiin elvytetäänkö. Jonna vastasi äitinsä hoitotahdon mukaisesti, että ei elvytetä. Siitä alkoi Jonnan taistelu äidin liiallista ja hoitotestamentin vastaista hoitoa vastaan.

Hoitotahto ei toteutunut

Jonna ja muut omaiset kokoontuivat jo jättämään hyvästit Ritvalle, kun hänet oli siirretty osastolle, aloitettu suonensisäinen nesteytys ja laitettu nenämahaletku ruoan antamista varten. Molemmat olivat hoitotahdon vastaisia toimenpiteitä. Nesteytys aiheutti Jonnan äidille turvotusta ja hän oksensi sappea. Jonna näki äitinsä silmistä hädän ja tuskan, vaikka äiti ei enää pystynyt puhumaan.

Jonnan tiedustellessa syytä hoitoihin, osaston lääkäri oli vastannut, että erikoissairaanhoidon osastolla ei ole totuttu antamaan saattohoitoa. Lähete saattohoitoon oli kuitenkin tehty, mutta paikka vapautui vasta kolmen viikon päästä.

Jonnan äiti jo hyvin heikossa kunnossa, kun paikka Karinakodin saattohoitoon lopulta avautui. Viimeiset hetket olivat Jonnan mielestä hänen äidilleen levolliset ja inhimilliset. Turvotus laski, kipupumppu oli ihon alla, oma huopa lämmitti ja lempimusiikki soi taustalla.

Saattohoitoa kehitettävä

Terveydenhoitoalalla itsekin työtä tekevä Jonna toivoisi, että samanarvoista saattohoitoa olisi tarjolla kaikille hoitopaikasta riippumatta. Hän toivoisi myös, että potilaan tahtoa kunnioitettaisiin ja halusi siksi kertoa äitinsä tarinan. Hän ei halua syyttää ketään, vaan herättää keskustelua, jotta saattohoitoa kehitettäisiin.

Annina aikoo kirjoittaa äitinsä sairastumisen jälkeisistä tuntemuksistaan kirjan. Sairauden ja kuoleman kohtaaminen herätti paljon ajatuksia.

Ensiesitys TV1 sunnuntaina 22.2.2015