Hyppää pääsisältöön

Kuka pelkää Virginia Woolfia on nautinnollinen kokemus – kaikki osuu kohdalleen

Satu Silvo ja Antti Virmavirta ovat Espoon kaupunginteatterin Martha ja George.
Satu Silvon Martha ja Antti Virmavirran George raatelevat toisensa riekaleiksi. Satu Silvo ja Antti Virmavirta ovat Espoon kaupunginteatterin Martha ja George. Kuva: Yehia Eweis espoon kaupunginteatteri

Lähdin Espooseen katsomaan Kuka pelkää Virginia Woolfia -näytelmää näyttelijöiden vuoksi. Miehitys tuntui etukäteen täydelliseltä. Ja sitä se olikin.

En ollut aiemmin nähnyt Edward Albeen klassikko-perhehelvettiä näyttämöllä, joten odotukseni olivat Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämän elokuvan virittämät. Elokuvan suurenmoisuuden vuoksi huomasin ennalta ajattelevani, että tätä näytelmää ei kannata esittää, jos näyttelijät eivät ole täsmälleen sopivia, toisilleen ja rooleihinsa. No, nyt ovat. Nyt kannatti.

Näytelmän asetelma lyhyesti: yliopiston rehtorin kunnianhimoinen tytär on nainut lupaavan tutkijan, josta on tarkoitus kasvattaa rehtori rehtorin paikalle. Reilut 20 vuotta myöhemmin iskä on edelleen vallassa, ja kaikki aviomieheen ladatut odotukset ovat luhistuneet. Vaimo on massiivisen pettynyt elämäänsä ja mieheensä, mies itseensä. Jäljellä on katkeruutta, petoksia, alkoholismia, surua, hirvittävää kiusaamista, sadismia – ja kaiken alla, kaikesta huolimatta, yhteenkuuluvaisuutta, takertumista, rakkauttakin. Eräänä yönä, rehtori-isukin juhlien jälkeen, jatkoille saapuu nuori & komea tutkijalupaus kauniin & naiivin vaimonsa kanssa. Drinkeissä ei säästellä, eikä ilkeydessä. Yhtään salaisuutta ei jätetä häpäisemättä.

Kuka Pelkää Virginia Woolfia -esityksen näyttelijät: Satu Silvo, Markus Järvenpää, Minka Kuustonen ja Antti Virmavirta.
Kuka pelkää Virginia Woolfia oli Edward Albeen vastaisku amerikkalaiselle unelmalle. Kuka Pelkää Virginia Woolfia -esityksen näyttelijät: Satu Silvo, Markus Järvenpää, Minka Kuustonen ja Antti Virmavirta. Kuva: Yehia Eweis markus järvenpää

Edward Albeen näytelmän tekeminen on ollut sekä ohjaaja Pasi Lampelalle että Marthaa näyttelevälle Satu Silvolle pitkäaikainen unelma. Silvo on roolissaan pitelemätön, kuin vuoroin riehaantuva, vuoroin vetäytyvä hirmumyrsky. Silvon Martha on upea, ällistyttävä, säälimätön, seksikäs, törkeä, hassu, älykäs, kärsivä, listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Antti Virmavirran George on loistava pari Marthalle. Kaksikon verbaalinen taistelu on kihisyttävää seurattavaa. Virmavirta on roolissaan viileä, jotenkin piirteetön, kyyninen ja alistunut, silti aivan yhtä syvällä julmuuden kierteissä kuin vaimonsa. Heillä ei ole onnea, joten muillakaan ei saa, ei voi sellaista olla.

Antti Virmavirta on George ja Minka Kuustonen Honey.
Minka Kuustosen Honey ei ole aivan niin täydellinen pikkuvaimo kuin päältä näyttää. Antti Virmavirta on George ja Minka Kuustonen Honey. Kuva: Yehia Eweis minka kuustonen
Marthan ja Georgen kamppailun pelinappuloiksi joutuvaa nuorta paria näyttelevät Minka Kuustonen ja Markus Järvenpää. Kuustonen on ihastuttava, epävarma ja vähän tomppeli Honey, joka juo liikaa brandya, oksentelee ja tanssii kuin tuuli. Hänellä on oma surunsa kannettavanaan. Järvenpään ylpeä ja kunnianhimoinen Nick yrittää kovasti päästä Marthan ja Georgen kieroon peliin mukaan, ja tulee juuri sen tähden nöyryytetyksi. Mitä kovemmat sivallukset, sitä raikuvampi on yleisön nauru.

Näyttelijäryhmä tulkitsee loistavasti öisten juhlien aaltoilevaa kulkua: miten nämä ihmiset liittoutuvat, jäävät ulkopuolisiksi, tyrmäävät, luottavat, teeskentelevät, rääkkäävät toisiaan. Pasi Lampelan ohjaus on psykologisesti tarkkanäköistä. Tekstin kaikki vivahteet on saatu esiin. Markus Tsokkinen on suunnitellut elegantit puvut ja lavastuksen. Ne tukevat ja luonnehtivat onnistuneesti roolihenkilöitä ja heidän elämänpiiriään. Näin esityksen päivänäytöksessä, mutta niin tehokkaasti tarina vei öiseen, juopuneeseen maailmaansa, että ajantaju katosi täysin.

Edward Albee kirjoitti näytelmänsä vuonna 1962. 53 vuotta on kulunut, mutta dialogi on edelleen poikkeuksellisen suoraa, julkeaa ja tarkkaa. Enää näytelmä ei shokeeraa paljastuksillaan, mutta teksti ei ole pölyttynyt lainkaan. Kiitos kielen briljanttiudesta kuuluu myös tuoreen käännöksen tehneelle suomentaja Reita Lounatvuorelle. Kun teksti ja näyttelijät ovat näin hyviä, on dialogin kuunteleminen jo itsessään puhdas nautinto.

Espoon kaupunginteatteri: Edward Albee: Kuka pelkää Virginia Woolfia? Ohjaus Pasi Lampela, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus ja puvut Markus Tsokkinen. Valosuunnittelu Max Wikström, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, maskeeraus Kaarina Kokkonen. Rooleissa Satu Silvo, Antti Virmavirta, Markus Järvenpää ja Minka Kuustonen. Ensi-ilta oli Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 11.2.2015.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.