Hyppää pääsisältöön

Kuka pelkää Virginia Woolfia on nautinnollinen kokemus – kaikki osuu kohdalleen

Satu Silvo ja Antti Virmavirta ovat Espoon kaupunginteatterin Martha ja George.
Satu Silvon Martha ja Antti Virmavirran George raatelevat toisensa riekaleiksi. Satu Silvo ja Antti Virmavirta ovat Espoon kaupunginteatterin Martha ja George. Kuva: Yehia Eweis espoon kaupunginteatteri

Lähdin Espooseen katsomaan Kuka pelkää Virginia Woolfia -näytelmää näyttelijöiden vuoksi. Miehitys tuntui etukäteen täydelliseltä. Ja sitä se olikin.

En ollut aiemmin nähnyt Edward Albeen klassikko-perhehelvettiä näyttämöllä, joten odotukseni olivat Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämän elokuvan virittämät. Elokuvan suurenmoisuuden vuoksi huomasin ennalta ajattelevani, että tätä näytelmää ei kannata esittää, jos näyttelijät eivät ole täsmälleen sopivia, toisilleen ja rooleihinsa. No, nyt ovat. Nyt kannatti.

Näytelmän asetelma lyhyesti: yliopiston rehtorin kunnianhimoinen tytär on nainut lupaavan tutkijan, josta on tarkoitus kasvattaa rehtori rehtorin paikalle. Reilut 20 vuotta myöhemmin iskä on edelleen vallassa, ja kaikki aviomieheen ladatut odotukset ovat luhistuneet. Vaimo on massiivisen pettynyt elämäänsä ja mieheensä, mies itseensä. Jäljellä on katkeruutta, petoksia, alkoholismia, surua, hirvittävää kiusaamista, sadismia – ja kaiken alla, kaikesta huolimatta, yhteenkuuluvaisuutta, takertumista, rakkauttakin. Eräänä yönä, rehtori-isukin juhlien jälkeen, jatkoille saapuu nuori & komea tutkijalupaus kauniin & naiivin vaimonsa kanssa. Drinkeissä ei säästellä, eikä ilkeydessä. Yhtään salaisuutta ei jätetä häpäisemättä.

Kuka Pelkää Virginia Woolfia -esityksen näyttelijät: Satu Silvo, Markus Järvenpää, Minka Kuustonen ja Antti Virmavirta.
Kuka pelkää Virginia Woolfia oli Edward Albeen vastaisku amerikkalaiselle unelmalle. Kuka Pelkää Virginia Woolfia -esityksen näyttelijät: Satu Silvo, Markus Järvenpää, Minka Kuustonen ja Antti Virmavirta. Kuva: Yehia Eweis markus järvenpää

Edward Albeen näytelmän tekeminen on ollut sekä ohjaaja Pasi Lampelalle että Marthaa näyttelevälle Satu Silvolle pitkäaikainen unelma. Silvo on roolissaan pitelemätön, kuin vuoroin riehaantuva, vuoroin vetäytyvä hirmumyrsky. Silvon Martha on upea, ällistyttävä, säälimätön, seksikäs, törkeä, hassu, älykäs, kärsivä, listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Antti Virmavirran George on loistava pari Marthalle. Kaksikon verbaalinen taistelu on kihisyttävää seurattavaa. Virmavirta on roolissaan viileä, jotenkin piirteetön, kyyninen ja alistunut, silti aivan yhtä syvällä julmuuden kierteissä kuin vaimonsa. Heillä ei ole onnea, joten muillakaan ei saa, ei voi sellaista olla.

Antti Virmavirta on George ja Minka Kuustonen Honey.
Minka Kuustosen Honey ei ole aivan niin täydellinen pikkuvaimo kuin päältä näyttää. Antti Virmavirta on George ja Minka Kuustonen Honey. Kuva: Yehia Eweis minka kuustonen
Marthan ja Georgen kamppailun pelinappuloiksi joutuvaa nuorta paria näyttelevät Minka Kuustonen ja Markus Järvenpää. Kuustonen on ihastuttava, epävarma ja vähän tomppeli Honey, joka juo liikaa brandya, oksentelee ja tanssii kuin tuuli. Hänellä on oma surunsa kannettavanaan. Järvenpään ylpeä ja kunnianhimoinen Nick yrittää kovasti päästä Marthan ja Georgen kieroon peliin mukaan, ja tulee juuri sen tähden nöyryytetyksi. Mitä kovemmat sivallukset, sitä raikuvampi on yleisön nauru.

Näyttelijäryhmä tulkitsee loistavasti öisten juhlien aaltoilevaa kulkua: miten nämä ihmiset liittoutuvat, jäävät ulkopuolisiksi, tyrmäävät, luottavat, teeskentelevät, rääkkäävät toisiaan. Pasi Lampelan ohjaus on psykologisesti tarkkanäköistä. Tekstin kaikki vivahteet on saatu esiin. Markus Tsokkinen on suunnitellut elegantit puvut ja lavastuksen. Ne tukevat ja luonnehtivat onnistuneesti roolihenkilöitä ja heidän elämänpiiriään. Näin esityksen päivänäytöksessä, mutta niin tehokkaasti tarina vei öiseen, juopuneeseen maailmaansa, että ajantaju katosi täysin.

Edward Albee kirjoitti näytelmänsä vuonna 1962. 53 vuotta on kulunut, mutta dialogi on edelleen poikkeuksellisen suoraa, julkeaa ja tarkkaa. Enää näytelmä ei shokeeraa paljastuksillaan, mutta teksti ei ole pölyttynyt lainkaan. Kiitos kielen briljanttiudesta kuuluu myös tuoreen käännöksen tehneelle suomentaja Reita Lounatvuorelle. Kun teksti ja näyttelijät ovat näin hyviä, on dialogin kuunteleminen jo itsessään puhdas nautinto.

Espoon kaupunginteatteri: Edward Albee: Kuka pelkää Virginia Woolfia? Ohjaus Pasi Lampela, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus ja puvut Markus Tsokkinen. Valosuunnittelu Max Wikström, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, maskeeraus Kaarina Kokkonen. Rooleissa Satu Silvo, Antti Virmavirta, Markus Järvenpää ja Minka Kuustonen. Ensi-ilta oli Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 11.2.2015.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • "Mun kädet tärisi ja sydän hakkas" – Egenlandin juontajien chätti paljastaa, mitä uusista kotimaan matkakohteista jäi mieleen

    Erilaisten matkakohteiden Egenland 5.1.2020 Areenassa.

    Luola Turun keskustassa, seinäkiipeilyä Vaasan vanhassa vesitornissa, burleskia Rovaniemellä ja suolentiksen MM-kisat. Egenlandin juontajat Hannamari Hoikkala ja Nicke Aldén ovat matkustaneet yleisön vinkkien perässä yli 100 erikoiseen paikkaan Suomessa. He laittavat itsensä likoon kolmannen kauden uusissa kohteissa. Mutta mitä he chättäävät kuvausten jälkeen?

  • Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: "Neulalla ja langalla voi luoda taidetta."

    Astma haastanut tekstiilitaiteilijan tekemisiä läpi elämän.

    Pitkän uran tekstiilitaiteilijan kapealla polulla kulkenut Aarras on rakastanut työtään intohimoisesti, vaikka astma on läpi elämän yrittänyt lannistaa ja rajoittaa taiteen tekemistä. Taide ja kiinnostus uuteen ovat kuljettaneet taiteilijaa niin Euroopan kuin Aasiankin maissa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä opit maailmalla? Kulttuurin kosmopoliittien tarinat koskettavat

    Mitä olet maailmalla oivaltanut?

    Where are you based, eli missä tukikohtasi on, kysyy taiteilija toiselta maailmalla. Kulttuurin tekijöiden tapa olla kansainvälinen on muuttumassa. Minna Joenniemi kysyy, millaisia tarinoita ja oivalluksia maailmankansalaiset tuovat kotiin tuliaisina.

  • Avaruusromua: Onko kaikki helppoa, kun meillä on koneet?

    Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme.

    Me ajattelemme helposti kaiken tekemisen olevan nykyään helppoa, koska meillä on koneet ja laitteet apunamme. Kaikki on vaivatonta, kun koneet tekevät asiat meidän puolestamme. Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme. Professori Timo Airaksinen kirjoittaa, että moderni maailma vaatii tosiasiassa aivan yhtä paljon taitoa kuin perinteinenkin maailma alkeellisine välineineen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 kotimaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.