Hyppää pääsisältöön

Seksiä ja löysäilyä Kumpulassa

kirjailija Riina Katajavuori
kirjailija Riina Katajavuori kirjailija Riina Katajavuori Kuva: © Pertti Nisonen katajavuori riina

Laiskat ja veltot luuserijätkät ryyppäävät kotonaan Helsingin Kumpulan idyllissä. Perinnöksi saatu suuri punamultainen talo on rappiolla ja homehtuu. Kun vielä muutama tihutyö on tehty, nuorten miesten ei auta kuin lähteä pakosalle Lammassaareen.

Tällaisia ovat seitsemän veljestä Riina Katajavuoren romaanissa Wenla Männistö. Lammassaari on tietenkin Impivaara. Kumpulaan Katajavuori sanoi sijoittaneensa kirjansa ihan laiskuuttaan, sillä tuon kaupunginosan vieressä on Toukola.

Katajavuori on kirjoittanut hauskan version Aleksis Kiven klassikosta. Merkillisesti aloin ymmärtää entistä enemmän Kiven teosta, niin taitavasti ja tyylikkäästi Katajavuori sitä tulkitsee.

Wenla tihkuu seksiä ja muitakaan naisia eivät sovinnaisuussäännöt rajoita

Hänen romaaninsa on naisten romaani, siksi sen nimi on Wenla Männistö. Aluksi nimeksi oli tulossa Seitsemän veljeksen naiset, mutta sitten tytöstä kukkeimmassa iässään alkoikin kehittyä keskeinen henkilö. Tässä kirjassa Wenla tihkuu seksiä ja muitakaan naisia eivät sovinnaisuussäännöt rajoita. He eivät ole miesten katseitten kohteita.

Allilla on seitsemän poikaa, joilla on kolme isää. Bonuksena tällä avarasydämisellä naisella on yhden miehensä kaksi lasta tämän liitosta rappiolle joutuneen naisen kanssa. Rajamäen Kajsalla on pari lasta Tanskassa ja loput viulisti Mikon kanssa. Vaikuttaako sekavalta? Kyllä. Mutta tällaisia perheet ovat, sillä soma idylli, jossa elävät isä, äiti, kaksi lasta ja kultainen noutaja, on enimmäkseen kuvitelmaa. Seunalan Ansku sanookin, kuinka he ovat outoja, he ydinperhekummajaiset.

Isät ovat enimmäkseen poissaolevia. Alli kiroaakin helvettiin kaikki isät. Katajavuori sanoo kirjoittaneensa myös sellaisen vanhemman näkökulmasta, joka potee syyllisyyttä lapsensa hylkäämisestä. Olen kuitenkin eri mieltä Katajavuoren kanssa. Mielestäni hänen romaaninsa on kirja naisista, joiden on vain jaksettava huolehtia perheestään, kun miehet huitelevat missä huvittaa.

Romaanin hyvin tärkeä henkilö on Alli, joka on siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen ja sieltä jostain pilvenreunalta huolehtii pojistaan. Hän on myös kertoja, jonka viisauksista monet ovat jääneet mieleeni.

Erityisesti iloitsen Allin tuumailuista nykyajan ikuista nuorista. Entä jos nelikymppiselle kuvittelisi päähän huivin kuin eukolle, kampausten sijaan ohuet letit ja miehille lantasaappaat sekä ryhmysauvan? Kukaan ei ehdi vanheta rehdisti ja reilusti, se on sellainen yhteiskuntasopimus. Näin siis sanoo veljesten äiti ja näin kirjoittaa Riina Katajavuori.

Allin pohdintojen vastakohta on nuorisokieli, joka on enimmäkseen vuoropuhelua. Se on hervotonta läpän heittoa. Wenla, veljekset, Ullis Kuokkala ja Seunalan Ansku elävät omassa maailmassaan, katsovat sotaelokuvia, ryyppäävät, käyttävät pilveä. Heidän kielensä on todellakin heidän oma maailmansa. He ovat sekä lapsia että nuoria, vaikka melkein täysi-ikäisiä jo ovatkin.

Katajavuoren kieli on yhtä vivahteikasta ja taitavaa kuin hänen romaaneissaan, runoissaan ja lastenkirjoissaan. Wenla Männistössä se on erityisen konkreettista ja juuri siksi pilven reunalla elelevän Allin maailma on aivan omanlaisensa aivan kuten nuorten tai siihen väliin jäävien arkea elävien.

Ja miten Riina Katajavuoren veljeksille lopulta käy? Hekin alkavat muuttua hyvän kautta yhteiskuntakelpoisiksi henkilöiksi. Nimismies on nyt vaihtunut Kumpulan kyläaktiivi Martti Marbello Nurmiseksi. Seitsemää veljestä ei siis auta virkavalta vaan ns. kolmas sektori. Sosiaalitoimesta ei tuohon urakkaan ole.

Jos haluat kuunnella Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Juhani Rajalinin lukemana, siirry Areenaan tästä.

Kommentit
  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.