Janne Junttila
Yle
Vaateteollisuuden käyttämien suurten ompelumaiden työolot eroavat toisistaan merkittävästi. Kaikissa maissa tekstiilituotteita voi kuitenkin valmistuttaa työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen. Vastuu on tilaavilla yrityksillä.
Kun vaatteessa lukee "Made in Bangladesh", se tarkoittaa, että tuotteen yksi työvaltainen valmistusosuus on todennäköisesti tehty Bangladeshissa.
Vaatteen made in -merkintä kertoo nimittäin tuotteen viimeisen merkittävän valmistusosion, yleensä sen, missä vaate on ommeltu kasaan. Se ei kerro, missä vaatteen aiemmat työvaiheet on tehty tai mistä sen kangas ja somisteet ovat peräisin.
”Made in” -merkintä on EU:ssa vapaaehtoinen. Asiasta neuvotellaan parhaillaan: EU:n komissio on esittänyt, että merkinnästä tulisi tehdä pakollinen, mutta osa jäsenmaista – myös Suomi – kuitenkin vastustaa tätä.
| Ompelumaa | Minimipalkka / kuukausi (ILO) | Osuus elämiseen riittävästä palkasta (CC-kampanja) | Kokonaiskustannus valmistajalle, dollaria / tunti. (DM&T) |
|---|---|---|---|
| Bangladesh | 59 € | Viidennes riittävästä | 0,2 $ |
| Intia | 61 € | Neljännes riittävästä | 1,1 $ |
| Kiina | 135 € | Puolet riittävästä | 2,1 $ |
| Marokko | 263 € | – | 2,9 $ |
| Turkki | 429 € | Puolet riittävästä | 4,5 $ |
| Portugali | 589 € | – | 10,2 $ |
Valitsimme vertailuun maailman suuria tekstiiliteollisuuden valmistusmaita. Portugali on esimerkki EU:n valmistusmaista.
Lähes puolet Suomen vaatteista tulee Kiinasta. Esimerkiksi S-ryhmä valmistuttaa 63% tuontitekstiileistään Kiinassa. Kiinan palkat ovat nousseet hurjaa vauhtia ja tuotantoa on siirtynyt muun muassa Bangladeshiin.
Monissa maissa minimipalkka tarkoittaa elämistä köyhyydessä. Palkat vaihtelevat luonnollisestikin yrityksestä toiseen, ja esimerkiksi Turkissa palkka maan itäosissa on huomattavasti alhaisempi kuin Istanbulissa. Vaatteiden valmistuttaja voi vaikuttaa palkkaukseen.
Elämiseen riittävästä palkasta on erilaisia laskelmia. Clean Clothes (CC) -kampanjan raportti 2014 esittää arvion siitä, kuinka hyvin palkka riittää säälliseen elämiseen kyseisessä maassa. Ideana on kuvata tekstiilityöläisen saaman palkan ja elämiseen riittävän palkan eroa. Tekstiiliteollisuuden suurista maista palkka riittää elämiseen parhaiten Turkissa ja Kiinassa, siellä palkka on noin puolet riittävästä. Raportin lähtöluvut ovat erit kuin oheiset ILO:n minimipalkkatiedot eikä niitä siis voi verrata suoraan keskenään.
Ylläolevan taulukon kolmas sarake on mielenkiintoinen. Nämä luvut ovat Tanskan tekstiiliteollisuuden merkittävän etujärjestön tammikuussa pitämästä esitelmästä. Se esitteli näillä luvuilla alan sisäisesti ulkoistamisen kannattavuutta. Yllättävintä ovat isot erot Aasian halpamaiden välillä. Bangladeshin tuotantokustannukset ovat Dansk Mode & Textil -järjestön mukaan vain viidennes Intian kuluista. Kiinassa tuotanto olisi kymmenen kertaa Bangladeshia kalliimpaa. Suomen tuntihintaa voi päätellä Saksan (28,3 $) ja Tanskan (43,1 $) luvuista ("total cost / operating hour").
| Ompelumaa | Maan hallinnon riskiluokitus (BSCI) | Työtekijän oikeus järjestäytyä (ILO CO87, CO98) | Virallinen viikkotyöaika (ILO) |
|---|---|---|---|
| Bangladesh | 21,8 | On / On (toteutuu huonosti) | 48 t |
| Intia | 42,4 | Ei / Ei (toteutuu osin hyvin) | – |
| Kiina | 34,7 | Ei / Ei | 40 t |
| Marokko | 43,0 | Ei / On | 44 t |
| Turkki | 51,9 | On / On | 45 t |
| Portugali | 78,7 | On / On | 40 t |
BSCI on kansainvälinen yritysten luoma riskiluokitus. Se mittaa valtion poliittista vakautta ja hallinnon luotettavuutta. Pieni luku kertoo huonosta hallinnosta. Yritysvastuun näkökulmasta suurimman riskin maita ovat Bangladesh ja Kiina. Intia, Tunisia ja Marokko ovat hallinnon toiminnaltaan näitä hieman vakaampia. BSCI-lukemiin nojataan monissa yritysvastuuraporteissa.
Virallinen viikkotyöaika ylitetään usein reippaasti ja ylityökorvaukset jätetään maksamatta. Liian pitkät työpäivät ovat yleisin syy reputtaa eettisten valvontajärjestelmien tarkastuksissa: ongelmia on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) mukaan erityisesti Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten allekirjoittaminen kertoo halusta sallia työntekijöille oikeus kuulua ammattiliittoon ja neuvotella palkoista. Kiinassa järjestäytyminen on peräti laitonta ja rangaistavaa. Bangladesh on ratifioinut sopimukset, mutta järjestäytymisoikeudessa on oikeasti pahoja puutteita. Intia ei ole ratifioinut ILO:n konventioita, mutta joissain osavaltioissa asia toimii hyvin.
Ei boikotteja, vaan palautetta yrityksille ja poliitikoille
Kaikki Kuningaskuluttajan haastateltavat korostavat, että boikotointi ei tuo bangladeshilaisille muuta kuin kurjuutta. Kuluttajien pitää esittää toiveensa yrityksille, sillä myös halpamaissa voidaan valmistaa vaatteita ihmisiä kunnioittaen.
Kuluttajapalautteen lisäksi myös poliitikot voivat toimia. Esimerkiksi Tanskan ulkomaankauppaministeri matkustaa ensi kuussa Bangladeshiin tapaamaan paikallisen työministeriön edustajia ja ay-väkeä. Tanskassa on aktiivisia kuluttajia, ja tekstiiliteollisuudella iso painoarvo.
Suomen ulkoministeriö on kutsunut Suomen vaatetus- ja tekstiilialan sekä kansalaisjärjestöjä keskustelemaan yritysvastuun rajoista. Ensimmäinen tapaaminen on ensi viikolla.
– Tällä hetkellä perusväittely koskee sitä, pitääkö yhteiskuntavastuun tuotantoketjussa perustua tilaavien yritysten vapaaehtoisiin järjestelyihin vai säädetäänkö eurooppalaisten maiden lainsäädännössä joitain velvoitteita yrityksille. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa on jo vireillä lakeja, jotka velvoittaisivat yritykset tekemään kunnolliset ihmisoikeusselonteot koko tuotantoketjustaan, sanoo SASK:n viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen.
Kattavammin tietoa kuluttajille?
Yksi ajankohtainen poliittisen päätöksenteon asia on EU:n komission esitys tuoteturvallisuusasetukseksi, jonka mukaan valmistajien tai maahantuojien on varmistettava, että kulutustavaroissa on tuotteen alkuperämaata koskeva merkintä.
Asia on jumahtanut paikoilleen, sillä kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät haluaisi alkuperämerkinnästä pakollista.
– Suomi suhtautuu kriittisesti ehdotukseen tuotteiden alkuperämaamerkinnästä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön tarkastaja Pinja Natunen.
Myös Suomen vaate- ja tekstiiliteollisuuden etujärjestö Finatex vastustaa pakollista made in -merkintää. Eteläiset valmistusmaat kuten Italia haluaisivat merkinnän.
Juttua varten on haastateltu seuraavia henkilöitä: Eettisen kaupan puolesta ry:n kampanjakoordinaattori Anna Härri, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen, ILOn erityisasiantuntija Susanna Härkönen, Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen, SOK:n viestintäjohtaja Lea Rankinen, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
LUE MYÖS: S-ryhmä julkistaa valmistustehtaansa
