Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Vertaa vaatteiden Made in -maita

Mallinukke, jonka kädet sidottu.
Harva teollisuudenala on niin työvaltainen kuin vaatetusala. Saumat ompelee ihminen, ei kone. Mallinukke, jonka kädet sidottu. Kuva: YLE mallinukke

Vaateteollisuuden käyttämien suurten ompelumaiden työolot eroavat toisistaan merkittävästi. Kaikissa maissa tekstiilituotteita voi kuitenkin valmistuttaa työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen. Vastuu on tilaavilla yrityksillä.

Kun vaatteessa lukee "Made in Bangladesh", se tarkoittaa, että tuotteen yksi työvaltainen valmistusosuus on todennäköisesti tehty Bangladeshissa.

Vaatteen made in -merkintä kertoo nimittäin tuotteen viimeisen merkittävän valmistusosion, yleensä sen, missä vaate on ommeltu kasaan. Se ei kerro, missä vaatteen aiemmat työvaiheet on tehty tai mistä sen kangas ja somisteet ovat peräisin.

”Made in” -merkintä on EU:ssa vapaaehtoinen. Asiasta neuvotellaan parhaillaan: EU:n komissio on esittänyt, että merkinnästä tulisi tehdä pakollinen, mutta osa jäsenmaista – myös Suomi – kuitenkin vastustaa tätä.

Tekstiiliteollisuuden ompelumaiden palkkaus ja kustannustaso
Ompelumaa Minimipalkka / kuukausi (ILO) Osuus elämiseen riittävästä palkasta (CC-kampanja) Kokonaiskustannus valmistajalle, dollaria / tunti. (DM&T)
Bangladesh 59 € Viidennes riittävästä 0,2 $
Intia 61 € Neljännes riittävästä 1,1 $
Kiina 135 € Puolet riittävästä 2,1 $
Marokko 263 € 2,9 $
Turkki 429 € Puolet riittävästä 4,5 $
Portugali 589 € 10,2 $

Valitsimme vertailuun maailman suuria tekstiiliteollisuuden valmistusmaita. Portugali on esimerkki EU:n valmistusmaista.

Lähes puolet Suomen vaatteista tulee Kiinasta. Esimerkiksi S-ryhmä valmistuttaa 63% tuontitekstiileistään Kiinassa. Kiinan palkat ovat nousseet hurjaa vauhtia ja tuotantoa on siirtynyt muun muassa Bangladeshiin.

Monissa maissa minimipalkka tarkoittaa elämistä köyhyydessä. Palkat vaihtelevat luonnollisestikin yrityksestä toiseen, ja esimerkiksi Turkissa palkka maan itäosissa on huomattavasti alhaisempi kuin Istanbulissa. Vaatteiden valmistuttaja voi vaikuttaa palkkaukseen.

Elämiseen riittävästä palkasta on erilaisia laskelmia. Clean Clothes (CC) -kampanjan raportti 2014 esittää arvion siitä, kuinka hyvin palkka riittää säälliseen elämiseen kyseisessä maassa. Ideana on kuvata tekstiilityöläisen saaman palkan ja elämiseen riittävän palkan eroa. Tekstiiliteollisuuden suurista maista palkka riittää elämiseen parhaiten Turkissa ja Kiinassa, siellä palkka on noin puolet riittävästä. Raportin lähtöluvut ovat erit kuin oheiset ILO:n minimipalkkatiedot eikä niitä siis voi verrata suoraan keskenään.

Ylläolevan taulukon kolmas sarake on mielenkiintoinen. Nämä luvut ovat Tanskan tekstiiliteollisuuden merkittävän etujärjestön tammikuussa pitämästä esitelmästä. Se esitteli näillä luvuilla alan sisäisesti ulkoistamisen kannattavuutta. Yllättävintä ovat isot erot Aasian halpamaiden välillä. Bangladeshin tuotantokustannukset ovat Dansk Mode & Textil -järjestön mukaan vain viidennes Intian kuluista. Kiinassa tuotanto olisi kymmenen kertaa Bangladeshia kalliimpaa. Suomen tuntihintaa voi päätellä Saksan (28,3 $) ja Tanskan (43,1 $) luvuista ("total cost / operating hour").

Tekstiiliteollisuuden ompelumaiden lainsäädäntö
Ompelumaa Maan hallinnon riskiluokitus (BSCI) Työtekijän oikeus järjestäytyä (ILO CO87, CO98) Virallinen viikkotyöaika (ILO)
Bangladesh 21,8 On / On (toteutuu huonosti) 48 t
Intia 42,4 Ei / Ei (toteutuu osin hyvin)
Kiina 34,7 Ei / Ei 40 t
Marokko 43,0 Ei / On 44 t
Turkki 51,9 On / On 45 t
Portugali 78,7 On / On 40 t

BSCI on kansainvälinen yritysten luoma riskiluokitus. Se mittaa valtion poliittista vakautta ja hallinnon luotettavuutta. Pieni luku kertoo huonosta hallinnosta. Yritysvastuun näkökulmasta suurimman riskin maita ovat Bangladesh ja Kiina. Intia, Tunisia ja Marokko ovat hallinnon toiminnaltaan näitä hieman vakaampia. BSCI-lukemiin nojataan monissa yritysvastuuraporteissa.

Virallinen viikkotyöaika ylitetään usein reippaasti ja ylityökorvaukset jätetään maksamatta. Liian pitkät työpäivät ovat yleisin syy reputtaa eettisten valvontajärjestelmien tarkastuksissa: ongelmia on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) mukaan erityisesti Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten allekirjoittaminen kertoo halusta sallia työntekijöille oikeus kuulua ammattiliittoon ja neuvotella palkoista. Kiinassa järjestäytyminen on peräti laitonta ja rangaistavaa. Bangladesh on ratifioinut sopimukset, mutta järjestäytymisoikeudessa on oikeasti pahoja puutteita. Intia ei ole ratifioinut ILO:n konventioita, mutta joissain osavaltioissa asia toimii hyvin.

Ei boikotteja, vaan palautetta yrityksille ja poliitikoille

Kaikki Kuningaskuluttajan haastateltavat korostavat, että boikotointi ei tuo bangladeshilaisille muuta kuin kurjuutta. Kuluttajien pitää esittää toiveensa yrityksille, sillä myös halpamaissa voidaan valmistaa vaatteita ihmisiä kunnioittaen.

Mallinuken kädessä rihkamakoru
Isoilla vaatevalmistuttajilla ja pohjoismaisilla poliitikoilla on vääntövoimaa. Mallinuken kädessä rihkamakoru Kuva: YLE koru

Kuluttajapalautteen lisäksi myös poliitikot voivat toimia. Esimerkiksi Tanskan ulkomaankauppaministeri matkustaa ensi kuussa Bangladeshiin tapaamaan paikallisen työministeriön edustajia ja ay-väkeä. Tanskassa on aktiivisia kuluttajia, ja tekstiiliteollisuudella iso painoarvo.

Suomen ulkoministeriö on kutsunut Suomen vaatetus- ja tekstiilialan sekä kansalaisjärjestöjä keskustelemaan yritysvastuun rajoista. Ensimmäinen tapaaminen on ensi viikolla.

– Tällä hetkellä perusväittely koskee sitä, pitääkö yhteiskuntavastuun tuotantoketjussa perustua tilaavien yritysten vapaaehtoisiin järjestelyihin vai säädetäänkö eurooppalaisten maiden lainsäädännössä joitain velvoitteita yrityksille. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa on jo vireillä lakeja, jotka velvoittaisivat yritykset tekemään kunnolliset ihmisoikeusselonteot koko tuotantoketjustaan, sanoo SASK:n viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen.

Kattavammin tietoa kuluttajille?

Yksi ajankohtainen poliittisen päätöksenteon asia on EU:n komission esitys tuoteturvallisuusasetukseksi, jonka mukaan valmistajien tai maahantuojien on varmistettava, että kulutustavaroissa on tuotteen alkuperämaata koskeva merkintä.

Asia on jumahtanut paikoilleen, sillä kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät haluaisi alkuperämerkinnästä pakollista.

– Suomi suhtautuu kriittisesti ehdotukseen tuotteiden alkuperämaamerkinnästä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön tarkastaja Pinja Natunen.

Myös Suomen vaate- ja tekstiiliteollisuuden etujärjestö Finatex vastustaa pakollista made in -merkintää. Eteläiset valmistusmaat kuten Italia haluaisivat merkinnän.

Juttua varten on haastateltu seuraavia henkilöitä: Eettisen kaupan puolesta ry:n kampanjakoordinaattori Anna Härri, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen, ILOn erityisasiantuntija Susanna Härkönen, Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen, SOK:n viestintäjohtaja Lea Rankinen, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

LUE MYÖS: S-ryhmä julkistaa valmistustehtaansa

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Näin kilpailutat sähkön hinnan

    Tarkista kuitenkin todellinen vuosikustannus yhtiöstä.

    Yllättävän harva kuluttaja tarttuu mahdollisuuteen säästää sähkölaskussaan. Katso miten helppoa kilpailuttaminen on käytännössä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.