TV1 perjantaina 27.2.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 28.2. klo17.10
Yle Areenassa vuoden ajan
Yhteenkuuluvuuden tunteeseen ei välttämättä tarvitse biologisia siteitä, jos ympärillä on hyvä ja rakastava perhe.
Kolmen sukupolven adoptiotarinan kertovat eläkeläinen Oili Lahti, hänen tyttärensä, opettaja Jaana Torseke sekä tämän lukioikäinen tytär Hanna Torseke.
Sotaa pakoon äidin kanssa
Oili Lahti syntyi vuonna 1938 Pohjanmaalla. Ensimmäiset lapsuuden muistikuvat hänellä on Kouvolasta, missä hän äidin ja pikkuveljen kanssa juoksivat pakoon pommeja.
Sota varjosti lapsuutta, mutta muutoin Oili muistelee lapsuuttaan hyvillä mielin.
"Minulla oli turvallinen ja ihana perhe. Vanhempani erosivat, mutta sain hyvän isän Erkistä, joka muutti meille eron jälkeen vuokralaiseksi ja jonka kanssa äidillä syttyi rakkaus", Oili kertoi.
Oili, tässä on biologinen äitisi
Turvallisuuteen tuli särö, kun Oili oli 12-vuotias. Kotiin tuli yllättäen vieras, jonka Kaija-äiti kyynelsilmin esitteli Oilille: "Tässä on sinun biologinen äitisi. Hän tuli hakemaan sinut luokseen asumaan."
Oili järkyttyi sydänjuuriaan myöten.
Kaverit koulussa olivat joskus huudelleet hänelle, että "et ole Ruuskasen lapsi, olet kasvattilapsi", mistä lie kuulleet asiasta. Kun Oili kysyi asiaa äidiltään, tämä oli aina kieltänyt kaiken.
Ja nyt hänen pitäisi lähteä tämän vieraan naisen matkaan.
Äiti ei voinut pitää lasta
Oili sai myöhemmin tietää, että hänen biologinen äitinsä oli ollut Oilin saadessaan hyvin nuori ja isä avioliitossa.
Äidillä ei ollut edellytyksiä pitää vauvaa, vaan Oili oli viety helsinkiläiseen lastenkotiin. Sieltä hänet oli 2-vuotiaana haettu Kaijan lapseksi. Kaija osoittautui sittemmin kasvattiäidiksi.
"Vaikka sain tietää biologisista juuristani, en koskaan lakannut kutsumasta Kaijaa ja Erkkiä äidikseni ja isäkseni", Oili sanoo.
Oili karkasi kotiinsa
Biologisen äidin vaatimukseen siitä, että hän haluaa Oilin takaisin, ei suostuttu.
Kaija arveli, että Oilin ja biologisen äidin välejä olisi hyvä vaalia. Oili lähetettiin käymään biologisen äidin luona Varkaudessa. Oili karkasi takaisin Jyväskylään omaan kotiinsa.
"Äiti ja isä sanoivat karkureissulta tultuani, että minun ei tarvitse koskaan lähteä kotoa. Enkä lähtenytkään ennen kuin olin 21-vuotias ja menin naimisiin."
Oili ei ole jäänyt katkeraksi menneisyytensä takia. Suhde biologiseen äitiin ei koskaan korjaantunut, mutta sitäkään Oili ei sure.
"Elin lapsuuteni hyvässä perheessä. Oli onni, että sain aikuisena tavata biologisen äitini muut lapset. He ottivat minut rakkaudella elämäänsä ja olen heidän kanssaan yhä viikoittain yhteydessä."
Oili kannusti tytärtään adoptioon
Oilin tytär Jaana Torseke alkoi pohtia lapsen adoptoimista, kun omaa lasta ei kuulunut.
"Tiesin Oilin taustan ja ehkä senkin takia adoptoiminen tuntui minusta luontevalta. Asuimme mieheni kanssa tuolloin Kanadassa ja aloitimme adoptioprosessin Kiinaan", Jaana kertoo.
Oili kannusti tytärtään adoptioon. "Ajattelin silloin ja ajattelen yhä, että maailma on täynnä lapsia!"
Oilin lapsuudessa kasvattilapsi tuli perheeseen helpommin kuin nykyään.
"Siskoni ystävystyi Elsin kanssa koulussa ja kysyi äidiltä, voiko Elsi tulla meille asumaan. Vanhemmat kävivät Elsin kotona kysymässä asiaa, ja koska perheessä oli kahdeksan muuta lasta, niin he antoivat tyttärensä meille kasvattilapseksi. Olen edelleen Elsin kanssa yhteydessä."
Jaanalle tuplayllätys
Jaanan adoptioprosessissa meni kolmisen vuotta. Kun asiat olivat viittä vaille valmiina, Jaana huomasi olevansa raskaana.
Jaana ei kertonut asiasta adoptioviranomaisille, koska kyseessä oli riskiraskaus. Raskaus sujui hyvin ja Saga-vauva syntyi.
Kiinasta tuli kutsu tulla hakemaan adoptiotytärtä. "Päätin, että kerron kiinalaisille viranomaisille totuuden. He hämmentyivät, mutta tulkki kysyi minulta, että lupaatko rakastaa tätä tytärtäsi yhtä paljon kuin biologista lastasi. Lupasin. Sain Hannan", Jaana kertoo.
Tytöillä oli vain kahden kuukauden ikäero. "Olen elänyt käytännössä kaksossiskon kanssa. Sisko on ollut minulle tuki ja turva," sanoo Kiinassa syntynyt Hanna-tytär.
Hannalle luonteva asia
Hannalle hänen oma adoptiotaustansa on aina ollut luonteva asia. Hän on aina tiennyt olevansa adoptiolapsi.
"Muistan, että joskus 8-vuotiaana mietin paljon biologisia vanhempiani. Mutta en enää. Olen iloinen ja tyytyväinen elämääni", sanoo IB-lukiosta tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittava Hanna.
Kiinaan viime kesänä tehty niin sanottu juurimatka ei herättänyt Hannassa erityistä mielenkiintoa synnyinmaataan kohtaan. Mieluummin hän haluaa oppia ranskaa kuin kiinaa.
Taustat ja tunne
Vanhemman tunne biologista lasta ja adoptiolasta kohtaan saattaa olla erilainen lasten taustojen takia.
"Kun katsoimme mieheni kanssa nukkuvia kaksosiamme, meille tuli kyyneleet silmiin, kun katsoimme Hannaa, mutta ei silloin, kun katsoimme biologista tytärtämme Sagaa. Hannaa katsoessamme me olimme kiitollisia siitä, että hän oli meillä", Jaana muistelee.
”Biologinen lapsi ei voi olla kenenkään muun, mutta Hanna olisi voinut mennä toiseen perheeseen. Olimme niin onnellisia, että juuri me saimme hänet."
Avoimesti adoptiosta
Kaikki kolme kehottavat avoimuuteen lapsen adoptiotaustan suhteen. Avoimuus helpottaa lapsen sopeutumista myöhemmin kouluun, kun opettajakin tietää taustat.
Oilin aikaan asioista ei puhuttu, mutta Oili ymmärtää nyt aikuisena tuon ajan hengen.
"Silloin oli sota-aika. Nykyään ihmiset käsittelevät asioita jo eri tavalla ja koska olemme saaneet elää rauhassa, niin mielentilatkin ovat erilaisia. Nyt osataan olla avoimempia."
