Hyppää pääsisältöön

Stradan keikkakuvakilpailussa toinen toistaan surkeampia kuvia

kuva keikalta, pimeää
Surkein keikkakuva- kisan voittaja kuva keikalta, pimeää Kuva: Risto Nummela keikkakuva

Etsimme Stradassa surkeimpia keikkakuvia ja saimme valtavan määrän toinen toistaan epäonnistuneimpia kuvia. Huonous kyllä Suomessa osataan. Kuvaajat eivät osaa tarkentaa tai pitää kameraa vakaana, artistikaan ei aina osu kuvaan. Tässä kokoelma toinen toistaan surkeampia kuvia, olkaa hyvät!

Voittajakuvassa vaikutuksen teki se, että kuvassa on pielessä lähes kaikki mahdollinen. On niin pimeä, että kuva voisi olla puurojuhlasta tai makuuhuoneessa yöllä otettu.
Voittajalle lähetetään ansaitusti opas digikuvaukseen, onnea Risto Nummela.

”Mene riittävän lähelle” on mantra, jota valokuvaajat jaksavat hokea. Mutta jos liput ovat stadionin takarivissä, niin mitäs teet. Lopputuloksena yhtä hyvän kuvan saisi esimerkiksi kuvaamalla kotona telkkaria.

kuva keikalta
kuva keikalta Kuva: Miia Bauer keikkakuva
kuva stadionkeikalta
kuva stadionkeikalta Kuva: Sami Spåra keikkakuva

Usein artisti jää mitättömän kokoiseksi pikselimössöksi kuvaan. Toisaalta artistin puuttumisen voi myös varmistaa ottamalla kuvan ennen keikan alkamista.

keikkakuva, kaukaa
keikkakuva, kaukaa Kuva: Mikko Patama keikkakuva

Aina kuvan ei tarvitse olla teknisesti epäonnistunut, välillä myös hyvännäköinen artisti voi onnistua näyttämään vaikkapa itsemurhan partaalla olevalta Nuuskamuikkuselta tai siltä kuin kitaristin pää olisi syttynyt tuleen.

ville valo keikalla
ville valo keikalla Kuva: Johanna Säteri ville valo keikalla
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Jenni Annelin keikkakuva

Keikat järjestetään usein valokuvaamisen kannalta haastavissa olosuhteissa. Varsinkin pimeys ja kirkkaat keikkavalot ovat vaikea yhdistelmä. Onneksi nämä epämääräiset valojuovateokset lähentelevät abstraktia taidetta ja valon tanssia on mielenkiintoista seurata.

keikkakuva
keikkakuva Kuva: Miia Bauer keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Juho Kankkonen keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Mari Väänänen keikkakuva

Hyvän keikan tunnistaa siitä, että se tempaa mukaansa tanssimaan. Samaan aikaan ei kuitenkaan kannata ottaa valokuvia. Varsinkin huonolaatuinen kännykkäkamera on helppo saada tärähtämään. Keikkafiiliksissä tarkentaminen voi myös tuntua liian perfektionistiselta.

keikkakuva
keikkakuva Kuva: Mari Väänänen keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Mari Väänänen keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Miia Bauer keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Risto Nummela keikkakuva

Käsimerta ja yleisöä. Tunnelmaa kyllä löytyy, artisti vaan on kadonnut käsien ja selkien taakse.

keikkakuva
keikkakuva Kuva: Risto Nummela keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Risto Nummela keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Fanny Dunder keikkakuva

Ja mitä ihmettä näissä kuvissa tapahtuu? Ilmeisesti tunnelman kiihkeys on pilannut tähtäämisen ja ufo on laskeutunut lavalle kesken keikan.

keikkakuva
keikkakuva Kuva: Miia Bauer keikkakuva
keikkakuva
keikkakuva Kuva: Miia Bauer keikkakuva
Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri