Täällä voit jatkaa chatissa 24.2. käytyä keskustelua Pullopostia lapsuudesta -sarjan toisen jakson herättämistä tunteista ja ajatuksista.
Chatin asiantuntijat eivät ole enää tällä kommentointipalstalla mukana, mutta jatketaan keskustelua kysymyksillä, pohdinnoilla ja vertaistarinoiden kertomisella. Kommentointiosa on sivun lopussa ja kommentointi on avattu alkoholistien aikuisten lasten ja muiden läheisten keskustelua varten. Aiheeseen liittymättömät kommentit poistetaan.
Tässä vielä tiistai-illan 24.2. chat-keskustelu.
Tiia 2/24/15 9:17 PM
Kiitos paljon kaikille ja tsemppiä jatkoon! :)
AE 2/24/15 9:17 PM
Kiitos kaikki, erityisesti jakson Heidi! Tsemppiä ja voimia kaikille!
JK 2/24/15 9:17 PM
Ei muuta ku leuka rinnasta ylös!
Ucco 2/24/15 9:16 PM
Tsemppiä. Me olemme hyviä
Marika Ketola 2/24/15 9:16 PM
Kiitos keskustelusta!
8_pallo 2/24/15 9:16 PM
Samoin olin ainut lapsi.. Nii jokainenhan meistä on omanlaisensa yksilö.. Toiset pärjää ja jaksaa paremmin.. Palataan.
Heidi Yle 2/24/15 9:16 PM
Ystävät, nyt on aika lopettaa.Suurkiitos kaikille!Jatketaan taas ensiviikolla tiistaina 3.3. jolloin vuorossa Susannan jakso osa 3. TV1 klo 20 ja chatti täällä klo 20:30 tervetuloa silloin mukaan!
Ucco 2/24/15 9:16 PM
Viikon päästä jatketaan.
Riitta 2/24/15 9:16 PM
Ja hyvää jatkoa, Heidi.
Mira 2/24/15 9:16 PM
Ensi viikolla taas :)
Pia 2/24/15 9:16 PM
Aurinkoista kevättä kaikille! Jaksetaan!
Ulla Yle 2/24/15 9:16 PM
Täällä voi jatkaa keskustelua tämän kakkosjakson herättämistä ajatuksista http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/24/keskustelua-2-jakson-teemoista
Leena 2/24/15 9:16 PM
Kiitos kaikille, täähän on terapeuttista!
Heidi L. 2/24/15 9:16 PM
Kiitos kaikille todella paljon, olen kiitollinen keskustelusta.
Kirsi 2/24/15 9:16 PM
Niin, mikä on toi slv? Mäki googlasin muttei löytynyt asiaan sopivaa linkkiä.
Sanna 2/24/15 9:15 PM
Kiitos kaikille!
Ulla 2/24/15 9:15 PM
Olen ihan järjettömän ylpeä susta Heidi
Mira 2/24/15 9:15 PM
Mia, niinpä. Outo sekoitus perusturvallisuutta haluavaa ja sen torjuvaa ihmistä. Sellainen minä olen.
Jonas 2/24/15 9:15 PM
Heidi yle: SLV on mikä?
Leena 2/24/15 9:15 PM
voi olla, että ongelmat eivät vain näy ulospäin
Saara 2/24/15 9:15 PM
Psykoterapia auttoi ainakin minua valtavasti, koska en ollut koskaan uskajtanut todella puhua lapsuustapahtumista tai sisimmistä tuntemuksistani kenellekään: se sisäinen moittija ja vähättelijä ja huutaja alkoi väistyä terapian myötä. Suosittelen!
Marika Ketola 2/24/15 9:15 PM
SV, samassakin perheesäs lasten kokemukset voi olla hyvin erilaisia riippuen vaikka syntymäajasta. Lisäksi synnynnäiset ominaisuuden vaihtelevat aika paljon - osa on paljon herkempiä haavoittumaan ja traumatisoitumaan. Myös perheen ulkopuoliset kokemukset vaikuttavat. monille vkoulu on ollut turvallinen ja hyvä paikka, jossa on saanut onnistumisen kokemuksia ja hyviä suhteita aikuisiin. Toisilla taas vaikeuden saattavat kasautua monella rintamalla.
Heidi Yle 2/24/15 9:15 PM
Minnesota-hoidon sivuilla on muistaakseni lisää erilaisista lapsityypeistä, siitä miten eritavoin perheen lapset reagoivat.
Mia 2/24/15 9:14 PM
Kaipaa rakkautta ja turvaa ja silti suojaa itseänsä ihmissuhteelta-koska pelkää liikaa ongelmia, riitoja ja tuskaa, jota ihmissuhde aina myös aiheuttaa
Riitta 2/24/15 9:14 PM
Harrastu ja joku hyvä opettaja voi pelastaa pahimmalta.
Heidi Yle 2/24/15 9:14 PM
Kaikki lapset reagoivat tilanteeseen eritavoin, herkkyys ja persoonallisuus ja ikä vaikuttavat
Heidi L. 2/24/15 9:14 PM
Ja toki siihen vaikuttaa niin älyttömän moni pienikin asia
Riitta 2/24/15 9:13 PM
Puuttuu turvallisuus.
Sanna 2/24/15 9:13 PM
Niin, Heidi Yle ja Riitta: ei ole ollenkaan turvallista, että lapsena tuntee olevansa vanhempiaan fiksumpi. Aikuisena pitäisi jo oppia ymmärtämään, ettei tarvitse yrittää hallita kaikkea ja että muidenkin tapa tehdä asioita on ihan tarpeeksi hyvä ja voi yleensäkin delegoida töitä. Onneksi mulla on maailman paras aviomies!
Heidi Yle 2/24/15 9:13 PM
SV Lisää tuosta aiheessa myös osassa 6. jossa läheisterapeutti Laura kertoo elämästään.
Riitta 2/24/15 9:13 PM
Alkoholitin lapselta puuttuu turvalliset rajat, paremmuus suhteessa vanhempiin altistaa tyhjän päälle kasvamiseen.
Mira 2/24/15 9:13 PM
Minä olen ainoa lapsi. Ei ole vertailupohjaa.
Heidi L. 2/24/15 9:13 PM
Toiset lapset/ihmiset ovat herekmpiä, vertailu ei auta
Pia 2/24/15 9:13 PM
SV, oisko merkitystä sillä onko esikoinen, kuopus vai keskimmäinen.
AE 2/24/15 9:12 PM
Juuri näin Riitta! Se on jotenkin nurin kurista mutta niin totta
Heidi Yle 2/24/15 9:12 PM
SLV vertaistukiryhmissä muut eivät saa kommentoida, se voi olla hyvä paikka puhua.
Hannele 2/24/15 9:12 PM
Kiitos Heidi kun annoit kasvot kireälle asialle.Itse en ole kokenut lapsuudessa kyseistä asiaa vaan aikuisiällä
Satu 2/24/15 9:12 PM
Kiitos kaikille :)
Ucco 2/24/15 9:12 PM
Suurin juttu miehelle on ollut näiden kahden jakson kautta tajuta että olen kuitenkin "normaalil"..;-) Nyt kun tunnistan asian. KIITOS
SV 2/24/15 9:12 PM
Miksi osa perheen lapsista pystyy elämään ok elämän, mut toiset ei?
Kirsi 2/24/15 9:12 PM
Riitta. Komppaan. Tajusin just.
Riitta 2/24/15 9:11 PM
Todellakin, Heidi Yle! Ja se olo että on fiksumpi kuin vanhempansa vaan lisäsi turvattomuuden tunnetta!
Ja yksinäisyyden.
Mia 2/24/15 9:11 PM
Mulle se soitto poliisilta tuli vuosi sitten ja sen jälkeen aika pian aloin oireilla pahemmin. Viimeinkin sain päästää irti huolehtimisesta.
JK 2/24/15 9:11 PM
Sulla oli Heidi todella paljon samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia mitä itselläni oli lapsuudessa.
Leena 2/24/15 9:11 PM
Itselläni on aikuisia lapsia ja nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että yritin aina pitää yllä hyvää meininkiä ja siihen ei kuulunut huutamista kun sen olin kokenut lapsuuden perheessä negatiivisena. Kuitenkin koko tunteiden kirjo pitäisi olla esillä ja lupa osoittaa tunteita
Kirsi 2/24/15 9:10 PM
Heidi yle, hyvä pointti. Enpä ollut ajatellut et se kumpuaa sieltä.
Sanna 2/24/15 9:10 PM
Juuri niin, Tiia: turhia käyttäytymismalleja! Pitää vain opetalla toimimaan ja reagoimaan toisin. Kyllä me tästä :-)
SLV 2/24/15 9:10 PM
Mira, juuri tuota isän haukkumista pelkään. Olen saanut kuunnella sitä joka suunnasta koko elämäni ja jos oletan että voin luottaa siihen että edes terapeutti ymmärtää, eikä näin ole, niin menee kyllä loputkin uskosta parempaan tunne-elämään. Olen ollut aina yksinäinen vaikka ihmisiä on lähellä, ei montaa kuitenkaan. Vielä päivittäin pelkään että soitto poliisilta tulee. Tunnistan myös itseni vähättelyn asiassa kuin asiassa ja myös puolisoni tunnistaa sen joka tilanteessa.
Ucco 2/24/15 9:10 PM
Vaimoni kautta näin viidentoista vuoden ajan myös toisenlaista perhe-elämää. Appiukko ja anoppi olivat niin erilaisia
Heidi Yle 2/24/15 9:10 PM
Tuo olen fiksumpi kun muut tunne voi olla läsnä vielä aikuisenakin
Riitta 2/24/15 9:10 PM
Joten Heidi, tunnistan tuon sinun tietoisen pyrkimyksen luoda turvallisuutta lapselle.
Heidi L. 2/24/15 9:09 PM
Hellstenin kirjat ovat loistavia, itse aloitin Virtahepo olohuoneessa kirjasta
Outi 2/24/15 9:09 PM
mun isä oli väkivaltainen alkoholisti. Turvattomuus ja huono itsetunto säätelivät elämääni ihan keski-ikään saakka. Lapsuuden kokemukset ja kuolemanuhan jatkuva läsnäolo jättivät syvät jäljet. Masennuskin sitten aikuisiällä diagnoosina. Nyt 50 paremmalla puolella alkaa jo helpottamaan
Sanna 2/24/15 9:09 PM
Rakastan mun vanhempia ja jollakin tasolla olemme läheisiä, mutta sitten on aina se pienen haavoittuneen ja pelokkaan lapsen varjo, joka mussa vikisee. Ja samalla kun olen ikuisesti pieni niin tunsin jo lapsena olevani fiksumpi kuin riitelevät ja juovat vanhempani.
8_pallo 2/24/15 9:09 PM
Ja on myös terapeutti
Tiia 2/24/15 9:09 PM
Sanna: se on pitkän työn takana, mutta eiköhän sitä ajan mittaan saa korjailtua turhia käyttäytymismalleja niin, ettei ne enää häiritse. :)
Heidi Yle 2/24/15 9:09 PM
Hei Kössi hyvä kysymys.Sarjassa on mukana vain yksi juovan äidin tyttö mutta ei poikaa.Kyseessä siis osa 4.
JK 2/24/15 9:09 PM
Hellstenin kirjat on hyviä
Satu 2/24/15 9:08 PM
Niin virtahepo olohuoneessa kandee lukee
Mira 2/24/15 9:08 PM
Itse en usko psykoterapiaan yhtään. Ymmärrän, että se joillekin auttaa, enkä siksi tässä dissaa enempää, mutta noin yleisesti ottaen pidän sitä... noh, en niin hyvänä.
Saara 2/24/15 9:08 PM
Kiitos tästä sarjasta, kiitos Teille, jotka kerrotte tarinanne! Olen kasvanut toimimattomassa perheessä, jossa on samaa kuin alkoholistiperheessä, mutta ilman viinaa. Havahduin asioideni selvittelyyn vasta työuupumuksen ja masennuksen kautta - kiitos niille!
Riitta 2/24/15 9:08 PM
It's never too late to have a happy childhood, sanoi joku. Elin jännästi lasteni kanssa omaa uutta, onnellisempaa lapsuutta, välillä ehkä hieman maanisesti, mutta kuitenkin toimivasti.
8_pallo 2/24/15 9:08 PM
Aiheesta on hyviä kirjoja ainakin tommy hellsten kirjoittanut.. ja on omaa kokemusta myös
Kössi 2/24/15 9:08 PM
Hei, onko sarjassa tulossa alkoholistiäidin poikalapsen tarinaa?
Kirsi 2/24/15 9:08 PM
Miten nää jutut kuulostaa niin tutuilta? Mua jopa vähän hymyilyttää. Miten meitä on näin paljon tuntemattomia ihmisiä täällä ja näin paljon yhdistäviä tekijöitä.. Ihan kuin puhuittais vaan mun elämästä koko ajan :)
Ucco 2/24/15 9:07 PM
Leena. Juuri tuota mietin..
AE 2/24/15 9:07 PM
Jep juuri näin Pia ja Satu! Samat on ajatukset täällä
Marika Ketola 2/24/15 9:07 PM
Psykoterapia on vaikuttava hoitokeino mm. masennukseen ja ahdistukseen. Valitettavasti tosiasia on, että vielä tänä päivänä psykoterapian saatavuus on huonoa. Kelan tukemaan, kuntouttavaan psykoterapiaan hakeutuminen on aika vaativaa ja kallistakin. Mutta asiaa kannattaa silti pohtia, vaikka alustavastikin, mikäli psyykkinen kamppailu vie voimia ja aiheuttaa kärsimystä. terapiaan hakeutumisesta saa lisätietoa mm. mielenterveysseuran sivuilta.
Leena 2/24/15 9:07 PM
konfliktien välttäminen perheessä voi olla huono juttu, lasten pitää saada osoittaa myös negatiivisia tunteita
Mira 2/24/15 9:07 PM
Viime viikolla oli puhe siitä, että vaikka tilanne olisi turvallinen ja hyväkin kotona, sitä on silti koko ajan varuillaan ja "valmiina pakoon". Vaikka ei tietäisi, mitä ja miksi pitäisi paeta.
Satu 2/24/15 9:07 PM
Koko ajan etsii syytä, miksei olisi rakkauden arvoinen.
Mia 2/24/15 9:07 PM
Mä en ole kyennyt tuntemaan lainkaan vihaa juovaa isääni tai suhteessa roikkunutta äitiäni kohtaan. Liekö se sitten mun ongelmani, että osaan ainoastaan ymmärtää enkä lainkaan vihata? Suru menetetystä lapsuudesta on vasta muutaman kerran herännyt hetkeksi.
Sanna 2/24/15 9:06 PM
Tiia, konfliktien välttäminen ja hyvän kuvan antaminen itsestä on joskus ihan ahdistavaa. Toivon, että voisin suhtautua asioihin normaalisti enkä olla kontrollifriikki ja perfektionisti. Pikku hiljaa olen oppinut hellittämään.
Pia 2/24/15 9:06 PM
Koko ajan etsii syytä miksei tarvitsisi luottaa
AE 2/24/15 9:06 PM
Pia, komppaan. SItoutuminen ja varsinkin se luottaminen toiseen on todella vaikeaa.
Heidi Yle 2/24/15 9:06 PM
Voi tehdä hyvää pitää välimatkaa vanhempiin, keskittyä siihen omaan oloon ja paranemiseen.
Riitta 2/24/15 9:06 PM
Ja ne hölmöt uskoivat....
SV 2/24/15 9:05 PM
JA, en ole menettänyt kumppania, mutta sitoutuminen toiseen ihmiseen on ollut tosi kovan työn takana
8_pallo 2/24/15 9:05 PM
JJ.. Voi olla jotta on osittain ollut vaikuttamassa ainakin omissa parisuhteissa...
Satu 2/24/15 9:05 PM
Minäkin olen nuorempana tapallut ihmissuhteiden kanssa. Hain vääränlaista seuraa ja satutin vaan itseäni. Nyt onneksi onnellisessa parisuhteessa.
Heidi L. 2/24/15 9:05 PM
Kysyi muutama aikuinen, mutta olin häpeän ja kieltäämisen tilassa ja sanoin että kaikki on hyvin ja kyllä pärjään
Kirsi 2/24/15 9:05 PM
sama juttu siis mulla
Pia, agree.
Sanna 2/24/15 9:05 PM
Jotenkin tuntuu, että olen yhä sidottu lapsuuteen tunne tasolla. En voi suhtautua vanhempiini 'normaalisti' vaan vaikka vain olisi kylässä käynti. Miksi minun pitää pitää hyvää suhdetta yllä ja osoittaa että välitän? Jospa vain lakkaisin olemasta katkera ja antaisin anteeksi ja pystyisin suhtautumaan heihin myötätuntoisesti, mutta ilman tunteiden taakkaa. Jospa joskus
Heidi Yle 2/24/15 9:05 PM
JJ ihan varmasti on
Pia 2/24/15 9:05 PM
MInä olen menettänyt monta potentiaalista kumppania sen vuoksi, etten ole kyennyt sitoutumaan ja luottamaan
JK 2/24/15 9:05 PM
JJ, kyllä olen.
Sofia 2/24/15 9:04 PM
Mira: ehkä ei ollut sulle sopiva terapeutti? Henkilökemioilla on iso merkitys näissä jutuissa.
JJ 2/24/15 9:04 PM
Onko kukaan menettänyt omaa hyvää kumppaniaan siitä syystä, että on näitä lapsuuden traumoja?
Riitta 2/24/15 9:04 PM
Heidi, eikö kukaan aikuinen koskaan kysynyt miten jaksat?
Mira 2/24/15 9:04 PM
Sofia, se on tämä suomalainen kulttuuri...
A.T 2/24/15 9:04 PM
Heidin isä sairasti perinnöllistä sairautta nimeltään alkoholismi
Mira 2/24/15 9:04 PM
Minä kävin pari kertaa terapiassa ja se aiheutti vain lisää ahdistusta. Tuntui, että terapeutti piti minua ihan hulluna. Ja hän syytteli isääni. En halua sellaista.
Hannele 2/24/15 9:03 PM
Heidi. Kiitos Sinulle antaessani kasvot kyseiselle asialle.
Tiia 2/24/15 9:03 PM
Sanna: samoja tunteita tunnistan itsessäni. Vältän konflikteja viimeiseen saakka..
Heidi L. 2/24/15 9:03 PM
Itse keskityn mahdollisimman paljon nykyhetkeen, mutta moni tämän päivän käytösmallini juontuu menneisyydestä.
Heidi Yle 2/24/15 9:03 PM
Kyllä, hyvän terapeutin löytäminen on tärkeää.
Sofia 2/24/15 9:03 PM
Miettikää miten moni on elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä ja miten vähän näistä siihen nähden puhutaan.
AE 2/24/15 9:03 PM
Ehkä näiden puheiden perusteela uskallan kokeilla AAL-ryhmää, kiitos kaikille jotka kertoivat kokemuksiaan niistä. Olen puolivuotta kerännyt rohkeutta jo mennä. Uskonnolisuus mietityttänyt niissä, mutta hengellisyys kuulostaa jo paljon paremmalta!
anu 2/24/15 9:03 PM
ja siis olen itse ateisti
8_pallo 2/24/15 9:03 PM
Niin ja viel tuohon terapiaan, niin kyllä paljon vaikuttaa millainen sattuu olemaan se terapeutti.. Itse kävin terapiassa tuossa kunnan tarjoamassa.. Ja oli myös mukavaa jos vuoden aikana vaihtuu terapeutti kolme kertaa..
anu 2/24/15 9:02 PM
Sitä ei oikein voi selittää, itsekin tajusin sen vasta kun olin monta kuukautta miettinyt asiaa, se tulee sisältä. Mutta siis kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa AAL-ryhmää, itse yllätyin positiivisesti.
Heidi Yle 2/24/15 9:02 PM
Tosiaan ryhmiä on muitakin kuin AAL ja Al-Anon mutta jostain kannattaa ehdottomasti aloittaa.
Kirsi 2/24/15 9:02 PM
Lisää tällaisia ohjelmia! Tä oli just sitä mitä tarvitsin - herätys - ja potku persuksiin. Kiitos Heidi L ja ylen tiimi. Tuntuu, että vieläkin olen niin yksin ongelman kanssa ja siitä ei saisi puhua.
Sanna 2/24/15 9:02 PM
Hengellisyys ei ole sidottu mihikään uskontoon välttämättä, mutta yleensä siihen liittyy usko johonkin ihmistä ohjaavaan, suurempaan voimaan.
Hannele 2/24/15 9:02 PM
Heidi
Mira 2/24/15 9:01 PM
anu, siksi kysyinkin tarkennusta. Minä en tiedä, mitä hengellisyys tarkoittaa. Tulee uskonto mieleen.
Pia 2/24/15 9:01 PM
Kognitiivinen terapia voi auttaa omien käyttäytymismallien tunnistamisessa ja muuttamisessa, itse sain siitä apua
anu 2/24/15 9:01 PM
ei ateismi ja hengellisyys mielestäni ole ristiriidassa keskenään. Moni sekoittaa uskonnollisuuden ja hengellisyyden.
Satu 2/24/15 9:01 PM
Mia, samoin!!!
JK 2/24/15 9:00 PM
Mirka, kyllä niissä ryhmissä nauretaankin paljon! Ei pelkkää surua ole..
Tiia 2/24/15 9:00 PM
Meidän perheessä joi molemmat vanhemmat. Tai no, juovat vieläkin ja tuskin koskaan raitistuvat. Menneisyyden asioista on vaikea puhua, koska joko ovat niin juovuksissa, etteivät muista keskustelusta seuraavana päivänä mitään - tai vaikenevat kokonaan, lakaisevat ongelmat kokonaan maton alle. Tai huuhtelevat ne kurkusta äkkiä alas.
Mia 2/24/15 9:00 PM
Kiitos linkistä. Juomista en ole onneksi itse koskaan harrastanut, mutta sehän kai meneekin niin, että juominen hyppää usein seuraavaan sukupolveen. Itsellä syömisen kanssa ongelmia, tunteet peitän syömällä.
Sanna 2/24/15 9:00 PM
Erityisen vaikea on päästä eroon siitä tunteesta, että pitää huolehtia vanhemmistaan. Jostain syystä tunnen, että minun pitää yrittää koko ajan olla kiltti, etten saa omalla käytökselläni aiheuttaa mielipahaa tai paheksuntaa. Aikuisenakin tuntee itsensä haavoittuneeksi lapseksi. Vain toinen vanhempi on alkoholisti ja paremminkin piilojuoppo, eikä oikeastaan aiheuttanut niin paljon hermostusta ja pelkoa kuin vanhempien riitely ja ajoittainen väkivaltaisuus. Miksi minun pitäisi vielä yrittää olla kiltti, miks ...
Mira 2/24/15 9:00 PM
anu, mutta jos on täysi ateisti?
anu 2/24/15 8:59 PM
eli etsitään itse sitä omaa hengellisyyttä, mikä se sitten itse kullakin ihmisellä on eli jokainen määrittelee itse oman hengellisyytensä
Kimbe 2/24/15 8:59 PM
Kyllä on hoidettu alkoholilla hyvinkin paljon. Nyt jo jonkin aikaa raittiina eli siis olen alkoholisti alkoholistiperheestä.
Marika Ketola 2/24/15 8:59 PM
Mira, miesten alkoholismi on hieman yleisempää kuin naisten, vaikka naisten ja siis myös äitien liiallinen alkoholin käyttö onkin parin viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt paljon. Naiset taas tyypillisemmin haluavat käsitellä vaikeita asioita puhumalla ja kokevat avun hakemisen muutenkin helpommaksi kuin miehet.
Mira 2/24/15 8:59 PM
Joo, herkuilla kans...
Satu 2/24/15 8:59 PM
mä olen 'hoitanut´ pahaa oloa herkuilla ja kärsinkin ylipainosta
Ucco 2/24/15 8:59 PM
Ei auta viinan juonti...
Mirka 2/24/15 8:59 PM
Samaa mietin kuin Mira, vertaistukiryhmät vaikuttavat siltä, että niissä vain vellotaan negatiivisissa tunteissa ja muistoissa. Siis että jokainen vain vuorollaan purkaa negatiiviset ajatuksensa. Kommentointikielto myös epäilyttää. Menisin mielummin sellaiseen ryhmään, jossa keskitytään tulevaisuuteen ja siihen, miten omat henkiset kiemurat saa oikaistua niin etteivät ne enää vaikuta tässä hetkessä.
Mira 2/24/15 8:59 PM
Leena, jonkin verran paniikkihäiriötä joo.
Heidi Yle 2/24/15 8:58 PM
Kannattaa tutustua ryhmiin ja käydä rohkeasti katsomassa mikä itselle sopii
Ucco 2/24/15 8:58 PM
Nuorempana. Nyt loppunut kokonaan
Leena 2/24/15 8:58 PM
oletteko itse hoitaneet pahaa oloa alkoholilla?
Ucco 2/24/15 8:58 PM
Ei luota..
Onko se normaalia kun epäilee mennä AAL:ään?
Mira 2/24/15 8:58 PM
anu, mitä tarkoitat hengellisellä?
Heidi L. 2/24/15 8:58 PM
AAL ei ole sitoutunut mihinkään uskontoon
Heidi Yle 2/24/15 8:57 PM
Mia: Ryhmiä on erilaisia täältä linkeistä löytyy erilaisia läheisten ryhmiä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/23/alkoholistien-laheisten-ominaispiirteita...
SV 2/24/15 8:57 PM
Minä olin vaikea lapsi, tosi kova tapaus murkkuiässä. Niinpä en toivonut itselleni tyttölasta, koska olin varma, että siitä tulisi yhtä hankala tapaus. Eipä tullutkaan, vaan ihana kiva tyttö myös markkina
anu 2/24/15 8:57 PM
Mia ja AE ei AAL ole uskonnollinen, vaan se on hengellinen juttu. Minäkin luulin aluksi että on uskonnollista hömppää...
JK 2/24/15 8:57 PM
AAL, olen käynyt ja siellä kyllä tulee tunteet esiin. Niin itkut kuin naurutkin. Minä olen mies.
Kimbe 2/24/15 8:57 PM
Ei lapsen pidä ottaa aikuisen vastuuta. Näin vain usein käy kun aikuinen ei pysty sitä ottamaan.
Riitta 2/24/15 8:57 PM
Kiitos Heidi L ja onnea eteenpäin!
Mira 2/24/15 8:57 PM
Mistä se muuten johtuu, että yleensä se juova osapuoli on mies ja kokemuksiinsa apua hakeva lapsi on nainen.
Mia 2/24/15 8:57 PM
Olen kokeillut AAL-ryhmiä. Kannattaa rohkaista mielensä ja mennä katsomaan, itse en kokenut mitenkään uskonnolliseksi kokouksia. Pitäisikin taas rohkaista mielensä ja mennä kokouksiin, itselleni vaan on niin vaikeaa rohkaista mielensä ja mennä ihmisten eteen ...
AE 2/24/15 8:57 PM
Siis vertaistukiryhmiä mietin
Minulla sama tunne kuin Mialla, vierastan uskonnollisuuteen sidottuja ryhmiä. Onko olemassa jotain muuta vaihtoehtoa?
Susanna 2/24/15 8:56 PM
Mirka : totta. Alkoholismi perheessä koskettaa monia tänä päivänä mutta ei ole vain tämän päivän ongelma
Ucco 2/24/15 8:56 PM
Kimble. Tunnistin itseni.. Yksi mies täällä
Marika Ketola 2/24/15 8:56 PM
Mielenterveysseurassa vertaistukiryhmiä järjestetään tänä vuonna nuorille aikuisille, 18-30 -vuotiaille.
Ucco 2/24/15 8:55 PM
Entäpä näiden asioiden käynti elämänkumppanin kanssa? Hän tietää tilanteeni lapsuudesta. En ole vielä kuitenkaan avannut ekan jakson herättämiä ajatuksia hänelle. Pitäisi varmasti?
Kimbe 2/24/15 8:55 PM
EIkö miehillä ole tällaisia kokemuksia? Kaikki tuntuu olevan naisia.
Sari 2/24/15 8:55 PM
Miksi lapsen pitää ottaa aikuisen rooli ja vastuu? Hatunnosto Heidi sinulle siitä millainen äiti suhde sinull
8_pallo 2/24/15 8:55 PM
kokemuksia myös emdr-terapisa
Tiia 2/24/15 8:55 PM
Kuinka paljon pystytte jakamaan puolisonne kanssa?
Mira 2/24/15 8:55 PM
Eikö niissä terapiaryhmissä tule sellainen olo, että niissä asioissa vellotaan?
Riitta 2/24/15 8:55 PM
Ei terapia valmiiksi tee, siitä alkaa ymmärryksen käyttöönotto.
Mirka 2/24/15 8:55 PM
Sellainen ennakkoasenne, että "minä en toivu koskaan, en anna ikinä anteeksi" ei ole kovin hedelmällinen henkiselle kehitykselle
Gamla Faster 2/24/15 8:55 PM
Viha on tunne jolle pitää antaa oikeutta tuntea. Omat traumani lapsuudesta on nyt vasta nostanut itsensä esille. Epävarmuutta voi kokea ilman, että kumpikaan vanhempi olisi alkoholisti.
Mia 2/24/15 8:54 PM
Onko olemassa muita vertaistukiryhmiä kuin AAL? Vierastan sen uskonnollista sävyä ja korkealentoisia 12 askelta...
Heidi Yle 2/24/15 8:54 PM
Elämän mittainen prosessi
Heidi L. 2/24/15 8:54 PM
Nykyään uskallan jo luottaa joihinkin ihmisiin. Mieheni on ollut paras aikuinen ihminen, jonka kanssa olen opetellut luottamista ja kiintymystä
Heidi Yle 2/24/15 8:54 PM
Terapian jälkeen voi olla hyvä jatkaa vielä jossain keskusteluryhmässä esim.
Kati 2/24/15 8:54 PM
Minulla kolmen vuoden terapia päättynyt juuri. Nyt pitäisi taas tulla toimeen omillaan, mutta huomaan tunteiden käsittelyssä olevan edelleen tekemistä.
JK 2/24/15 8:54 PM
Juuri näin minäkin ajattelen asioista Marika. Ja omalla kohdalla ainakin on ollut vapauttavaa:)
Sofia 2/24/15 8:54 PM
Koetko Heidi olevasi nykyään sinut menneisyytesi kanssa vai koetko yhä kamppailevasi sen kanssa?
Sanna 2/24/15 8:53 PM
Juuri sitä vastuun ottamista tunteista opettelen, Heidi L. ja ettei niihin tarvitsisi reagoida niin voimakkaasti. Hyviä voi tuntea, huonoa menneisyyden jäänteitä ei tarvitse enää. Elämä on niin hyvin ja minulla on hyvä elämä, siitä pitää kiittää joka päivä. Kiitos Heidi, kun jaoit tarinasi :-)
Kirsi 2/24/15 8:53 PM
JK, miten opit tuomaan tunteita esiin? Tahtoisin myös :)
Marika Ketola 2/24/15 8:53 PM
Kun lapsen tunteisiin ei vastata tai ne torjutaan tavalla tai toisella, niin tunteiden tunnistaminen voi aikuisena olla hyvin vaikeaa. Voi olla hyvin vapauttavaa, kun oppii hyväksymään ja tunnistamaan tunteitansa. Itse ajattelen niin, että ns. tunnetaidot on osa kaikkea ihmisyyttä ja kaikille elämän mittainen prosessi.
Satu 2/24/15 8:52 PM
Hienosti sanottu Heidi L.!!
Toinen Kirsi 2/24/15 8:52 PM
Aina välillä ihmettelen, että kuinka äitini jaksoi pitää huolta kahdesta lapsesta sekä kestää niinkin kauan kuin 13 alkoholistimiestään. Olen kyllä ennemminkin kiitollinen hänelle kuin katkera siitä, että kului niin kauan ennen kuin pääsimme eroon isästä.
JJ 2/24/15 8:52 PM
Heidi L. oletko mielestäsi pystynyt kiintymään ihmisiin ja tuntemaan luottamusta?
Tiia 2/24/15 8:52 PM
Kyllä kai asian käsittely jatkuu läpi elämän, vaikka olo voikin helpottua. Toivottavasti lopulta se vereslihalla ollut haava onkin vain haalea arpi, jota voi tarkastella neutraalisti, hyväksyen.
Kimbe 2/24/15 8:52 PM
Tässä tilanteessa vois olla apua EFT terapiasta. Ite jonkin verran siihen tutustunut.
Heidi L. 2/24/15 8:52 PM
Itsetuntemus on iso avain
JK 2/24/15 8:52 PM
Itselläni oli aikaisemmin vaikea tuntea mitään, nykyään tulee tunteet esiin ja olen niistä erittäin tyytyväinen.
AE 2/24/15 8:51 PM
Satu, itsellä aivan sama tilanne! Kolmen vuoden terapia takana ja niinkuin Kirsi hienosti totesi, matka jatkuu. Ja uskon en jatkuvan enemmän tai vähemmän koko elämän ajan. Painopisteet vain muuttuvat.
Mira 2/24/15 8:51 PM
Minulla on ollut paniikkihäiriö 7-vuotiaasta saakka. Mutta olen päättänyt selvitä kaikesta ilman terapiaa tai lääkityksiä. Niistä on vain huonoja kokemuksia.
Heidi L. 2/24/15 8:51 PM
Itseelleni toipuminen on koko loppuelämän juttu - valmiiksi en tule. Se on jo paljon että nykyään uskallan tuntea tunteita ja ottaa niistä itse vastuun.
Pauliina 2/24/15 8:50 PM
Uumoilin että paniikkihäiriö johtuu juuri tuosta lapsuudessa koetusta alkoholismista, nyt kun huomaan että muillakin on samanlaisia ongelmia..
Sanna 2/24/15 8:50 PM
Elämä alkoholistivanhemman kanssa ei ole ollut helppoa, mutta se on tehnyt minusta sen minkä olen. Mielestäni olen ainakin oppinut paljon itsestäni ja elämästä, olen oppinut tekemään toisin ja pystyn tuntemaan myötätuntoa. Mutta vielä nelikymppisenä olen pohjimmiltani se sama alati valpas ja varuillaan oleva lapsi. On vaikea irrottaa menneisyyden tunteista, vaikka pystyy järkeilemään asioita. Tunteet on niin syvällä, niistä jos vielä saisi vapauden.
8_pallo 2/24/15 8:50 PM
tuttuja nuo Mian oireet.. täälläkin vasta vanhempana alkoi tuo mieli oireilla.. masennusta, paniikkikohtaksia ja työnarkomaani... Terapiassa on käyty.. terapeutti ihmetteli jotta miten on silloin lapsena jaksanut.. Isäni oli monta vuotta täyspäiväinen alkoholisti... välillä piti käydä karussa kavereilla ja sitten sijaisperheessä...
Kirsi 2/24/15 8:50 PM
Satu, itsellä kans kolmen vuoden terapia takana ja matka jatkuu. Enää ei vaan saa kelan tukea.
Pia 2/24/15 8:50 PM
Vanhempien kuolema vapautti minut vihasta, sain rauhan
Heidi Yle 2/24/15 8:50 PM
Terapia, vertaistukiryhmät ja Marikan mainitsemat tahot auttavat.Puhuminen auttaa, ymmärrys ja armollisuus itseä kohtaan.
AE 2/24/15 8:50 PM
Täältä löytyy myös ahdistuneisuushäiriö, muutamia paniikkikohtauksia myös ollut. Ammattiapu on auttanut siinä, ja vimeisestä kohtauksesta on jo aikaa.
Satu 2/24/15 8:49 PM
Mietin, että onkohan näitten asioitten käsittely elämän mittainen prosessi? Itte oon käyny kolmen vuoden terapian läpi ja samat ajatukset ja tunteet nousee vieläkin esille.
Kimbe 2/24/15 8:49 PM
Joo, voi tulla vaan lisää vahinkoa jos yrittää vanhempien kanssa puhua lapsuuden traumoista.
Susanna 2/24/15 8:49 PM
Jakson Heidille toivon valoisaa ja rentoa tulevaa oman perheen kanssa. Tunnistin pikkusiskon ja monen ystävän tuosta että kaiken täytyy olla koko ajan hallinnassa ja siivottava "hullun lailla". Perheessäni on puhuttu aina suoraan, kulisseja ei ole ollut. Itse en kestä jos sovittu tapaaminen peruuntuu mistä syystä tahansa kun murrosiässä ei voinut koksaan olla varma pitääkö sovitut asiat paikkansa vai alkoiko isäpuolella ryyppyputki ja kaikki meni uusiksi
Riitta 2/24/15 8:49 PM
En pitkästä intensiivisestä psykoterapiasta huolimatta tullut aivan työkykyiseksi toistuvan masennunksen vuoksi, mutta terapia teki minusta hyvän äidin. Seuraava sukupolvi tulee olemaan paremmin toimiva ja onnellisempi kuin 20-luvun vanhempani tai 60-luvun minä. Se on elämäni saavtutus!
Kirsi 2/24/15 8:49 PM
Täytyy kyl käydä siellä vertaistukiryhmässä ku sitä niin moni täällä kehuu. Kiitos kannustuksesta ja avoimesta keskustelusta!
Tiia 2/24/15 8:49 PM
Paniikkihäiriötä ei ole - mutta sairastin yläasteella rasitusastman, joka katosi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Olen satavarma, että sairaus puhkesi kaiken muun stressin laukaisemana.
Noora 2/24/15 8:49 PM
Kiitos Heidille ja Ylelle! Hienoa että näistä asioista vihdoin puhutaan julkisesti. Toivottavasti itsekin voin jonain päivänä suhtautua asioihin kuin Heidi. Prosessi on ainakin alkanut. Meillä tunteita ei kielletty, mutta niihin ei reagoinut kukaan...lapsena sai huutaa, itkeä, olla vihainen, mutta vanhemmilta niihin ei vastausta saanut.
JK 2/24/15 8:48 PM
Kannattaa mennä vertaistukiryhmään, pelkkä toisten ihmisten kuuntelukin auttaa paljon.
Pia 2/24/15 8:48 PM
Vaikeuksia tunnistaa omia tunteita
Heidi Yle 2/24/15 8:48 PM
Fyysiset oireet ja paniikkhäiriöt yms. diagnoosit ovat todella yleisiä alkoholistien aikuislla lapsilla.
SV 2/24/15 8:48 PM
Mira, nuorena kärsin paniikkihäiriöstä, enää 50-kymppisenä en enää
Kirsi 2/24/15 8:48 PM
Mulla myös paniikkihäiriö. Turvattomuuden tunteita ja tukahdutettuja tunteita, joihin on ajan saatossa menettänyt jo kosketuksen. Ei tiedä enää mitä tuntee.
Satu 2/24/15 8:48 PM
Mira, mietin saamaa. Itsekin olen kärsinyt siitä ja kärsin vieläkin!
Kimbe 2/24/15 8:47 PM
Paniikkihäiriö on!
Tiia 2/24/15 8:47 PM
Pakko sanoa: on upeaa, että näin tärkeästä aiheesta on tehty tv -ohjelma ja lohduttavaa kuulla niin monista muistakin, joilla on samanlaisia kokemuksia.
Gamla Faster 2/24/15 8:47 PM
kuten jo tuolla aikaisemmin kommentoin niin menneisyyttä ei voi muuttaa. Tulevaisuutta voi. Sen sinä olet tehnyt ja teet osallistumalla tähän ohjelmaan.
Riitta 2/24/15 8:47 PM
Marika, tuo on lohdullista.
Mira 2/24/15 8:47 PM
Monellako alkoholistin lapsella on paniikkihäiriö? Itselläni ainakin on.
Lensku 2/24/15 8:46 PM
Onneksi sain lapset yli kolmikymppisenä, olin kerinnyt lapsuuden asioita paljon käsitellä ja oman tuskan kautta heille paremman elämän antaa. Paljon paremminkin olisin voinut heitä rakastaa ja kohdella. Alkoholismi tai ainakin taipumus vain tuntuu siirtyvän sukupolvelta toiselle.
Riitta 2/24/15 8:46 PM
Heidän valitansa olivat aivan toisesta maailmasta, syntyneet 1920-luvulla.
SV 2/24/15 8:46 PM
Samoin, en tunne mitään samaistumilta
Heidi Yle 2/24/15 8:46 PM
Puhuminen vanhemman kanssa ei välttämättä ole hedelmällistä, keskittyminen omaan toipumiseen on avain.
Marika Ketola 2/24/15 8:46 PM
Usein etäisyyden ottaminen vanhempiin on helpompaa silloin, kun vaikeita tunteita on ensin käsitellyt. Kun on omista kipukohdistaan tietoinen, niin niillä ei ole samanlaista voimaa ja valtaa elämässä, kuin silloin jos vaikeat tunteet ja muistot torjuu pois mielestä.
Pia 2/24/15 8:46 PM
Komppaan JK:ta
Riitta 2/24/15 8:45 PM
En pysty samaistumaan vanhempiini ollenkaan.
JK 2/24/15 8:45 PM
Sekin auttaa että itse sanoo sanottavansa
Armi 2/24/15 8:45 PM
Mielestäni on liikaa vaadittu: anna anteeksi. Tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisestaan, ja purkaa esimerkiksi tunteitaan kirjoittamalla.
Mirka 2/24/15 8:45 PM
Minua taas hieman ärsytti katkeruus Heidin äitiä kohtaan. Näin äidin alkoholismin uhrina samoin kuin Heidin. Katkeruuden ylläpitäminen on todella tuhoisaa jokaiselle osapuolelle ja sie vie molempien energiat. Kuten Heidi itsekin sanoi "vellovansa" negatiivisissa tunteissa - sellaisesta olisi hyvä luopua.
Mira 2/24/15 8:45 PM
Ei ketään voi pakottaa puhumaan. Sehän siinä on, että vaikka yksi olisi valmis avaamaan lukon, toinen ei välttämättä ole. Siitä ei välttämättä seuraa hyvää.
Riitta 2/24/15 8:45 PM
Niinpä...
AE 2/24/15 8:45 PM
Satu, lohduttavaa kuulla, että joku on siellä samoilla linjoilla! Ja Tiia todella hyvin sanottu! Tuon ajatuksen avulla voisin itsekin yrittää työstää anteeksi antoa!
Heidi Yle 2/24/15 8:45 PM
Samaistuminen omiin vanhempiin aikuisiällä on tuonut minulle sen ymmärryksen myös omaan itseen ja vanhempien valintoihin.Miten muut ovat kokeneet?
Heidi L. 2/24/15 8:45 PM
Moni elämänvaihe on tuntunut raskaalta, koska on ollut niin totaalisen yksinäinen olo sisällä, vaikka ihmisiä ympärillä
Pia 2/24/15 8:45 PM
Sinulla on silti oikeus puhua
Mia 2/24/15 8:45 PM
Mä olen luullut päässeni yli ja olleeni tarpeeksi vahva ja käsitelleeni lapsuuden asiat, mutta enpä ollutkaan vaan nyt nelikymppisenä olen sairastunut ensin paniikkihäiriöön ja sen jälkeen uupumukseen, jonka takia olen tällä hetkellä työkyvytön. Vasta sitten kun oma elämäni muodostui turvalliseksi terveen parisuhteen myötä, sairastuin. Terapian avulla yritän nyt koota itseäni pala palalta kasaan, jotta jaksaisin olla lapsilleni äiti, miehelleni vaimo ja itselleni rehellinen. Opettelen siis vasta tuntemaan i ...
Satu 2/24/15 8:44 PM
Mitä jos vanhemmat (tässä tapauksessa äiti) eivät halua puhua?
Riitta 2/24/15 8:44 PM
Heidi L, se on varmasti ollut hienoa ja siihen rakentuu varmaankin sun selkeys asian käsittelyn suhteen. Itse en oikein jaksanut, ja se harmittaa.
Sofia 2/24/15 8:44 PM
Tiia - hieno ajatus tuo.
Tiia 2/24/15 8:43 PM
Jollakin tapaa on helpompi antaa vanhemmillensa anteeksi, kun mielessään ottaa askeleen taaksepäin, irroittautuu siitä ajatuksesta, että tuossa on äitini ja isäni - ja näkee sen sijaan edessään kaksi aikuista ihmistä, jotka ovat kompuroineet elämän vastoinkäymisissä ja menettäneet otteen - ja tehneet pahoja virheitä..
Heidi L. 2/24/15 8:43 PM
Monessa kohtaa on ollut elämässäni jaksamisen rajamailla oloa, mutta sain suoritettua mitä olin aloittanut
Heidi Yle 2/24/15 8:43 PM
Vanhempien syyttäminen eikä välttämättä anteeksiantokaan tuo enää mitään uutta aikuisiässä,voi olla niin että kannattaa keskittyä omiin tunteisiin ja omaan parantumiseen.
Mira 2/24/15 8:43 PM
Aina niissä on seurauksia. Isä ei uo enää enkä halua vaarantaa sitä millään "yhyy miksi olit sellainen" -jutuilla. Äiti taas elää kuplassa siitä, kuinka ihana lapsuus minulla oli.
Sofia 2/24/15 8:43 PM
JK ja muut vanhempien kanssa lapsuudesta puhuneet: ettekö törmänneet asioiden kieltämiseen ja vähättelyyn?
Riitta 2/24/15 8:43 PM
Jossain tällä sivustolla on reagointityypit joita alkoholistiperheen lapset kehittävät.
Marika Ketola 2/24/15 8:43 PM
Keskusteluavun hakeminen kannattaa, jos itsellä on tunne, että siitä voisi olla hyötyä. Toivottavasti te, jotka asiaa emmitte, rohkaistutte ottamaan sen ensimmäisen askeleen.
Kirsi 2/24/15 8:43 PM
Mä en tiedä pystynks mä ikinä antaa anteeks. Täytyy hattua nostaa Heidille, kun hän jutteli äitinsä kanssa pöydän ääressä. Mulla nousi ärtymys kun Heidin äiti väisti vastuutaan, että olihan syy molemmissa. Itsekästä ajattelua edelleen. Mä oon niin katkera edelleen mun äidille.
Pia 2/24/15 8:42 PM
Mira - tarviiko sinun ajatella 'seurauksia', entä jos toisit vaan oman kantasi rohkeasti esille.
JK 2/24/15 8:42 PM
Itse olen puhunut äidin ja isän kanssa lapsuudesta täysin rehellisesti ja ihan kaikesta.
Susanna 2/24/15 8:42 PM
Samaa mieltä kuin Mirka edellä, että viha äitiä kohtaan on tarpeetonta. Kuten Heidin äiti totesi ettei kyennyt sillä hetkellä muuhun. Pikkusiskoni raivoaa äidilleni todella voimakkaasti eikä suostu isäänsä tapaamaan vaikka tämä olisi selvinpäin ja yritän sovitella heidän välissä. Oma isäni oli alkoholisti, mutta ei ole jäänyt katkeruutta isää kohtaan enkä vanhempiani koskaan hävennyt. Onni on ollut, että minulla oli lapsena ja nuorena ympärillä paljon muitakin aikuisia.
Todella hieno ohjelmasarja.
Mira 2/24/15 8:42 PM
Minä en tiedä, haluankokaan puhua vanhempieni kanssa. En ole niin rohkea enkä tiedä, haluanko alkaa työstää seurauksia.
Kimbe 2/24/15 8:41 PM
Itellä kokemusta kun molemmat vanhemmat juo. Se on uskomatonta miten niitä kulisseja pidetään pystyssä ja kuinka lojaaleja lapset ovat vanhempiaan kohtaan kauheassa tilanteessa. Ja sitä häpeän määrää...
Satu 2/24/15 8:41 PM
AE, olemme samoilla linjoilla. Ihan kuin ite oisin ton edellisen kommentin kirjottanu!
Ucco 2/24/15 8:41 PM
Komppaan Piaa....
Pia 2/24/15 8:41 PM
Kannattaa puhua ennenkuin on liian myöhäistä - itse en ehtinyt äitini kanssa näitä käydä läpi
Riitta 2/24/15 8:41 PM
Heidi L, olit siis tosiaan hymytyttö joka asui helvetissä. Jaksoitko ihan hyvin lukion ja amattiopinnot, vai tuliko sinulle väsymystä missään vaiheessa?
Satu 2/24/15 8:40 PM
Itse mietin, milloin uskaltaisin puhua kunnolla äitini kanssa iskän alkoholismista ja siitä perhe-elämästä jonka koin lapsuudessani.
AE 2/24/15 8:40 PM
Kiitos jaksosta ja rehellisyydestäsi Heidi! Täällä 25-v nuori nainen pystyi samaistumaan tarinaasi täysin. Varsinkin nuo pelot itsemurhasta tulevat edelleenkin elävästi mieleen ja se, miten paljon häpeää itseään vaikka ei ole tehnyt mitään väärää. Todella hienoa, että oman äitisi kanssa teillä on nyt noin suorat välit, toivon, että oman äitini kanssa pääsemme myös joskus tuolle tasolle. Itseä auttanut ammattiavun hakeminen, mutta silti näitä asioita käsittelee vielä muutaman vuoden terapian jälkeenkin päiv ...
Tellervo 2/24/15 8:40 PM
Olen todella huolestunut veljeni alkoholismista ja yksinäisyydestä.
Ucco 2/24/15 8:40 PM
Jälkikäteen miettien..olisi pitänyt uskaltaa...
Ulla Yle 2/24/15 8:40 PM
Täällä listaa vertaistuesta, sivun lopussa http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/10-kysymysta-alkoholistin-aikuiselle-lap...
SV 2/24/15 8:39 PM
Minä jotenkin koen saaneeni vähän hyvitystä omasta huonosta lapsuudestani, kun suhde omiin lapsiin on ollut hyvä. Eikä isä tai äiti ole ryypännyt
Ucco 2/24/15 8:39 PM
Enpä ole kertaakaan itse puhunut näistä asioista isäni ja äidin kanssa. Nyt on myöhäistä. Toinen kuollut ja toinen on dementoitunut.
Riitta 2/24/15 8:39 PM
Anteeksianto on yksi asia jonka voi saavuttaa, mutta pettymys huonoon vanhemmuuteen ei taida minusta koskaan häipyä - siis äitini ei pelastanut minua.
Mira 2/24/15 8:38 PM
Minä en pysty äidille (saati isälle!) puhumaan lapsuuden jutuista. Mutta olen huomannut, että äitini on puhunut niistä miehelleni ja luullut etten kuule.
Mia 2/24/15 8:38 PM
Kiitos Heidi ja paljon tsemppiä elämääsi! Minä olin alle 2-vuotias, kun äitini päätti ottaa juovasta isästäni eron ja vei minut mukanaan. Tutustuin isääni vasta murrosikäisenä, ja hän joi silloin yhä off-on. Hän kuoli alkoholin vaikutuksiin viisi vuotta sitten. Lapsuuteni oli vaikea vaikken joutunutkaan katselemaan juopottelevaa isää, äiti taas kärsi masennuksesta ja oli vanhempana todella epäkypsä äidiksi. Itse olen nyt lähes viisikymppinen. Koen olevani aika tunnevammainen ihminen, koska elämä ei lapsuud ...
Satu 2/24/15 8:38 PM
On ihenoa ku tehää tälläsiä ohjelmia. On helpompi hyväksyä omiakin tunteita ja tietää ettei ole yksin :)
Tiina 2/24/15 8:38 PM
Kyllä tämä oli rohkea mediateko
Heidi Yle 2/24/15 8:38 PM
Kannattaa rohkaistua puhumaan.yle.fi/pulloposti nettisivuilla on lista tahoista joiden kautta alkoholistien aikuiset lapset voivat hakea tukea ja apua arkeensa ja elämäänsä itselleen
Riitta 2/24/15 8:38 PM
Varmasti, olit koskettavan aito.
Pia 2/24/15 8:38 PM
Upeeta, että kerroit tarinasi
Heidi L. 2/24/15 8:37 PM
Kyllähän toi dokumentti oli itsellekin koskettavaa katsoa
Mirka 2/24/15 8:37 PM
Toivottavasti Heidi et pode katkeruutta tai muita pahoja tunteita äitiäsi kohtaan (hieman tuli dokkarissa sellainen tunne). Hänkin on vain ihminen, joka tekee virheitä. Ja sinä kuitenkin itse päätit jäädä isäsi luo. Toivottavasti pystyt luopumaan katkeruudesta ja kääntämään vaikeutesi voimavaroiksi, ja antaa anteeksi.
Tiina 2/24/15 8:37 PM
Komppaan Kirsiä, en uskalla avata sitä ovea, mutta kärsin ja käyttäydyn typerästi.
Ucco 2/24/15 8:37 PM
Isyyteen uskalsin lähteä 38 vuotiaana. Hyvä että saimme lapsia. Kierre on katkennut
Tiia 2/24/15 8:37 PM
Itse en todennäköisesti koskaan tule hankkimaan lapsia, luulen, etten pystyisi olemaan kyllin vahva ja voimattomana vanhat traumat ja käyttäytymismallit nousisivat pintaan.
Heidi L. 2/24/15 8:37 PM
Itse olen paljon prosessoinut asioita muiden ihmisten tuella ja tiedostanut toimimattomia käyttäytymismalleja
Riitta 2/24/15 8:37 PM
Lopun sanat puhtaasta surusta oli myös tuttuja, silloin matka on kuljettu ns loppuun.
minna 2/24/15 8:36 PM
Ja heti oli päästävä kotoa pois kun mahdollista.. Pois näkemästä sitä kurjuutta!
Kirsi 2/24/15 8:36 PM
Mä oon miettiny vertaistukiryhmiä. Mut joku estää. Mä en tiedä pystynks mä vieläkään käsittelee niitä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia. Ne on niin suljettu tonne jonnekin sisälle. Heijastelee toki ulospäin mm. paniikkihäiriöinä ja kyvyttömyytenä luottaa. Kertoa tunteista. Tunnistaa niitä.
SV 2/24/15 8:36 PM
Entä jos isä joi, eikä äiti koskaan pystynyt tunnustamaan sitä edes aikuisille lapsilleen?
Mira 2/24/15 8:36 PM
Moni ei uskalla oskaan. Ja sehän on ihan ok.
Pia 2/24/15 8:36 PM
Kysymys Heidille - onko joku tietty ihmistyyppi, jonka kanssa on tätä taustaa vasten vaikea tulla toimeen?
Riitta 2/24/15 8:36 PM
Äitiyteen uskaltaminen kesti minulla 36-vuotiaaksi saakka...
Sofia 2/24/15 8:36 PM
Miltä susta Heidi tuntui nyt nähdä oma tarina dokumentoituna?
Tiina 2/24/15 8:35 PM
aivan lasten hankinta ei ollut ensimmäisenä mielessä kun pääsi perhehelvetistä pois, halusi elää omaa elämää sen sijaan kun hoitanut kotia ja sisaruksia.
8_pallo 2/24/15 8:35 PM
Niin onhan siinä kestämistä jos joutuu ala-aste ikäisenä huolehtimaan itsestään ja alkoholisti isästä
Marika Ketola 2/24/15 8:35 PM
Nuorille aikuisille järjestetään vertatitukiryhmiä ainakin Mielenterveysseurassa Helsingissä. Lisäksi alkoholistien aikuisille lapsille järjesteään ns. avoimia ryhmiä, vastaavalla periaatteella kuin AA-ryhmiäkin.
Tiia 2/24/15 8:35 PM
Heidi: hienoa, että olet pystynyt käymään asioita läpi äitisi kanssa.
Ucco 2/24/15 8:35 PM
ja herätti googlaamaan asioita. Tuli hyvä olo kun tajusi syy-seuraukset
JJ 2/24/15 8:34 PM
Heidi L. miten osasit luopua siitä, että huolehdit kaikesta omin voimin?
Mira 2/24/15 8:34 PM
Viime viikolla täällä oli puhetta siitä, että monet alkoholistin lapset jättävät itse lapset hankkimatta ja ottavat mieluummin eläimiä rakastettavaksi. Rohkeaa Heidiltä hankkia lapsia.
Riitta 2/24/15 8:34 PM
Olet Heidi kyllä selkiyttänyt tilanteesi hyväksi perhe-elämäksi!
Heidi L. 2/24/15 8:34 PM
Alkoholistien aikuiset lapset hakusanalla Googlesta tietoa lisää
Ucco 2/24/15 8:34 PM
Nyt 45 vuotiaana olen alkanut työstää asioita enemmän. Viime jakso avasi silmiä
minna 2/24/15 8:34 PM
Samoja tunteita äitiä kohtaan kuin Heidillä.. Tuntuu kurjalta mutta ei voi mitään.
Tiina 2/24/15 8:34 PM
Vertaistukiryhmät kuten?
Heidi L. 2/24/15 8:33 PM
Hyviä paikkoja käydä asioita läpi ovat esimerkiksi vertaistukiryhmät
Riitta 2/24/15 8:33 PM
Hei Mira, minäkin olin täällä viime viikolla :)
Mira, minäkin olin täällä viime viikolla ja tänään samasta syystä :)
Pia 2/24/15 8:33 PM
Miten niitä fyysisiä oireita ja tunteita oppisi hyväksymään?
Jonas 2/24/15 8:33 PM
Kiitos heidille. Itselläni on nyt nelikymppisenä alkanut kummittelemaan lapsuuden muistot.
Tiia 2/24/15 8:33 PM
Tuttua oli se, miten joutuu lapsena huolehtimaan omista vanhemmistaan. Siinä tuli aikuistuttua hyvin varhain, eikä kuitenkaan ollut ketään, kenelle olisi voinut sanoa: "En jaksa".
SV 2/24/15 8:33 PM
Suorastaan kateeksi käy, kun pystyit noin suoraan puhumaan asiasta, jonka todella tiedän vaikeaksi ja jopa häpeälliseksi
JJ 2/24/15 8:33 PM
Onko kokemusta sellaisesta, että molemmat vanhemmat juo?
Mirka 2/24/15 8:33 PM
Kiitos Ylelle mielettömästi tästä ohjelmasta ja kaikille rohkeille osallistujille. Alkoholismi on valtava ongelma Suomessa, jota leimaa stigma ja häpeä. Toivottavasti aihe nousee pinnalle vielä enemmän näiden ohjelmien myötä. Tästä on apua monelle osapuolelle.
Satu 2/24/15 8:33 PM
Todella hienoa, että Heidi pystyy keskustelemaan noista asioista äitinsä kanssa ja sanomaan suoraan kipeitäkin asioita. Itse olen elänyt ns. puhumattomuuden perhekulttuurissa, missä ei puhuta asioista. Äidin kanssa emme ole vieläkään käsitelleet asiaa, vaikka itse sitä toivoisin.
Tiina 2/24/15 8:32 PM
Vapautukoo tästä paskasta koskaan, voiko koskaan saada onnellista lapsuutta
minna 2/24/15 8:32 PM
Nuo tunteet.... Ja kuinka ne voi arjen keskellä yhtäkkiä puskea pintaan!!
mä 2/24/15 8:32 PM
Kiitos Heidille; tämä oli hyvä jakso jos vertaa ensimmäiseen, tässä mentiin heti asian ytimeen. Paljon löytyi asioita joihin voin samaistua.
Mira 2/24/15 8:32 PM
Täällä oli viime viikolla niin hyvä henki, että palasin takaisin keskustelemaan. Paljon oli Heidissä samaa minun tarinani kanssa. Jäin isän, en äidin, luo ja nykyään uhriuden sijaan ajattelen, että isä oli alkoholistin lapsi myös.
Sofia 2/24/15 8:32 PM
Tulee paha mieli ajatella pientä Heidiä, jonka vanhemmista kumpikaan ei tule katsomaan hymytyttöpatsaan hakua riidan takia.
Riitta 2/24/15 8:32 PM
Heidi kuvaili hyvin itsekin tuntemaani pettymystä ja vihaa äitiä kohtaan, äitiä joka ei vienyt minua rauhaan ja turvaan juovan isän luota.
Pia 2/24/15 8:32 PM
Surullisen tuttua
Tiina 2/24/15 8:32 PM
Uskomattoman koskettavaa, avasi omat haavat muistoineen auki. En tiedä onko tämä hyvä vai paha? Voinko katsoa näitä?
Heidi L. 2/24/15 8:32 PM
Hei kaikki, kiitos kommenteista
Kirsi 2/24/15 8:31 PM
Tuttuja tuntemuksia. Heidi oli hyvin käsitellyt ajatuksiaan ja osasi pukea ne sanoiksi. Itse en vieläkään osaa. Ikää 37.
Sofia 2/24/15 8:31 PM
Rohkea Heidi!
Satu 2/24/15 8:30 PM
Tunnistin itseni Heidi kertomuksesta. Mun isä oli kanssa alkoholisti.
Heidi Yle 2/24/15 8:29 PM
Tervetuloa mukaan keskustelemaan Pullopostia lapsuudesta- chattiin! Millaisia ajatuksia Heidin jakso herätti?
