Hyppää pääsisältöön

Kuinka Frankit saivat aurinkolasinsa?

Frankit, Pekka ja muut harhailijat soittavat Pahat pojat -biisiä
Calamari Union: Frankit, Pekka ja muut levottomat sielut esittävät Pahat pojat -biisiä. Frankit, Pekka ja muut harhailijat soittavat Pahat pojat -biisiä Kuva: Sputnik Oy / Yle calamari union

Aki Kaurismäen Calamari Union -elokuva täytti helmikuussa 30 vuotta! Filmiryhmä tapasi Frank-hahmojen näyttelijöitä ja kysyi heiltä, miten kuvaukset sujuivat syksyisessä Helsingissä vuonna 1984.

Kuinka Calamari Unionin Frankit saivat aurinkolasit? Menikö kaikki käsikirjoituksen mukaan? Tajusivatko näyttelijät, millaista elokuvaa he olivat tekemässä? Pirkka-Pekka Petelius, Sakari Kuosmanen, Puntti Valtonen ja Kari Väänänen kertovat.

Matti Pellonpään ja Pirkka-Pekka Peteliuksen Frankit saapuvat Eiran rantaan
Matti Pellonpään ja Pirkka-Pekka Peteliuksen Frankit saapuvat Eiran rantaan Kuva: Sputnik Oy / Yle calamari union

Pirkka-Pekka Petelius:

"Meillä oli Calamari Unionin kuvauksissa helvetin kivaa. Oltiin joka jätkä Frankejä vaan. Vaikka me ei oltu tavattu ennen, me oltiin ihan yhtä puuta heti. Se ei ollut mitään suorittamista. Meillä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä mitä me oltiin tekemässä. Me tykättiin siitä. Mä olin otettu siitä, niin kuin varmaan jokainen siitä, että oman aikansa huiput oli koolla. Kummallinen jengi ja ihmeellistä edelleen kun sitä katsoo, niin siinä näkyy nuorten jätkien sumeilematon ihana fiilinki."

Frankit Aki Kaurismäen elokuvassa Calamari Union

Timo Eränkö
Kari Heiskanen
Asmo Hurula
Sakke Järvenpää
Sakari Kuosmanen
Mikko Mattila
Pate Mustajärvi
Pirkka-Pekka Petelius
Matti Pellonpää
Martti Syrjä
Pantse Syrjä
Pertti Sveholm
Mato Valtonen
Puntti Valtonen
Kari Väänänen

"Koko leffa on mun rankingissa todella korkeella. Mä tykkään siitä ihan hirveesti. Se on hauska, ja jos haluaa nähdä, niin siinä on sit se koskettavavakin puoli, oikeasti herkkiä hetkiä. Nyt siitä on niin kauan aikaa, että se mulle myös monella tapaa nostalginen. Nostalgiatrippi sen ajan Helsinkiin, niihin katuihin ja paikkoihin, joita ei enää nääkään. Sit siihen kuuluu vielä se mustavalkoisuus."

"Siinä loppukohtauksessa, Matti Pellonpään kanssa siinä pikku veneessä, oli kova maininki. Pelotti olla siinä purkissa. Ja nää kaks kaveriahan pääsi Eiraan, mutta Eira ei niille riittänyt. Se jatkuu se liike, mä tykkään siitä, että se loppu jätettään siinä auki. Tää elämähän on kokonaan prosessi eikä mistään tuu koskaan mitään valmista, ikinä. Jos joku Calamari Unionissa joku haluaa jälkikäteen jonkun väittämän nähdä, mä en tiedä oliko Akilla sellaista mielessä, niin se on just toi, että tää on jatkuvaa liikettä. Aina ollaan menossa johonkin suuntaan, mutta koskaan ei saavuta perille."

Sakari Kuosmasen Frank Armoton
Sakari Kuosmasen Frank Armoton Kuva: Sputnik Oy / Yle calamari union

Sakari Kuosmanen:

"Ne 15 Frankiä lähtee Kalliosta Eiraan, ja kukaan ei selviydy. Paitsi mä, Frank Armoton. Sehän oli suuri seikkailu ainakin minulle. Yksi muisto on se, että Helsingin metro oli silloin rakenteilla ja me oltiin kaikki 15 Frankiä siellä ja odoteltiin kuvausten alkua, ja siellä oli tää uskomaton jengi niin se juttujen määrä ja läpän lento oli sit omaa luokkaansa. Tapasin myös ekaa kertaa kovia tyyppejä siinä porukassa, mun sankareita – ja tajusin, että nyt ollaan oikeasti kovassa bändissä. Se on käsittämättömän hieno muisto nimenomaan se pimeä metrotunneli siellä maan alla."

"En tiedä miksi mä olen siinä Frank Armoton. En ole Akilta sitä koskaan kysynyt. Ehkä se liittyi soittamiseen ja laulamiseeni, asenteeseeni musikkiin. Se on jännä että kun kattoo sitä leffaa, niin siitä avautuu ihan uskomaton maailma muistoja. Calamari Uninon kertoo mulle myös siitä, että mun toimeentulotasolla on asuttu Kalliossa mutta ei Eirassa. Työläisten ja niin sanotun paremman väen erohan näkyy tässäkin elokuvassa hienolla tavalla. Ei se vaan niin helppoa ole mennä Kalliosta Eiraan."

Puntti Valtosen Frank poplarissa ja pilottilaseissaan muiden mukana pankkilainaa takaamassa
Puntti Valtosen Frank poplarissa ja pilottilaseissaan muiden mukana pankkilainaa takaamassa Kuva: Sputnik Oy / Yle calamari union,Teemalauantai

Puntti Valtonen:

"Tuntui hurjalta, oudolta ja hivelevältä, että siinä porukassa oli mukana. Kuvauksista muistoina on sekin, että oli oman arkuutensa ja ujoutensa kanssa tekemistä, että pystyi siinä ryhmässä paikkansa pitämään. Itse kuvauksethan oli sitä että Aki tuli paikalle ja kaikki Frankit puettiin – niin kuin heidät puettiin palttoineen ja laseineen. Aki antoi tekstin milloin kellekin ja sanoi tässä tapahtuu näin, tulkaa sieltä – ja sitten se kuvattiin. Sellainen yksityiskohta kuvauksista muistuu mieleen kans, sellainen kuva, jota ei kai sitten elokuvaan koskaan tullut. Siinä oli useampi Frank ja teetä oli nautittu enemmän kuin normaaliolosuhteissa ja Aki ohjeistaa joka Frankin. Sitten kun kuvaus käy niin kukaan ei mene siihen suuntaan kun oli ohjeistettu. Sen jälkeen kuuluu kameran takaa: Poikki! Eiköhän tän päivän kuvaukset olleet tässä. Sitten jatkoimme teelinjalla."

"En muista aurinkolasien valintaan liittyneen minkäänlaista muuta yksityiskohtaa kuin että ne minun Frankilläni olevat pilottimalliset lasit tuntuivat silloin sopivilta kuin poimin isosta läjästä aurinkolaseja yhdet tyyliin otan nämä!"

"Minulle Calamari Union on yhden sortin kuvaus elämästä ylipäätään. Matka alkaa, kaveripiiri harvenee. Kullakin on siellä sivupolkunsa ja sivuraiteensa. Hieno teos elämäntaipaleesta. Aika ei siihen ole vaikuttanut. Se on mustavalkoinen, siinä on Akin kerronta. Tuntuu oikeutetulta että se on noussut kulttileffaksi. Miniatyyri elontaivalhan se on, mutta katsoessa muistelee kuitenkin sitä aikaa millaista se oli nuoren miehen elämässä. Nyt elokuvaa katsoessa se oli enempi muistelua ja niiden kaverien jälleennäkemistä."

Kari Väänäsen Matti pellonpään ja pantse Syrjän Frankit Markku Toikan Pekan kanssa
Kari Väänäsen Matti pellonpään ja pantse Syrjän Frankit Markku Toikan Pekan kanssa calamari union

Kari Väänänen:

"Siihen aikaan Villealfassa tuli norkoiltua aika paljon, ja kun olin taas kerran käymässä siellä niin Aki kysyi, onko mulla mitään tekemistä. Alamme kuvamaan elokuvaa, jossa lauma miehiä kävelee Helsingin läpi. Ei Aki mitään sen virallisempaa kysynyt, vaan että lähetkö mukaan ja että palkkaa ei tule. Sämpylöitä ja olutta kyllä saatiin! Käsikirjoituksen näin kyllä kerran. Seinällä oli sellainen millimetripaperi, jossa oli nimiä ja viiva. Se viiva sitten loppui johonkin kohtaan, jossa hahmo sitten poistui kuvioista."

"Ei mulle kuvauksissa selvinnyt, mitä siinä oltiin oikein tekemässä. Saatanan kylmä oli, sen minä muistan. Pitkin Helsinkiä öisin kuvattiin aika paljon. Sitten kun näin sen valmiin elokuvan, niin tajusin heti että joo tää kyllä hieno! Muistan että jalat vaan vei eteenpäin sitä porukkaa ja Akin ohjeiden mukaan reagoitiin sitten tilanteisiin. Siksi ne on niin puhtaita ne hahmot ja kohtaukset."

"Mulle Calamari Union kertoo joka jätkän mahdottomuudesta asettua aloilleen, vakiintua. Se on levottomien sielujen vaellus, jossa jokainen käy elokuvan aikana oman kohtalonsa läpi. Ne kaikki kävelee kohti kohtaloaan. Frankmainen mieskuva tekee legendaarisen siitä elokuvasta."

Calamari Union esitetään Teemalla 7.3. kulttielokuvalle omistetussa Teemalauantaissa, joka alkaa klo 21.

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri