Hyppää pääsisältöön

Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Ville VilénVille Vilén on Ylen luova johtaja.

Kulttuurialalla on virinnyt huoli Ylen yhden rakennuksen purkusuunnitelmista Pasilassa. Liki 40 vuotta vanha talo sijaitsee tontilla, joka on kaavoitettu asuinrakentamiseen ja tämän vuoksi Yle joutuu maksamaan Helsingin kaupungille asuntotontin kiinteistöveroa.

Talossa sijaitsee kaksi musiikkistudiota ja kolme kuunnelmastudiota. Vanha talo vaatisi täydellisen peruskorjauksen.

Totean painokkaasti, että Ylen musiikkituotantojen ja kuunnelmien eli radiodraaman tekeminen ei lopu eikä vähene, vaikka kyseinen rakennus purettaisiinkin.

Jos rakennus puretaan, tekemiselle suunnitellaan ja etsitään uudet tilat.

Joistakin asiaan liittyvistä puheenvuoroista henkii toive, että rakennus pitäisi suurin piirtein museoida, koska moni musiikin legenda on nauhoittanut kyseisissä studioissa. Esitän vastakysymyksen: elääkö kulttuuri seinissä? Eikö Ylen ole syytä katsoa tulevaan ja hakea rohkeasti uusia ratkaisuja?

Ensin muutama sana draamasta.

Yle on ainoa merkittävä toimija, joka tekee radiodraamaa suomalaisille yleisöille. Tiesitkö, että Radioteatteri tekee vuosittain 20–23 ihan uutta kuunnelmaa?

Minusta on tärkeää, että radiodraama elää ja kukoistaa ja tavoittaa sen nykyisten ystävien lisäksi myös uusia yleisöjä.

Mitäpä jos Radioteatteri tekisi tuotantoja myös muualla kuin studiossa? Esimerkiksi dokumentti-draamaa lokaatioista, kenties keskeltä elämää? Mitäpä jos Radioteatteri mahdollistaisi uusien tuotantoyhtiöiden mahdollisuuden tehdä kuunnelmaa, jopa kuunnelmasarjaa? Mitä jos bändien tai artistien musiikkistudioissa syntyisi uutta radiomusikaalia?

Voisimmeko avata ovet radiodraamaan, ja uskoa, että sitä pystytään tekemään muuallakin kuin kelluvassa studiossa?

Nykyisen kokoinen kuunnelmatuotanto onnistuu yhdellä kokonaiskäyttöisellä studiolla, jossa on kaksi tai kolme äänityöpistettä. Kun radiodraaman tekeminen saa uudet tilat, sen voi nähdä myös mahdollisuutena.

Sitten musiikista.

Musiikkistudiot ovat 1970-luvun lopulta, jolloin Ylessä ajateltiin, että levytämme itse kaikenlaista musiikkia, koska Suomessa ei ollut saatavilla tarpeeksi monipuolista materiaalia. Halusimme tehdä lisäksi tasokkaita kantanauhoja ja soittaa niitä radiossa edullisemmin kertakorvauksella.

Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ja musiikkituotannoille löytyy pääkaupunkiseudulta paljon laadukkaita ja erilaisia tiloja. Haluaisimme myös rakentaa Pasilan TV-studiotaloon musiikkistudion, jossa voi sekä äänittää että kuvata. Tätä suunnitellaan.

Viime vuosina Yle on toteuttanut isoja studiouudistuksia Pasilassa niin uutisissa kuin muutoinkin sekä Mediapoliksessa. Kaikista näistä meillä on hyviä kokemuksia, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö löytäisi hyviä ratkaisuja myös radiodraaman ja musiikkilähetysten tai -taltiointien tarpeisiin.

Ylen kivijalka ei voi olla muuttumattomuus. Tekemisen tavat ja tarpeet muuttuvat, samoin median ja sisältöjen käyttö. Kulttuuri elää ja saa uusia muotoja. Varmaa on, että kulttuuri ei elä seinissä eikä tahto sen tekemiseen ole seinistä kiinni.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua