Eve Mantu
Yle
Elämä ei ole siistiä eikä sievää. Tämä on aika rankka laji tämä ihmisen elämä. Dokumentaristi on aina tavallaan lainsuojaton. Hänen on kiusattava ja vaivattava ihmisiä, jotta syntyisi jotakin oikeasti kiinnostavaa. Minua on aina kiinnostanut pieni ihminen, joka on joutunut hankalaan paikkaan.
Dokumentintekijä ja radiotoimittaja Markku Heikkinen käytti Yle radio 1:n puheohjelmassaan silloin tällöin taiteilijanimeä Markku von Heikkinen, Kainuun aatelinen. Nimessä on aimo annos kajaanilaista itseironiaa.
- En ole kasvanut kultalusikka suussa. Äitini oli evakko ja hän kuoli kun olin aivan pieni. Yksinhuoltajaisäni on itse orpo, 12-lapsisen perheen poika. Sukuhistoriani on traaginen ja siitä on vaiettu. Tein omasta perhehistoriastani dokumenttielokuvan, Iltatähti. Vaiettujen kipeiden asioiden pöyhiminen oli vaikeaa, haastoin veljeni, isäni ja itseni. Se oli minun kouluni dokumentaristina.
Markku Heikkisen havainnot ovat tarkkoja ja hän katsoo elämän halkeamia pelkäämättä herkistymistä.
- Olen luontaisesti herkkä kaveri, mutta olen paatunut lainsuojattomaksi. Elämä ei ole siistiä, minulla on eettinen velvoite mennä kipeää kohti. Vääntöä on haettava, on uskallettava alueelle, jossa kenelläkään ei ole kivaa. Se tuntuu ikävältä, sillä kiinnostavaa syntyy vain silloin kun me uskallamme kosketella noloja asioita ja liikkua harmaalla alueella. Minun on jatkuvasti etsittävä rajaa. Mikä on kokonaisuuden kannalta oikein? Miten pitkälle voin kunkin ihmisen kanssa mennä?
Tänä keväänä Markku Heikkinen kiertää Suomea Talvivaaran tarinoineen. Dokumenttielokuva Talvivaaran miehet sai ensi-iltansa 20.2. 2015. Kuvausmatkat kaivosalueelle jättivät pysyvän jäljen.
- Talvivaaran kaivosalue kaasupäästöineen on minulle kuin olento, läähättävä maahan kaatunut mammutti. Valtava hirviö, joka kähisee ja kröhisee henkitoreissaan ja pyytää: päästäkää minut jaloilleni!
Markku Heikkinen
