Noora Shinglerin kemikaalipaasto

Aloin karsia oman elämäni turhia kemikaaleja aluksi ruoasta. Tämä tuli vastaan vatsaongelmien kautta: lapsuudessa minulle määrätyt, kymmenet antibioottikuurit olivat jättäneet jälkensä suolistoon ja vatsa alkoi reilu parikymppisenä ärsyyntyä vähitellen kaikesta. Kun vihdoinkin sain lääkäriapua ongelmaani, jouduin kuukaudeksi tiukalle dieetille: vehnä, sokeri, hiiva ja lehmän maito joutuivat pannaan.

Tuoteselosteiden tulkitseminen paljasti, että edellä mainittuja on melkein kaikessa valmisruoassa. Ymmärsin samalla lisäaineiden roolin vähän kuin vahingossa, sillä tavatessani dieettikuukauden aikana tuotteista kiellettyjä aineita, löysin ison satsin E-koodeja. Kiinnostuin niistä ja ymmärsin, että osa on luonnollisia, mutta että iso osa on tuotteissa parantaakseen niiden ulkonäköä tai koostumusta. Teollisen prosessin jäljiltä moni valmisruoka kaipaa aineita, jotka tekevät muhjusta haluttavan näköistä tai makuista.

Sain selville, että lisäaineilla on ADI-arvo, eli määrä, joka niitä on turvallista nauttia päivässä. Absurdia on se, että lisäaineita tutkitaan yksitellen, mutta ihminen syö niitä aina cocktaileina. Lisäaineiden keskinäisiä vaikutuksia ei juuri tunneta, mutta jo tiedetään, että ne voivat vahvistaa toisiaan moninkertaisesti. Turvallinen päiväsaantimäärä voi siis ylittyä esimerkiksi lapsella, jos hän nauttii tietynlaisen cocktailin, karkkien, sipsien, limsan, mehujen ja valmisruokien myötä.

Dieettikuukauden myötä aloin valmistaa lähes kaiken ruokani itse ja opin paljon siitä, mikä sopii vatsalleni ja mikä ei. Tiedän nyt, että pieni määrä sokeria on minulle ok, mutta kun syön liikaa sokeria ja etenkin jos samaan aikaan nautin hiivaa ja vehnää, on vatsa aivan sekaisin. Kotimaisesta, prosessoidusta lehmän maidosta saan reaktion melkein heti, raakamaito sen sijaan ei tuota ongelmaa.

Kosmetiikan tuoteselosteet, joita INCI-listaksi kutsutaan, eivät olleet tavallisen ihmisen ymmärrettävissä.

Ruokavalion muutoksen myötä aloin lukea muitakin tuoteselosteita — tai yritin. Kosmetiikkatuotteiden kohdalla homma tuntui mahdottomalta, koska kosmetiikan tuoteselosteet, joita INCI-listaksi kutsutaan, eivät olleet tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Aloin ymmärtää, että ravitsen suurinta elintäni, ihoa, synteettisellä ”ruoalla”, vaikka muuten olin siirtynyt aitojen ja käsittelemättömien raaka-aineiden pariin. Se tuntui ristiriitaiselta ja halusin kokeilla, voiko moderni nainen vaihtaa kosmeettiset tuotteet luonnollisempiin tuotteisiin ilman, että kukaan huomaa eroa.

Luonnollisen deodorantin metsästys

Ensin loppui shampoo ja ostin summassa jotakin luonnonkosmetiikkatuotetta, jota ekokaupasta löysin. Sitten loppui käsisaippua ja seuraavaksi dödö. Siinä missä saippuatuotteiden kohdalla luonnonkosmetiikka tuntui toimivan aivan yhtä hyvin kuin tavanomainen, oli dödörintamalla suuria ongelmia: en löytänyt pitävää deodoranttia sitten millään! Haisin pahalle ja luulin, että luonnonkosmetiikan käyttämiseni loppuisi heti alkuunsa. Toisaalta ei innostanut vedellä kainaloon alumiinia, jota siinä tavanomaisessa suosikkiantiperspirantissani oli käytetty. Rintasyöpäkasvaimista on löydetty alumiinia ja vaikkei vielä ole todistettu, että se olisi peräisin dödöstä, ei kiinnostanut toimia koekaniinina. Halusin luonnollisen dödön. Piste.

Lopulta toimiva dödö löytyi ja kirjoitin löydöksestä vastaperustamaani blogiin. Moni kiitteli ja juoksi ostamaan samaa. Blogini perustin vertaistueksi muille näitä samoja kemikaaliaiheita pohtiville ja yllätyksekseni löysin verkosta monta sielun siskoa ja muutaman veljenkin. Tämä verkosto paitsi on kiinnostunut siitä, mitä valintoja itse arjessa teen, myös antaa hyviä vinkkejä minulle, kun kysyn apua. Kemikaalicocktail on nykyään 30 – 40 000 uniikin kuukausilukijan foorumi, joka on muuttunut minulle harrastuksesta päivätyöksi.

Me ylidesinfioimme kotimme steriileiksi, mikä saattaa altistaa lapsemme monille allergioille.

Kun olin putsannut ruokakaapit ja kosmetiikkavalikoimani, oli aika kiinnittää huomiota kodissa muualle. En koskaan ole ollut kovin innokas kodin siivoaja, mitä nyt imuroin ja pyyhin pahimmat tahrat kun sellaisia ilmaantuu. Tietämättäni olin toiminut fiksusti, sillä monet meistä pesevät kotiaan aivan liian tehokkailla aineilla. Me ylidesinfioimme kotimme steriileiksi, mikä saattaa altistaa lapsemme monille allergioille. Usein vesi ja tarvittaessa mieto pesuaine riittävät kodin putsaamisessa, kun ei päästä asuntoaan ihan lääväksi. Säännöllinen mieto puhdistus ehkäisee tarvetta ”kaiken räjäyttäville” superaineille, joissa on aivan kamala hajukin.

Kodin tekstiileistä ja huonekaluista kiinnostuin kemikaalinäkökulmasta Kuningaskuluttajan myrkkytuoli-sohva -jutun myötä. Olin tuolloin vielä töissä Kunkussa ja saimme tietoomme, että Suomessa on myynnissä sohvia, joissa on vaarallisia määriä dimetyylifumaraatti-nimistä homeenestoainetta. Jopa vauvat olivat saaneet palovamman näköistä ihottumaa sohvista. Vasta tällöin ymmärsin, että huonekalu- ja tekstiiliostoksilla kannattaa myös miettiä kemikaalinäkökulmaa. Esimerkiksi oman sängyn patja on hyvä valita huolella: moni uusi patja haisee aivan karseasti kemikaaleille ja me vietämme sängyn mikroilmastossa kolmanneksen elämästämme. Älä koskaan osta haisevaa patjaa!

Lastenhuoneessa pahin kemikaalicocktail

Muutimme vuonna 2010 vanhaan puutaloon ja nautin kodin raikkaasta ilmasta. Vanhat puupinnat antoivat kodin hengittää ja ero vuokra-asuntoihin, joissa olin aikaisemmin asunut, oli iso. Tajusin, että asunnoissa saattaa olla muovia lattiasta kattoon: lattia voi olla muovimaton päällystämä ja tapetit voivat sisältää muovia. Moni mattokin on muovista tehty! Luonnolliset materiaalit vaikuttavat positiivisesti sisäilmaan ja ehkäisevät muovikemikaalien päätymistä hengitysilmaamme, kotona nimittäin pölypalleroihin päätyy monia kodin kemikaaleja, joita ei edes tiedä olevan olemassakaan. Jopa kodin elektroniikasta vapautuu huoneilmaan kemikaaleja: bromattuja palonestoaineita on löydetty paitsi ihmisistä, myös eläimistä ja maaperästä.

Paras neuvo on tavaran karsiminen ja valppaus pehmeän muovin suhteen.

Meillä on nykyään kaksi lasta, joista toinen laittaa kaiken suuhunsa. Vauva konttaa nuohoamassa nurkkia ja äitinä ei juuri innosta ajatus ftalaatti- tai palonestoaineita imeskelevästä pienokaisesta. Koitan pitää pölyt kurissa, mutta myös huolehtia, ettei esimerkiksi lastenhuoneessa ole elektroniikkaa tai pehmeästä ja tuoksuvasta muovista valmistettuja leluja. Lelujen kohdalla on ollut pakko vähän joustaa, mikä ahdistaa itseäni, sillä — uskomatonta kyllä — lastenhuone on kodissa se, jossa yleensä on pahin kemikaalicocktail. Paras neuvo on tavaran karsiminen ja valppaus pehmeän muovin suhteen.

Noora Shingler antaa kymmenen vinkkiä kemikaalipaaston aloittamiseksi. Noora Schingler Kuva: Dorit Salutskij kemikaalit

Jokainen meistä voi vaikuttaa oman kodin kemikaalicocktailiin, mutta töissä se voi olla vaikeampaa. Kuitenkin esimerkiksi työpaikan hengitysilma ja sen kemikaalit ovat olennaisessa roolissa kemikaalikuormitusta ajatellen, töissä kun yleensä ollaan kolmannes vuorokaudesta. Kampaamo- ja kosmetologialalla työskentelevät ovat esimerkki isosta joukosta nuoria naisia, joille olisi erityisen tärkeää päästä varhennetulle äitiyslomalle työympäristön kemikaaliriskien vuoksi. Tutkimuksissa kampaajilla on todettu mm. keuhko- ja kurkunpäänsyöpiä useammin kuin muulla väestöllä ja on havaittu, että kampaamoympäristössä työskentelevät synnyttävät pienempiä vauvoja kuin synnyttäjät keskimäärin.

Uudet vaatteet kannattaa aina pestä ja ihoa vasten on hyvä suosia luomumateriaaleja. Ruokaa ei kannata mikrottaa muovissa, jota ei ole tarkoitettu kuumuutta kestäväksi. Lasinen tuttipullo saattaa olla terveysteko, koska muovikemikaali bosfenoli-A:nkin havaittiin liukenevan kuumaan nesteeseen ja se kiellettiin muutama vuosi takaperin. Muitakin muovikemikaaleja todennäköisesti erittyy muovipullosta maitoon. Musta, synteettinen hiusväri sisältää kaikista rankimman kauneuskemikaalicocktailin ja hiusten värjäämisen kanssa on tärkeää muistaa tarpeeksi pitkät värjäysvälit — blogini aiheet eivät tunnu loppuvan millään!

Oikean ruokavalion löytäminen vei minulta yli 10 vuotta vatsavaivojen alkamisesta enkä voisi olla onnellisempi, että vatsani oli niin hankala. Ilman sen oikuttelua minulta olisi saattanut mennä ohi koko arkikemikaalien maailma, joka kamaluudessaan on myös tosi kiinnostava.

Toimittaja: NOORA SHINGLER