Hyppää pääsisältöön

Enescu-sarjan vaihteleva päätös

Hannu Linnun ja Tampere Filharmonian sarja George Enescun sinfonioista näyttää, miten suomalaisen orkesterin kannattaa maailmalle pyrkiä - nimittäin kansainvälisellä mutta valtavirran ulkopuolisella ohjelmistolla, joka esitetään tinkimättömällä laadulla. Valitettavasti sarjan kolmas ja viimeinen levy ei yllä edellisten tasolle - mutta se on Enescun eikä tamperelaisten syy.

George Enescu
George Enescu george enescu

Levyllä kuullaan Enescun Sinfonia concertante sellolle ja orkesterille sekä ensimmäinen sinfonia. Molemmat on sävelletty aivan 1900-luvun alussa, jolloin Enescu oli vasta parikymppinen, mutta silti muusikkona kokenut kosmopoliitti. Nuoruus kuuluu fokusoimattomassa ilmaisussa: Enescu maalaa isolla pensselillä milloin mitäkin tyyliä ja tunnelmaa, mutta lopputulos jää aikaansa kiinni ja kuulostaa jopa varovaiselta. Parhaimmillaan nuori Enescu on, kun myöhäisromanttinen soinnutus kohtaa wieniläiskahviloiden viihdetyylin.

Sinfonia concertanten solistina soittaa Truls Mörk, jonka perusromanttinen hehkuttelu ei lisää musiikkiin tulkintatasoja. Vikkelimmissä kohdissa Mörkin sointi on nihkeän kylmä, eivätkä mehevimmätkään nostatukset nosta kuulijaa tuolin reunalle.

Tampere Filharmonia puolestaan soittaa yhtä hyvin kuin sarjan aiemmilla levyillä. Lintu operoi isoillakin sointimassoilla dynaamisen tarkasti. Jousissa on mehevyyttä, vaskissa uskallusta ja puissa herkkyyttä. Hekumallisen soiton ansiosta viihteelliset, siirappiset kohdat tempaavat kuulijan mukaansa, mutta aina kun Enescu heittäytyy vakavaksi, tunnelma latistuu.

George Enescun orkesterisävyihin tutustuminen kannattaakin aloittaa sarjan aiemmilla levyillä, jotka sisältävät kypsempää musiikkia.

George Enescu: Sinfonia concertante; Sinfonia nro 1. - Truls Mörk, sello, ja Tampereen FO/Hannu Lintu. (Ondine, ODE1198-2)

Kuuntele Uudet levyt 27.2.2015, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.