Anu-Maija Kärjä
Yle
Itkuinen ja korviaan valittava lapsi valvottaa koko perhettä. Onneksi kodin lääkekaapista löytyy paras ensiapu äkilliseen välikorvatulehdukseen, nimittäin särkylääke. Tutkimusten mukaan iso osa korvatulehduksista paranee ilman antibioottikuuria. Siksipä, jos vain lapsen vointi sallii, voi tilanteen kehittymistä seurata kotona muutaman päivän ajan särkylääkkeen turvin.
– Välikorvantulehdus on suorassa yhteydessä hengitystieinfektioihin. Osalle lapsista tulee helpommin välikorvantulehduksia ja osalle taas ei. Se, miten välikorvantulehduksia pystyy ehkäisemään, liittyy suoraan niihin hengitystietulehduksiin. Ja niiden ennaltaehkäiseminen on aika vaikeaa, tietää korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri Petri Koivunen, Oulun yliopistollisesta sairaalasta.
Pienen korvapotilaan kotihoito
1. Kipulääke paras kotikonsti
Meneekö korvakipu ohi pelkällä kipulääkkeellä? Ibuprofeenia ja parasetamolia saa käyttää yhtäaikaisesti, mikäli tarve vaatii. Apteekista saa myös korvia puuduttavia tippoja ilman reseptiä.
2. Seuraa kotona
Jos kipu tasaantuu särkylääkkeillä ja lapsen vointi on hyvä, voi tilannetta seurata kotona muutaman päivän ajan. Iso osa (jopa 50–80 prosenttia) korvatulehduksista paranee itsestään, joten aina lääkäriin ei tarvitse lähteä.
3. Tarvittaessa lääkäriin
Jos kipulääkkeet eivät auta, kannattaa korvat näyttää lääkärille. Ei ole turhia lääkärireissuja, vaikka antibioottihoitoa ei tarvittaisikaan. Epävarmoissa tilanteissa lääkäri voi pyytää parin päivän päästä seurantakäynnille.
– Muina tekijöinä on esimerkiksi lyhyt tai olematon rintaruokinta ja pitkittynyt tutin käyttö, ehkä allergiat – allergioiden merkitys ehkä vähän kyseenalainen.
Käytännössä riskitekijöihin voi olla vaikea vaikuttaa ja korvataudilta välttyminen ei ole varmaa, vaikka kaikki tekijät olisi minimoitu. Se tiedetään monessa perheessä.
– Lääkäri kysyi, että imetänkö. Sitten myöskin lapset olivat kotihoidossa, ja eläimiäkin on. Että en sitten tiedä, mistä se tauti aina korviin löytää, hymyilee Tiina Saukkoriipi-Haapala, kolmen pienen lapsen äiti.
Korvatulehdukset ovatkin tuttu juttu myös Limingassa asuvalle Haapalan perheelle. Viisivuotias Tuuli on käynyt läpi korvakierteet ja putkitukset. Kolme vuotta täyttävä Eeli on vielä putkituksilta välttynyt, mutta kuureja on pienen miehen elämään jo mahtunut. Puolivuotiaan Olli-kuopuksen korvat ovat pysyneet puolestaan terveenä.
– Tuuli oli himpun alle vuoden ikäinen, kun sille tuli eka korvatulehdus. Se alkoi samalla lailla kuin Eelilläkin, että ei ehditty edes kontrollikäynnille, kun kuume nousi uudelleen.
Iso osa paranee itsestään
Korvatulehdusten oikeaoppinen hoito perustuu tarkasti tehtyyn diagnoosiin, joka vaatii lääkäriltä kokemusta. Silti kaikki tapaukset eivät ole yksiselitteisiä, eikä antibioottikuuria aina tarvita.
– Me ollaan joskus epävarmoja siitä, että onko siellä nyt akuutti tulehdus vai ei. En tiedä päästäänkö koskaan ihan 100-prosenttiseen varmuuteen, mutta aina pyritään mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin, selvittää Koivunen ja jatkaa.
– Vanhemmista valtaosa ymmärtää ihan täysin kun kerrotaan, että nyt on epävarma tilanne. Ja silloin lääkärit yleensä suosittelevat, että jätetään se antibiootti kirjoittamatta.
Iso osa korvatulehduksista paranee itsestään - turkulaistutkimuksen mukaan vähän yli puolet, mutta tutkimuskriteereistä riippuen jopa enemmän.
– Tästä on erilaisia tutkimustuloksia ja näitäkin 70-80 prosenttia ihan yleisesti käytetään.
Korvakierre ja putkitukset
Silti lääkäri tietää, jos antibiootti puolustaa paikkansa. Kuuri jouduttaa monesti paranemista ja vähentää esimerkiksi vanhempien työpoissaoloja. Ja usein yksi kuuri riittää. Tosin ei aina.
– Kun se lääkekuuri on loppunut, menee pari päivää ja alkaa räkä valua nenästä ja kaveri ei jaksa enää mitään, niin sitten sen arvaa, että eipä se tainnut purra tämä lääke, kertoo Teemu Haapala oman perheen kokemuksista.
– Voisi sanoa, että pääsääntöisesti, jos on eritettä sen yhden antibioottikuurin jälkeen, niin siinä pitää olla entistä tarkempi. Että onko siinä nyt akuutti tulehdus vai onko välikorvaeritettä, joka on jäänyt sinne edellisen tulehduksen jäljiltä, muistuttaa Koivunen.
Aina apua eivät tuo kuuritkaan ja kierre on valmis. Silloin päädytään usein putkituksiin. Putkitukset tepsivät, kun niihin päädytään oikeista syistä. Näin kävi myös Tuulilla.
– Tuulilla alkoi monesti räkäinen yskä, joka jatkui useamman viikon. Ja ei ne korvat sitten parantuneet. Lopulta sinne laitettiin putket ja tulehdukset jäivät oikeastaan siihen, Tiina-äiti muistaa.
Tuulilla alkoi monesti räkäinen yskä, joka jatkui useamman viikon. Ja ei ne korvat sitten parantuneet. Lopulta sinne laitettiin putket ja tulehdukset jäivät oikeastaan siihen.
– Semmonen nyrkkisääntö on, että noin kolme tulehdusta puoleen vuoteen, mutta pitäisin sitä alarajana. Toinen selkeä kriteeri on, että jos on pitkäkestoinen erite korvassa, ja se ei lähde mihinkään, tärykalvo on liikkumaton, jolloin se kuulo on siis alentunut. Siinä pitää ottaa paljon riskitekijöitä huomioon. Lapsen ikä, vuodenaikakin, vähän riskitekijöitä perheen suhteen, sisarusten suhteen ja päivähoitomuoto toimenpidepäätöksen yhteydessä, selventää Koivunen ja lisää.
– Putkitus on varsin hyvä hoito ehkäisemään välikorvantulehduksia, ja siinä on muitakin hyviä puolia. Se ei missään tapauksessa ole 100-prosenttinen, ja siihen ei kannata lähteä ennen kuin ne oikeat kriteerit täyttyvät. Ja se on tietysti aina yleisanestesiatoimenpide. Putkituksen etuna on myös se, että lapsi ei yleensä ole yhtä kipeä niitten välikorvatulehdusten aikana, koska se erite pääsee myös sieltä putken kautta pois. Samoin sitten kuulopysyy ainakin yleensä parempana.
Ja tässä tulee laiha lohtu kipeiden korvien valvottamille perheille. Kahden-kolmen vuoden iässä tulehdukset vähenevät selvästi, ainakin suurimmalla osalla.
– Kyllä kai se perustuu lapsen kasvuun ja tämän korvatorven, ilmastointikanavan kasvuun ja ehkä toiminnan paranemiseen, taustoittaa Koivunen.
Kipulääkettä ja kotiseurantaa
Korviaan valittavalle lapselle voi antaa ensiavuksi parasetamolia tai ibuprofeiinia, ja niitä voi tarvittaessa käyttää yhtä aikaakin. Aina lääkäriin ei ole pakko lähteä.
– Että joka tapauksessa kipulääke, sitten jos lapsi siitä piristyy ja kipu häviää niin kyllä sitä voi sitten vähän katsoa, että meneeköhän tämä nyt ihan tällä, vai tuleeko se kipu sitten heti uudestaan. Se on ehkä ihan sallittua, jopa suositeltavaa. Mutta jos lapsi on selvästi kipeä, niin kyllä vanhemmat osaavat näissä tilanteissa arvioida, että milloin kannattaa käyttää lääkärillä.
Joillakin lapsilla antibioottikuuri panee vatsan sekaisin. Siksi apteekkireissulta suositellaan mukaan myös maitohappobakteereja.
– Niistä antibioottihoidon yhteydessä on ilmeisesti hyötyä ja varsinkin lapsikohtaisesti voi olla hyvinkin merkittävä apu siihen vatsasivuvaikutusten vähentämiseen, Koivunen toteaa.
Lääkkeen ottaminen onkin sitten oma tarinansa. Kaikkia lapsia antibiootin maku ei miellytä.
– Ei ole olemassa yhtä keinoa. Osa sotkee jogurttiin ja osa jäätelöön. Ja osa puoliväkisin ruiskuttaa suuhun. Näitä kaikkia minä olen itse käyttänyt, mutta ei siihen ole yhtä varmaa konstia. Kyllä varmaan jokaisen täytyy keksiä itse se tapa, naurahtaa Koivunen.
– Meillä Eeli saa ottaa ruiskun omaan käteen ja ruutata lääkkeen itse suuhunsa, vinkkaa Tiina-äiti.
Lue myös Akuutti-näkökulma: Kipeät korvat ja valvotut yöt
Asiantuntija: PETRI KOIVUNEN, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, Oulun yliopistollinen sairaala
Lisää ohjelmasta
