Hyppää pääsisältöön

Satu Silvo sai tuhkaristin otsaansa

Satu Silvo tuhkaristi otsassaan, Via Crucis harjoituksessa.
Satu Silvo tuhkaristi otsassaan, Via Crucis harjoituksessa. Kuva: Yle Strada, Joonas Turunen via crucis

Helsingissä järjestettävä Via Crucis eli Ristin Tie –näytelmä viettää tänä pääsiäisenä 20-vuotisjuhliaan. Parhaimmillaan 20 000 katsojaa kaupungin kaduille keräävä kärsimysnäytelmä on Suomen suurin yksittäinen teatteriesitys. Samaan aikaan kirkon jäsenmäärä laskee, eikä sunnuntain jumalanpalveluksissa varsinaisesti ole tungosta. Miksi Ristin Tie pitää silti pintansa?

Stradan epäilevä toimittaja Janne Koskinen haluaa tietää, miksi niin moni osallistuu tähän rituaaliin, jossa Jeesus Nasaretilainen tuomitaan kuolemaan, naulataan ristille, ja lopulta nousee kuolleista. Koko 20-vuotisen historiansa ajan Via Crucis on huokutellut tekijäjoukkoonsa Suomen eturivin näyttelijöitä Martti Suosalosta Tommi Korpelaan.
On sellainenkin erikoisuus nähty, että Jeesusta ei ollut ollenkaan, ja vuonna 2010 Jeesusta näytteli nainen. Tänä vuonna taas Jeesuksen tuomitseva Pilatus on näyttelijä Satu Silvo, jonka otsaan on piirretty muun työryhmän tavoin tuhkaristi. Mikä sen merkitys on?

"Tuhkaristi symboloi uudelleensyntymää ja katumusta. Tosin kollega vieressä totesi, ettei kadu mitään. Mutta minä otin tämän tosi mielelläni, onhan uudelleensyntymä hyvä ajatus", Silvo sanoo. Hän on ollut aikaisemminkin näytelmässä mukana, samoin kuin Juudasta esittävä Oskari Katajisto, joka kulkee näyttelijänä kohti Golgataa jo kuudetta kertaa.
"En ole vieläkään saanut olla Jeesus. Mutta on se kuule aika mahtava fiilis, kun olet Tuomiokirkon portailla, paikalla on 20 000 ihmisitä, ja on aivan hiljaista. Siis aivan hiljaista! Siinä kuulee jokaisen pienenkin äänen. Se on huikea elämys", Katajisto sanoo.

Ristille pitää mennä tyylillä

Vuoden 2015 Via Cruciksen on käsikirjoittanut Veli-Pekka Hänninen ja ohjauksesta vastaa oopperan puolelta tunnettu Ville Saukkonen. Hän on kertomansa mukaan ollut mukana tapahtumassa katsojana lähes joka vuosi, ja keksii heti yhden asian muutettavaksi.
”Jeesuksen meno ristille Senaatintorilla on aina näyttänyt vähän kömpelöltä ja hitaalta”, Saukkonen sanoo.
Joten tänä vuonna ristiä ei ole ollenkaan, se tehdään valojen avulla. Onko nyt siis tulossa tulkinta, jossa Raamatun kertomukset laitetaan uusiksi? Saukkosen mukaan modernisointia nähdään lähinnä asusteissa, sekä muutamassa kohdassa, joissa tarinamuotoinen Raamatun teksti on muutettu dialogiksi ja tuotu nykyaikaan.

Monissa kärsimysnäytelmän nykytulkinnoissa Jeesuksen kuoliaaksi kiduttaminen tuodaan vahvasti esille, eikä veren virtaamista peitellä. Toimittaja Koskinen ihmetteleekin, kuinka väkivaltaiselle tarinalle uskonto perustuu.
”Niin, onhan se verellä lunastaminen hurjaa. Mutta en minä sillä tässä mässäile”, pohtii Saukkonen.

Kristillistä viihdettä

Via Cruciksen onnistumiselle on usein oleellista vapaaehtoisten panos. Joonas Vapaavuori ja Anna Karisto innostuivat mukaan nähtyään ilmoituksen, jossa haettiin avustajia näytelmään.

Vapaaehtoiset Joonas Vapaavuori ja Anna Karisto Via Crucis 2015- harjoituksessa.
Joonas Vapaavuori ja Anna Karisto. Vapaaehtoiset Joonas Vapaavuori ja Anna Karisto Via Crucis 2015- harjoituksessa. Kuva: Yle Strada, Joonas Turunen via crucis

”Teologian opiskelijana olin kiinnostunut näkemään, miten tällainen juttu toteutetaan”, Vapaavuori sanoo. Hän ei ole eri mieltä tulkinnasta, jossa Pilatus on nainen. ”Itse asiassa se saattaa avata uusia näkökulmia. Ehkä roolin kannalta ei ole tärkeätä, onko kyseessä mies vai nainen”, Vapaavuori vakuuttaa. Anna Karisto yhtyy näkemykseen. ”Raamatun tarinat on kirjoitettu miesten näkökulmasta. Mutta kaiken aikaa on puolet ihmisistä ollut naisia”, sanoo Karisto.

Nykykristityt eivät siis kaihda uusia tulkintoja. Ristin tie –näytelmiä esittivät jo varhaiset kristityt, jotka seurasivat pääsiäisen aikaan Jeesuksen kulkemaa reittiä. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin niin, että näytelmistä tuli kirkon mielestä liian viihteellisiä, ja ne kiellettiin kokonaan 1700-luvulle asti. Suomeen uudelleen herännyt perinne kantautui vasta 1900-luvulla. Nykyisin perinne on taas voimissaan, ja vastaavia Ristin tie –näytelmiä nähdään pääsiäisenä ympäri maata. Ohjaaja Saukkonen arvioi tapahtuman suosion johtuvan siitä, että siitä on tullut pääsiäisperinne monille perheille. Myös näyttelijöille kyseessä on hyvä keikka.

Näyttelijä Matti Leino Via Crucis -harjoituksessa 2015.
Matti Leino tekee Jeesuksen roolin. Näyttelijä Matti Leino Via Crucis -harjoituksessa 2015. Kuva: Joonas Turunen matti leino

”Onhan se ihan mieletön kunnia, ei tällaista roolia pääse montaa kertaa uran aikana esittämään”, sanoo Jeesuksen roolin tekevä Matti Leino.

Toimittaja Janne Koskinen pohtii, tarvitseeko Via Crucis –näyttelijällä olla uskonnollinen vakaumus. ”Mä olen mukana näytelmässä. Olen näyttelijä, ja ollut sitä jo 30 vuotta, jos et ole huomannut”, nauraa Satu Silvo. ”Minua kiinnostaa tämä näytelmänä ja roolina, en koe itseäni minään uskonasian viejänä”, Silvo sanoo.

Oskari Katajisto, näyttelijä. Via Crucis -harjoitus 2015.
Oskari Katajisto. Oskari Katajisto, näyttelijä. Via Crucis -harjoitus 2015. Kuva: Joonas Turunen oskari katajisto

Juudas eli Oskari Katajisto on Ristin tien ensimmäisessä harjoituksessa ainoa näyttelijä, jolla ei ole hartaudessa jaettua tuhkaristiä. Hän empii hetken vastatessaan kysymykseen, miksi näin on.
”Olen kyllä sillä lailla uskonnollinen ihminen, että minut on kotona opetettu kristinuskoon. Mutta en ole sitä koskaan ottanut, kun olen tässä mukana ollut”. Siis etkö usko, että tuhka on peräisin Jerusalemista? ”En mä sitä ihan hirveästi usko. Mitä merkitystä sillä on”, Katajisto kysyy. ”Tärkeintä on se ele, ei se, mistä tuhka on peräisin. En ole kokenut, että tarvitsen symboleja siihen, että uskoni jotenkin syvenisi”, Katajisto lausuu.

Niin. Jotkut ihmiset tarvitsevat symboleita uskonsa vahvistamiseksi, toiset eivät. Mutta keskimääräisen suomalaisen kristityn kannalta juuri tällainen näytelmä näyttää olevan luontevin tapa pohtia suhdetta Jeesuksen ylösnousemukseen, kukin omalla tavallaan, joko osallistuen tai vain katsellen sivusta.

Kommentit
  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri