Hyppää pääsisältöön

Soittolistoja viikonlopun jokaiseen tunnelmaan.

Vanhoja surullisia lauluja - Matti Johannes Koivun Viikonloppulista

Matti Johannes Koivu mustavalkoinen
Matti Johannes Koivu mustavalkoinen Kuva: Marek Sabogal matti johannes koivu

Matti Johannes Koivun nimi tuli monelle tutuksi jo 2000-luvun alussa Ultramariini-yhtyeen riveistä. Hämeenlinnalainen bändi on tähän mennessä julkaissut kolme pitkäsoittoa omalla M.dulor-levymerkillään, mutta niiden lisäksi Matti Johannes Koivu on tehnyt jo viisi sooloalbumia. Tuorein Kauneimmat meistä -levynsä julkaistiin tammikuussa 2015.

Matti Johannes Koivun Viikonloppulista

Mikä on Viikonloppulistasi teema?

Kootessani listaa ajattelin, että nämä ovat vanhoja, surullisia lauluja. Se oli hyvin luontevaa, sillä tällainen musiikki on se minun kotipesäni. Jos mun pitää valita kymmenen kappaletta, valitsen ne tältä alueelta.

Tietysti haluan kuunnella musiikkia myös etsivämielellä, mutta se on ihan erilaista. Näihin lauluihin minä aina palaan, 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun amerikkalaiseen musiikkiin.

Lista on tosiaan aika Amerikka-painoitteinen, mistä syystä?

Nimenomaan surullinen amerikkalainen musiikki on se mun juttu. Brittiläisen musiikin kuuntelu oli Ultramariinin myötä tullut vaihto-ohjelma, mutta en koskaan voinut pysyvästi hyväksyä sitä.

Amerikkalaisen musan suhteen kaikki lähtee varhaisesta teini-iästä ja R.E.M.-yhtyeestä. Seiskaluokalla mun ystävällä oli Automatic for the People, joka on mielestäni parhaita levyjä edelleen. En osannut laittaa tuolta albumilta yhtään laulua tälle listalle, se on kai niin verenkierrossa.

Mähän en ole ikinä käynyt Amerikassa, enkä edes tiedä siitä hirveän paljon, mutta tietynlaisesta amerikkalaisuudestahan on tullut myös osa suomalaista kansankulttuuria. Jos ajatellaan vaikka rautalankamusiikkia niin joku Agents on hyvin amerikkalaista musiikkia, melkein Buddy Hollya. Se on omituinen yhtälö.

Kun itse olin teini-ikäinen, oli koko nuorisokulttuuri hyvin amerikkalaista. Kaikki se autolla ajelu tyhjässä kaupungissa tai vaikka kotibileet, joissa me ihailtiin selkeästi sellaista amerikkalaista hölmöilyä. The Smashing Pumpkinsin 1979-biisin musiikkivideo on täydellinen kuva tuosta.

Yksi uuden levysi kantavista teemoista on ystävyys. Miksi?

En koskaan päätä levyjen teemaa etukäteen, se ohjaisi liikaa kirjoittamista. Tai jos päätän jonkun teeman, niin sitten mikään muu teema ei sisälly levylle. Parempi ettei päätä mitään, vaan kirjoittaa mahdollisimman paljon ja lopulta tajuaa, että ne asiat jotka levylle valitsee, ovat niitä, jotka sillä hetkellä kokee tärkeäksi. Ja tällä kertaa huomasin, että mukana on aika paljon lauluja, jotka käsittelevät ystävyyttä ja ystävän menettämistä, yhdessä olemista ja erilaisia asioita, mitä ystävät tekevät.

Nykyään näkee ystäviä harvemmin kuin ennen. On oma perhe, ihmiset ovat töissä ja asuvat eri puolilla. Ystävät tulevat tärkeämmäksi koko ajan. Tai ehkä nyt vain oli oikea aika ottaa tämä teema käsittelyyn. En ole tästä vielä levyä tehnyt. En käy mitenkään teoreettisesti läpi näitä asioita, vaan kirjoittajana toimin vaistolla.

Tällä levyllä käsitellään myös vanhemmuutta ja se johtuu ihan siitä, että se vie niin suuren osan elämästä, ettei sitä oikein voi olla käsittelemättä. Se on niin kaunista, tärkeää ja hyvällä tavalla haastavaa, etten halunnut jättää sitä pois.

Olet myös sanonut halunneesi tehdä tästä kepeämmän levyn, sellaisen josta veljesi tykkää. Onko häneltä jo tullut palautetta?

No joo [nauraa], en ole suoraan kysynyt, onko tämä nyt sitten hyvä. Mutta jokaisen levyn kohdalla on sellaisia päänsisäisiä merkittäviä kuulijoita, jotka aina vaihtuvat. Vaikka joku ystävä, jonka kanssa on juuri silloin paljon tekemisissä. Aina on joku, joka tietämättään ohjaa tekemistä. Ja tämän levyn kohdalla ajattelin paljon veljeäni.

Matti Johannes Koivu: Vanhojen surullisten laulujen Viikonloppulista

1. Billy Joe Shaver: Star in My Heart
Nyt kun mietin jo seuraavaa levyä, halusin löytää yksinkertaisen laulun, jota en ole aiemmin kuullut. Tämä kuulosti heti tutulta, yksinkertaisen väkevältä ja liikuttavalta. Kappale käsittelee ymmärtääkseni Billy Joe Shaverin pojan kuolemaa. Metafora siitä että joku voi olla tähti sydämessä, on melkoista lauluhölynpölyä, mutta tässä osuva. Joku on tosi kaukana, koska se on tähti, mutta se on lähellä, koska on henkilön sydämessä. Se on aina lähellä, mutta siihen ei enää ikinä voi koskea. Se on kaunis ajatus. Hyräilen tätä tosi usein ja mielestäni tämä edustaa hienosti myös minulle tärkeää amerikkalaista perinnekirjoittamista.

2. Emmylou Harris: Sweet Old World
Emmylou Harrisin Wrecking Ball on hieno levy. Pidän Daniel Lanoisin tuotannosta tuolla albumilla, siinä on tuotu perinteinen laulunkirjoittaminen modernimpaan konseptiin. Harrisin ja Lanoisin yhteistyö on tosi kiehtovaa, mutta laulun on kirjoittanut Lucinda Williams, joka on yksi suurimpia suosikkejani. Monet hänen lauluistaan ovat sellaisia, että niitä on helppo versioida. Ne ovat niin pelkistettyjä, että niitä on helppo sovittaa monella eri tavalla. Williamsin lauluissa asiat tapahtuvat levollisesti, jolloin lauseet ja sävelet saavat paljon tilaa.

3. Red House Painters: New Jersey
Tämä yhtye on ollut minulle tosi tärkeä. 2000-luvun alussa asuin Turussa ja eräs perjantai hain kirjastosta Mark Kozelekin What's Next to the Moon -albumin, jolla hän versioi AC/DC:tä. Ihastuin siihen ja kun tutustuin Red House Paintersin levyihin, se hienouden löytyminen vain jatkui. Parikymppisen maailmankuva on melko dramaattinen, se voi olla synkkäkin, ja siihen kuuluu kokonaisvaltainen hukassa olemisen kokemus. Red House Painters on tosi hyvää hukassaolomusiikkia.

4. Grant Lee Buffalo: Jupiter and Teardrop
On hauskaa ajatella, että kun 90-luvulla kuuntelin 70-luvun vinyylilevyjä ja pidin jotain Uriah Heepiä kiehtovana mutta kornina levenevine lahkeineen ja falsetti-lauluineen, niin jos nyt vuonna 2015 jollekin 15-vuotiaalle aletaan soittaa Grant Lee Buffalon Fuzzya, on sillä teinillä täsmälleen sama fiilis. Minulle Fuzzy-albumi on kestänyt todella hyvin aikaa. Se on latautuneen oloinen debyytti, lauluntekijällä on ollut tarve sanoa asioita. Se ei ole mitään lihan siirtelyä lautasella tai ammattilaisten neppailua.

5. American Music Club: If I Had a Hammer
American Music Club löytyi Red House Paintersin kautta, kun ymmärsin, että on olemassa genre nimeltä sadcore. Hienoa että mäkin voin kuunnella jotain core-päätteistä musiikkia! Asuin Oulussa silloin kun kuuntelin tätä kappaletta kovasti. Ultramariinin ensimmäinen albumi oli juuri ilmestynyt ja reissasin jatkuvasti Oulun ja Helsingin väliä. Istuin junassa ja mietin, mitä oikein tapahtuu, että ollaanko me nyt muusikoita. Junassa kuuntelin tätä biisiä, jossa lauletaan "I’m almost there", siinä on vahva liikkumisen ja matkustamisen tunne. Ollaan menossa jonnekin ja joku on ehkä jätetty taakse. Pulssi nousee vieläkin, kun muistelen itseäni siinä junassa.

6. Wheat: Don’t I Hold You
Ultramariinissa oli aikoinaan vahva yhteisymmärrys siitä, että Dave Fridmann on maailman paras tuottaja. Nigel Godrichin ohella toki. Ja Fridmann on tuottanut Wheatin Hope and Adams -albumin, jolta tämä laulu löytyy. Tässä on siis se ihana yliahdettu soundi, joka on myös The Flaming Lipsin Soft Bulletinilla. Don't I Hold You on tältä ajalta älyttömän hieno ja liian vähälle huomiolle jäänyt rakkauslaulu.

7. Mazzy Star: Disappear
Tässä hienointa on pysähtynyt ja eksynyt tunnelma. Kesken baari-illan pysähtyy, tajuaa kellon olevan kolme yöllä, eikä tiedä missä on. Usein lauluissa elämästä tehdään paljon yksinkertaisempaa kuin mitä se on. Sellaisissa lauluissa naiset ja miehet ovat aina tietynlaisia ja tahtovat tiettyjä asioita. Disappearin kaltaisissa kappaleissa taas ihmistä käsitellään kuin oikeaa elävää olentoa, jolla on oikeita tunteita ja se ei aina tiedä, mitä ne tunteet ovat tai onko edes oikein, että on sellaisia tunteita. Tällaisissa lauluissa ei yritetä olla yhtään parempia kuin ollaan.

8. Juliana Hatfield: Until Tomorrow
Tämä liittyy sekä Ouluun että Ultramariinin ensimmäiseen levyyn. Tätä kuunneltiin silloin ja tästä biisistä hain aina sitä kokemusta, että jotain hyvää tapahtuu. Positiivisella tavalla ei välitä mistään, ei ole vastuussa mistään. Olo on resuista ja "heaven can wait until tomorrow".

9. Evan Dando: All My Life
Australialaisen Ben Leen kirjoittama kappale. Laulussa toistettava lause on musertava. Iän myötä ihmisille tulee tiettyjä rajoituksia ja aikaikkunoita ymmärtää, että kaikki ei ole mahdollista koko ajan. Laulu kuulostaa siltä kuin se olisi kirjoitettu viidessä minuutissa. Että idea sekä sanat ovat olleet valmiina ja se on vain soitettu ulos. Tämä on tunnustuksellinen purkaus. Hienous on siinä, että asia sanotaan puolihuolimattomasti.

10. The Innocence Mission: Tomorrow on The Runway
Tämäkin laulu ulottuu vuosien taakse junamatkoille Oulun ja Helsingin välillä. Befriended-albumilla on muitakin hienoja, puhtaan kuuloisia kappaleita. Tietty kansanlaulumaisuus tässä kiehtoo myös. Näissä on jotain Appalakkien vuoriston mystisiä amerikkalaisia maisemia.

  • Tarja Halonen komensi poliisit soittamaan häävalssinsa

    Tarja Halosen elämän merkitykselliset musiikkikappaleet.

    Nuorena Tarja Halonen työskenteli Englannissa sisäkkönä. Tuolloin hän pääsi ensimmäisten brittien joukossa katsomaan The Beatlesien A Hard Day's Night -elokuvan. Halonen on tuttu näky Pori Jazzeilla, kotona jazzin lisäksi usein soi myös ooppera.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.