Hyppää pääsisältöön

Vuonna 1965 toimittajaksi mielineen piti olla sinut kiireen, painomusteen ja tupakan kanssa

Jukka Häyrisen vuonna 1965 toimittama dokumentti purkaa osiin sen, mitä lehtimiehen työ käytännössä on ja mitä hyvältä journalistilta edellytetään. Uutena suuntauksena esitellään mahdollisuus toimia freelancerinä ja varoitetaan uhasta ajautua sen myötä nälkätaitelijaksi.

Päähuomion dokumentissa saa työ lehtimiehenä, sillä sellaisena valtaosa toimittajista työuransa tuolloin aloitti. Dokumentin alaotsikko ”Tiedotusala elämäntyönä” kiteyttää hyvin aikakauden suhtautumisen ammatinvalintaan: toimittajuus oli kutsumusammatti. Nykykatsojan silmiä hivelee tai kirvelee työpöydillä näkyvä kalusto, joihin kirjoituskoneen, saksien ja viivoittimen lisäksi kuului tuhkakuppi.

Suuren päivälehden toimitussihteeri Esko Muinonen kertoo työnkuvastaan myöhäisillan tunteina. Toisin kuin toimittajilla, hänen työnsä oli ajallisesti hyvin säännöllistä.

Kotimaan osastolla puurtaa nuorempi toimittaja Pentti Heimolainen. Hän saa vastata kysymyksiin siitä, heittelevätkö vanhemmat toimittajat nuorempiaan, riittääkö palkka ja mikä häntä ammatissaan oikein kiinnostaa. Parasta olivat hänen mielestään nopeat lähdöt jutuntekoon, sillä silloin työnsä tuloksetkin näki nopeasti.

Viikkosanomien päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo kertoo, mitä hyvältä toimittajalta vaaditaan. ”Sujuva kynä on vasta perusedellytys. Sen lisäksi on oltava hyvä käytännön kielitaito useammassa kuin kahdessa vieraassa kielessä sekä tarpeeksi sivistynyt koulupohja. Toimittajaksi aikovan kannattaa ensin lukea lukunsa ja sitten vasta aloittaa ammattinsa.” Tietotaito näkyi myös palkassa. ”Hyvällä miehellä on kunnolliset toimeentulomahdollisuudet ja vähemmän hyvällä vähemmän kunnolliset toimeentulomahdollisuudet."

Vain kirjoittelemalla lehtiin ei opi ammattiaan― Knud Möller

Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa lehtori Salmelin kertoo sanomalehtitutkinnon sisällöstä. Lehdistöopin professori Raino Vehmas puolestaan muistuttaa, ettei hyvästäkään pohjakoulutuksesta huolimatta lehtialalle koskaan voi tulla valmiina.

Tiedotusopin harjoitusosastolla haastatellaan Tampereen uutisia toimittavia Anneli Heräjärveä ja Sinikka Iipposta. Molemmat aikovat opintojen jälkeen luonnollisesti lehtialalle. Iipponen harmittelee, etteivät naiset vielä päässeet päätoimittajiksi.

Dokumentin lopuksi tavataan myös aikansa harvinaisuus, vapaa toimittaja. Knud Möller kertoo, millaista freelancerin elämä on. ”Vapaa lehtimies on nimenomaan lehtimies, ei nälkätaitelija, boheemi. Kyllähän sellaisiakin lehtimiehiä on, mutta en katsoisi, että heidän kohtalonsa olisi kadehdittava.”

Myös Möller muistuttaa, miten tärkeää on tuntea oma tiedostusvälineensä läpikotaisin. Lehtimiehillä tämä tarkoitti mm. kirjapainotekniikan hyvää tuntemusta. ”Vain kirjoittelemalla lehtiin ei opi ammattiaan, vaan on oltava säännöllisesti henkilökohtaisesti mukana siinä suuressa myllyssä, missä lehteä todella tehdään.”

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto