Hyppää pääsisältöön

Vuonna 1965 toimittajaksi mielineen piti olla sinut kiireen, painomusteen ja tupakan kanssa

Jukka Häyrisen vuonna 1965 toimittama dokumentti purkaa osiin sen, mitä lehtimiehen työ käytännössä on ja mitä hyvältä journalistilta edellytetään. Uutena suuntauksena esitellään mahdollisuus toimia freelancerinä ja varoitetaan uhasta ajautua sen myötä nälkätaitelijaksi.

Päähuomion dokumentissa saa työ lehtimiehenä, sillä sellaisena valtaosa toimittajista työuransa tuolloin aloitti. Dokumentin alaotsikko ”Tiedotusala elämäntyönä” kiteyttää hyvin aikakauden suhtautumisen ammatinvalintaan: toimittajuus oli kutsumusammatti. Nykykatsojan silmiä hivelee tai kirvelee työpöydillä näkyvä kalusto, joihin kirjoituskoneen, saksien ja viivoittimen lisäksi kuului tuhkakuppi.

Suuren päivälehden toimitussihteeri Esko Muinonen kertoo työnkuvastaan myöhäisillan tunteina. Toisin kuin toimittajilla, hänen työnsä oli ajallisesti hyvin säännöllistä.

Kotimaan osastolla puurtaa nuorempi toimittaja Pentti Heimolainen. Hän saa vastata kysymyksiin siitä, heittelevätkö vanhemmat toimittajat nuorempiaan, riittääkö palkka ja mikä häntä ammatissaan oikein kiinnostaa. Parasta olivat hänen mielestään nopeat lähdöt jutuntekoon, sillä silloin työnsä tuloksetkin näki nopeasti.

Viikkosanomien päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo kertoo, mitä hyvältä toimittajalta vaaditaan. ”Sujuva kynä on vasta perusedellytys. Sen lisäksi on oltava hyvä käytännön kielitaito useammassa kuin kahdessa vieraassa kielessä sekä tarpeeksi sivistynyt koulupohja. Toimittajaksi aikovan kannattaa ensin lukea lukunsa ja sitten vasta aloittaa ammattinsa.” Tietotaito näkyi myös palkassa. ”Hyvällä miehellä on kunnolliset toimeentulomahdollisuudet ja vähemmän hyvällä vähemmän kunnolliset toimeentulomahdollisuudet."

Vain kirjoittelemalla lehtiin ei opi ammattiaan― Knud Möller

Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa lehtori Salmelin kertoo sanomalehtitutkinnon sisällöstä. Lehdistöopin professori Raino Vehmas puolestaan muistuttaa, ettei hyvästäkään pohjakoulutuksesta huolimatta lehtialalle koskaan voi tulla valmiina.

Tiedotusopin harjoitusosastolla haastatellaan Tampereen uutisia toimittavia Anneli Heräjärveä ja Sinikka Iipposta. Molemmat aikovat opintojen jälkeen luonnollisesti lehtialalle. Iipponen harmittelee, etteivät naiset vielä päässeet päätoimittajiksi.

Dokumentin lopuksi tavataan myös aikansa harvinaisuus, vapaa toimittaja. Knud Möller kertoo, millaista freelancerin elämä on. ”Vapaa lehtimies on nimenomaan lehtimies, ei nälkätaitelija, boheemi. Kyllähän sellaisiakin lehtimiehiä on, mutta en katsoisi, että heidän kohtalonsa olisi kadehdittava.”

Myös Möller muistuttaa, miten tärkeää on tuntea oma tiedostusvälineensä läpikotaisin. Lehtimiehillä tämä tarkoitti mm. kirjapainotekniikan hyvää tuntemusta. ”Vain kirjoittelemalla lehtiin ei opi ammattiaan, vaan on oltava säännöllisesti henkilökohtaisesti mukana siinä suuressa myllyssä, missä lehteä todella tehdään.”

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?