Täällä voit jatkaa chatissa 3.3. käytyä keskustelua Pullopostia lapsuudesta -sarjan kolmannen jakson herättämistä tunteista ja ajatuksista.
Chatin asiantuntijat eivät ole enää tällä kommentointipalstalla mukana, mutta jatketaan keskustelua kysymyksillä, pohdinnoilla ja vertaistarinoiden kertomisella. Kommentointiosa on sivun lopussa ja kommentointi on avattu alkoholistien aikuisten lasten ja muiden läheisten keskustelua varten. Aiheeseen liittymättömät kommentit poistetaan.
Tässä vielä tiistai-illan 3.3. chat-keskustelu.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:17 PM
Päivi: Kiitos itsellesi!
Päivi 3/3/15 9:17 PM
Kiitos Susannalle!
Nautin eniten omista lapsistani! Olen pyrkinyt olemaan läsnäoleva vanhempi. Lapset ovat opettaneet, että on itsekin kaikkea muuta kuin täydellinen. On vaan ihminen. Sen perusteella olen antanut armoa myös omille vanhemmilleni, mutta aika myöhään.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:17 PM
Riitta: kiitos :)
Marika Ketola 3/3/15 9:17 PM
Kiitos Susanna ja kaikki muut hienosta keskustelusta!
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:17 PM
Mira: Oi kiitos :) :) Halit!
Riitta 3/3/15 9:16 PM
Kiitos Susanna!
Mira 3/3/15 9:16 PM
Hyvä Susanna, oot mun idoli! Paras jakso sarjassa toistaiseksi!
Heidi Yle 3/3/15 9:16 PM
Kiitos kaikille kun olitte mukana
Ucco... 3/3/15 9:16 PM
Kiitos jälleen
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:16 PM
Kiitos kaikille ihanista komenteista ja omista kokemuksista!
Tiia 3/3/15 9:16 PM
Susanna, hyvin sanottu. :)
Mira 3/3/15 9:16 PM
+u
Koska olen ollut tunnistavinani sitä, että myös sarjan tekijöillä on ns. omia tnteita pelissä.
Outi 3/3/15 9:16 PM
Hyvä Susanna.
Riitta 3/3/15 9:16 PM
Juu, olisi erittäin mukava kuulla mitä tekijät ja päähenkilöt tuntevt ja miettivät sarjan päätyttyä.
Marika Ketola 3/3/15 9:16 PM
Hienosti sanottu Susanna1
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:15 PM
Riippuvuuksista huolimatta elämä kantaa ja jos hyväksyy omat heikkoutensa ja on avoin voi myös päästä niistä eri riippuvuuksista eroon
Heidi Yle 3/3/15 9:15 PM
Mira onpa loistava idea!Täytyy ehdottaa tuota.
SV 3/3/15 9:15 PM
Jess, Outi
Tiia 3/3/15 9:15 PM
Mira, loistava idea!
Heidi Yle 3/3/15 9:15 PM
Kyllä realismia
Riitta 3/3/15 9:14 PM
Realiteetteja tiedossa enemmän kuin monella muulla, kestää erilaisuutta.
Mira 3/3/15 9:14 PM
Olisi mukava, josa sarjan päättymisen jälkeen te sarjan tekijätiimi ja päätähdet tekisitte vielä yhden osan, jossa käytte läpi tuntemuksianne nyt sarjan päättymisen jälkeen. Millaista palautetta tulee, kaduttaako mikään...
Ucco... 3/3/15 9:14 PM
Outi. Juuri näin
Outi 3/3/15 9:14 PM
Voi katkaista tietoisesti tällaiset ylisukupolvisesti kulkevat asiat.
Päivi 3/3/15 9:14 PM
Ollaan elossa! Eikä meistä kaikista tule juoppoja.
Heidi Yle 3/3/15 9:14 PM
Selviytyjiä, niin totta
SV ihanasti sanottu, tietää miltä aito rakkaus tuntuu
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:13 PM
Mira: niinpä
Riitta 3/3/15 9:13 PM
Mira, voi jos olisikin!
Tiia 3/3/15 9:13 PM
Saija, nimenomaan: selviytyjiä. :)
Mira 3/3/15 9:13 PM
Suunnitelmallisuus. Haluan tietää mitä kotona tapahtuu kun menen sinne ja haluan että ruokaa on viikoksi ja rahaa on tilillä.
SV 3/3/15 9:13 PM
Hyviä puolia? No, pärjäämään on opittu. Ja kaikesta huolimatta aidosti rakastamaan omia lapsiani. Siitä olen onnellinen
Riitta 3/3/15 9:13 PM
Niitä yliherkkiä tuntosarvia voi myös käyttää hydyllisesti.
Outi 3/3/15 9:13 PM
Sensitiiivisyys!
Päivi 3/3/15 9:13 PM
Liian sopeutuvaisia. Olen opetellut lyömään nyrkkiä pöytään ja asettamaan omia rajojani.
Heidi Yle 3/3/15 9:13 PM
Heittäkää jotain?:)
Mitenkä muut!
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:12 PM
Riitta: jep
Saija 3/3/15 9:12 PM
Niin, selviytyijiähän me alkoholistin lapset olemme!! Rankan tien käyneitä...
Riitta 3/3/15 9:12 PM
Organisaatiokyky ja asioiden ennakointi.
Heidi Yle 3/3/15 9:12 PM
Hyvä Susanna
Mittasuhteet kyllä
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:12 PM
Päivi: totta. Ja myös sopeutuvaisia eikö?
Marita 3/3/15 9:12 PM
Mä näen, että osataan laittaa ongelmat oikeisiin mittasuhteisiiin.
Heidi Yle 3/3/15 9:12 PM
Loistavaa Riitta
Ucco... 3/3/15 9:12 PM
Olemme kuitenkin normaaleja...muistetaan se....nyt kun tunnistamme asiat ja saamme muilta samanlaisia kokemuksia
Heidi Yle 3/3/15 9:12 PM
Empatia on hyvä
Riitta 3/3/15 9:12 PM
Niin, hyvää on se, että katastofitilanteessa on kylmän rauhallinen ja voi jopa pelastaa ihmishenkiä.
Heidi Yle 3/3/15 9:11 PM
Riippuvuudesta kannattaa lukea täältä lisää: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/mita-alkoholiriippuvuus?ref=ydd-related-...
Päivi 3/3/15 9:11 PM
Ollaan empaattisia. Meistä moni työskentelee ehkä sosiaali- ja terveysaloilla.
Tiia 3/3/15 9:11 PM
tiina, joo sarjakuva on todella hyvä! Paljon huomioita, jotka tuntuvat olevan, kuin omasta elämästä.
Marika Ketola 3/3/15 9:11 PM
Minun mieleeni noista hyvistä puolista tulee ihan ensimmäiseksi kyky kantaa vastuuta ja ajatella toisten hyvinvointia. Nämä on "oikein annosteltuna" valtavan hienoja ominaisuuksia ihmisessä!
Outi 3/3/15 9:11 PM
Mira, kun tämän tietää ja tunnistaa, voi omalla kohdallaan toimia niin ettei riippuvuutta pääse syntymään.
Riitta 3/3/15 9:11 PM
-tiina, olet oikeassa!
Heidi Yle 3/3/15 9:11 PM
Riitta surullista ja sydäntäsärkevää
Mira 3/3/15 9:11 PM
Isän äidillä oli addiktio uhkapeleihin ja isän isällä alkoholiin. Ei ole helpot lähtökohdat hänelläkään, ei...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:11 PM
Saija: :) :)
Saija 3/3/15 9:10 PM
Vaihtaisin shoppailun urheiluun any time *puolivitsi*
Riitta 3/3/15 9:10 PM
On kauhean surullista että lapsi kääntää ongelman omakseen ;(
Heidi Yle 3/3/15 9:10 PM
Listataanko tähän lopuksi hyviä puolia alkoholistin aikuisista lapsista?:)
Outi 3/3/15 9:10 PM
Heidi, riippuvuus sellaisenaan ei periydy kuten ei alkoholismikaan, mutta taipumus kyllä. Mikään kohtalo se ei siis ole.
-tiina 3/3/15 9:10 PM
Olen lueskellut tuota sarjakuvaa, tosi hyvä ja sanoittaa paljon omia ajatuksiani. Otsikkona voisi olla myös tarinoita maanis-depressiivisen äidin aikuiset lapset, aivan samoja puolustustaktiikoita kautta koko lapsuuden ja aikuisiän.
Heidi Yle 3/3/15 9:10 PM
Kyllä riippuvuus on periytyvää, 50 % tulee geeneissä ja 50% ympäristöstä.
Outi 3/3/15 9:09 PM
SV tuolla aiemmin mainitsit, että halusit ennemminkin itse kuolla. Lapsilla on merkillinen taipumus kääntää vaikeudet omaksi syykseen ja viakseen. Jos känninen äiti ei pääse koulun vanhempien iltaan, lapsi ajattelee, että vika on hänessä - hän on jotenkin huonosti menestynyt koulussa ja siksi äitiä ei tule jne. Näitä esimerkkejä on lukuisia. Lasten ei kuulu KOSKAAN kantaa vastuuta vanhempiensa toilailuista ja tekemättä jättämisistä.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:09 PM
Riitta: samaa mieltä!!!!!! Urheilu paras riippuvuus näistä :)
Päivi 3/3/15 9:09 PM
Sarjaa katsoessa tulee lapsuus todella elävästi mieleen. 70-luvun kuvat herattävät lapsuusmuistot pintaan. Holismin on kätkenyt niin syvälle sisimpäänsä. Kiitos hienosta ohjelmasta!
Tiia 3/3/15 9:09 PM
Kiitos tiedosta, tehdään niin.
Riitta 3/3/15 9:09 PM
Joo, addiktioalttius kuulostaa toimivalta termiltä.
Ulla Yle 3/3/15 9:09 PM
Saija, Tiia - Pullopostia lapsuudesta -ylläpitäjät saa Facebookissa kiinni lähettämällä ryhmän inboxiin viestin. Mutta sovitaan että Facen suljettu ryhmä jatkaa "chatin virkaa" sarjan jälkeen
SV 3/3/15 9:08 PM
Uskaltaisitteko osallistua fb-ryhmään? Vaikka suljettuun. Aika pelottavalta ja ahdistavalta minusta se ajatus tuntuu
Marita 3/3/15 9:08 PM
Olen kuullut termin addiktioalttius. Voikohan tuollainen kulkea geeneissä?
Riitta 3/3/15 9:08 PM
Urheiluhulluus on myös aika hyvä addiktio, tai sienimania, että on pakko roikkua metsässä koko sienikausi. Mutta kaikenkaikkiaan: asiat tempaisee mukaan, niin hyvät kuin huonot.
Heidi Yle 3/3/15 9:08 PM
Päivi tuo hankaliin ja haastaviin tilanteisiin hakeutuminen on myös yleistä.Lapsuudessa on tottunut siihen draamaan ja se tuntuu luonnolliselta.
Heidi Yle 3/3/15 9:07 PM
Kyllä Riitta!
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:07 PM
Päivi: hienoa kuulla
Riitta 3/3/15 9:07 PM
Heidi, kuten netflixiin, joka kylläkin on aika turvallinen addiktio, jos saa vähän keventää.
Päivi 3/3/15 9:07 PM
Alkoholistiperheen vanhimpana lapsena on aina pitänyt selviytyä. Rahankäytön opin tosi nuorena, koska rahaa ei koskaan ollut ja rahat piti itse tienata. Olen selviytynyt läpi elämän aika uskomattomista kokemuksista. Ilmeisesti sitä hakeutuu tiedostamatta hankaliin tilanteisiin.
Heidi Yle 3/3/15 9:06 PM
Riitta näin juuri on, jos se ei ole alkoholi joka addiktoi niin aina löytyy jotain muuta
Riitta 3/3/15 9:06 PM
No onneksi!
Ucco... 3/3/15 9:06 PM
24 vuotias. Olin asunut omillani jo 9 vuottta
Marika Ketola 3/3/15 9:05 PM
Ensimmäinen askel elämää haittaavien riippuvuuksien kanssa kamppailussahan on just se, että tunnistaa tilanteen rehellisesti ja haluaa muuttaa toimintaa.
Riitta 3/3/15 9:05 PM
Minkä ikäinen olit?
Ucco... 3/3/15 9:05 PM
Hän päätti elämänsä oman käden kautta
Heidi Yle 3/3/15 9:05 PM
Suljettu Face-ryhmä on hyvä idea
Outi 3/3/15 9:05 PM
Riippuvuus voi liittyä just noihin mainitsemiinne tunteiden ja suojamuurien rakentamiseen. Voi se olla sitäkin, ettei uskalla olla se, joka oikeasti on eli tarvitseva ihminen.
Riitta 3/3/15 9:05 PM
Ucco... Miten isäsi kävi?
Saija 3/3/15 9:04 PM
UllaYle: hyvä idea tuo suljettu face...
Riitta 3/3/15 9:04 PM
Seksi, suloa, sokeri, adrenaliini, alkoholi...siinäpä mun addiktiokäyttäytymiset.
Tiia 3/3/15 9:04 PM
Ulla: kuulostaa heti hyvältä!
Ucco... 3/3/15 9:04 PM
Muistan kyllä kun pienenä toivoin isän poismenon ja kuolemaa.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:04 PM
Merja: Kreetalla kaikki on niin yksinkertaista eikä siellä voi mitään shoppailla ja olen löytänyt sieltä aitoja, hienoja ystäviä :)
Mira 3/3/15 9:03 PM
Ei sitä aina pysty tunnistamaan. Se kumpuaa joskus tosi kaukaa.
Heidi Yle 3/3/15 9:03 PM
Onneksi olemme aikuisia ja voimme hieman yrittää ymmärtää itseämme ja kaikkea kokemaamme.Ja meitä on paljon!
Saija 3/3/15 9:03 PM
Mut jos ei pysty tunnistaa mikä ahdistaa...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:03 PM
Merja:
Heidi Yle 3/3/15 9:03 PM
SV varmasti tuskallista ja muistot säilyvät läpi elämän. On tosiaan myös hyvin yleistä että lapsi toivoo ahdistavassa tilanteessa vanhemman tai itsensä poismenoa.
Ulla Yle 3/3/15 9:03 PM
Tiia, jotkut ovat kyselleet suljetun Facebook-ryhmän perustamisesta sarjan loppumisen jälkeen keskustelua varten. Se voisi olla hyvää vertaistukea.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:03 PM
Saija: riippuvuukista on vaikea päästä eroon......Kamppailen vielä rahan käytön kanssa....kiva kun samaistut. Se on jonkinlaista suojamuurin rakentamista ja tunteiden piilottelua....
Päivi 3/3/15 9:02 PM
Alkoholismi on jättänyt lapsuudesta enemmän nuo ahdistuksen ja häpeän tunteet. Sokeri on lohduttava aine. Itse en tunnista itsestäni riippuvuuksia.
Ulla Yle 3/3/15 9:02 PM
Tiia, onneksi kolme jaksoa jäljellä.
Merja 3/3/15 9:02 PM
Susanna, ohjelmassa kerroit, että sinulla oli hyvä olla lomamatkalla Kreikassa? teidätkö, miksi koit näin?
Mira 3/3/15 9:02 PM
Saija, kai se ahdistusta laukaisee?
Tiia 3/3/15 9:01 PM
Kiitos. Melkein harmittaa, että näitä jaksoja on rajallinen määrä, on ollut lohdullista seurata muiden tarinoita ja jakaa kokemuksia. :)
Saija 3/3/15 9:01 PM
Muakin kiinnostaa miten omista riippuvuuksista pääsee eroon. Pahin mulla on shoppailu. Korvaako riippuvuus aina jotain patoutunutta tunnetta?
Outi 3/3/15 9:00 PM
Ihmiselle on luonaista luoda elämänsä tapahtumista tarina, jonka avulla sitten voi jäsentää kokemuksiaan. Onko siellä lapsuudessa tai menneisyydessä sellaista ilojen ja onnistumisen tarinaa, jolla voi tarinoittaa kokemuksiaan vahvuudeksi?
Heidi Yle 3/3/15 9:00 PM
Alkoholisteille itselleenkin tuo armollisuus on varmasti aika vieras käsite
Susanna Tirkkonen 3/3/15 9:00 PM
Riitta: kiitos sanoistasi
Riitta 3/3/15 8:59 PM
Susanna, sitä ei todellakaan tarvitse hävetä. Ei psyyke toimi tasatahtiin tapahtumien kanssa aina.
Mira 3/3/15 8:59 PM
Outi, tuo pitäis aina muistaa! Miksi pitää olla itse aina se pahin vihollinen? Luulisi, että maailma on muutenkin jo paha paikka, niin miksi itse pitää vielä kiusata itseään lisää?
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:59 PM
Outi: juuri näin :)
Heidi Yle 3/3/15 8:58 PM
Sokeriaddiktioita hoidetaan myös, se on todellinen riippuvuuksia aiheuttava aine.
Outi 3/3/15 8:58 PM
Itselleen saa ja pitää olla armollinen.
SV 3/3/15 8:58 PM
En muista koskaan odottaneeni isän kuolemaa. Enemmän toivoin itse pääseväni pois, kun ei minusta kukaan välittänyt. Edelleen kymmenien vuosien jälkeen tuskallisia muistoja
Mira 3/3/15 8:58 PM
Tässä just Susu-paloja syön...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:58 PM
Mira: mulla oli suklaa jossain vaiheessa, eli sokeri!
Riitta 3/3/15 8:58 PM
Enkä sen kummenmin äitinikään, mutta kun tätini, joka oli se mun yksi hyvä uihminen kuoli, itkin kolme vuorokautta.
Heidi Yle 3/3/15 8:58 PM
Tuo tunteiden kovettaminen on sellainen asia jonka moni joutuu lapsena tekemään
Sara 3/3/15 8:58 PM
Kiitos tuosta kirjevinkistä - taidanpa käyttää joidenkin läheisteni suhteen, koska pyörittelen paljon päässäni menneitä tuntemuksia.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:58 PM
Riitta: itse häpesin sitä ihan mielettömästi.....mutta nyt ymmärrän miksi....Itselleen pitää myös olla armollinen, eikö?
Mira 3/3/15 8:57 PM
Mulla on enemmänkin neuroosia ja ahdistusta kuin riippuvuuksia. No, karkki on aika addiktiivinen minulle.
Outi 3/3/15 8:57 PM
Tiia, tunteet jäävät kehoon. Jollakin keinoin niitä olisi hyvä päästä purkamaan.
Marita 3/3/15 8:57 PM
Minä olen riippuvainen syömisestä :( Tyypillinen jojo ja tunnesyöjä, joka tsemppaa ja sitten taas retkahtaa.
Riitta 3/3/15 8:57 PM
En minäkään itkenyt ollenkaan isäni hautajaisissa, hän oli ollut kuoleman porteilla monta kertaa sitä ennen, ja minä alaikäisestä saakka sairaalatilanteita hoitamassa.
Heidi Yle 3/3/15 8:56 PM
Jos teillä on omia riippuvuuksia, miten olette niiden kanssa pärjänneet tai selviytyneet?
Marika Ketola 3/3/15 8:56 PM
Tiia - surullista lukea, mitä olet joutunut kokemaan lapsena.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:56 PM
Outi: samaa mieltä!
Tiia: ymmärrän. Minäkin "kovetin" itseni. Sitä se anoreksia on, et mukamas hallitsee kehoaan ja mieltään
Outi 3/3/15 8:55 PM
Tuo kirjeen kirjoittaminenhan on loistava ja tosiaankin myös terapiassa paljon käytetty tapa. Kirjoita kirje haluamallesi henkilölle ja vuodata siihen kaikki mahdollinen, mitä sisälläsi kannat. Hävitä kirje sitten polttamalla tai tuhoa se muuten lopullisesti. Anna siinä mukana mennä mahdollisimman paljon asioita.
Tiia 3/3/15 8:55 PM
Jotenkin jäi paljon mietityttämään se, mitä Susanna kerroit hautajaisissa itkemisestä... (anteeksi, nyt tulee vähän synkkää tarinaa) ...Itse jouduin lapsena seuraamaan useaan otteeseen, kun äiti yritti humalapäissään itsemurhaa. Jotenkin siihen turtui niin, että kykeni vain ajattelemaan "Jos se lähtee nyt, niin sitten lähtee". Sillä on varmaan ollut suuri merkitys sille, miten nykyään blokkaan suurimmat tunteet syvälle, jotta pystyn olemaan myös tragedioiden edessä kylmän tyyni. En ole ollenkaan varma, mite ...
Riitta 3/3/15 8:54 PM
Isäni kuolemasta on yli 30 vuotta...
Saija 3/3/15 8:54 PM
Sama kuin Riitalla. Lopulta isäni kuoli ja äiti on nykyisin kuin toinen ihminen. Kuolemasta on tosin jo 11 v.
Mira 3/3/15 8:54 PM
Niin se on Heidi, mutta ei siitä puhuta.
Riitta 3/3/15 8:54 PM
Niinpä...
Marika Ketola 3/3/15 8:53 PM
Mira - ymmärrettävä ja luova tapa käsitellä tunteita tuo kirjoittaminen!
Heidi Yle 3/3/15 8:53 PM
Yksi niistä ajatuksista joita meillä oli dokumenttisarjaa tehdessä oli juuri tuo lapsen syyllisyyttä ja pelkoa aiheuttava toive vanhemman kuolemasta.Se on suunnattoman yleistä.
Mira 3/3/15 8:53 PM
:)
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:53 PM
Mira: hyvä niin :)
Riitta 3/3/15 8:53 PM
Tämä suru on mulle aivan tuttu ja tunnistettu.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:52 PM
Mira: maallikkona sanoisin, että hyvää itse terapiaa! Jo rohkeaa et kerrot, kiitos
Outi 3/3/15 8:52 PM
Riitta, ymmärrän ja aivan kohtuulliselta kuulostava toivekin, mutta sinun itsesi kannalta ei ehkä paras mahdollinen. Vaikka nyt tuntuisi vaikealta, niin katkeruudelle ei kannata antaa sijaa. Se viha, jota sisimmässäsi tunnet voi myös olla surua. Surua siitä, että vanhempasi eivät ole osanneet olla sellaisia vanhempia kuin mihin sinulla olisi lapsena ollut oikeus.
Mira 3/3/15 8:52 PM
Sanotaan nyt vielä varalta, että isä on edelleen ihan elossa :) En ole mikään murhaaja.
Riitta 3/3/15 8:52 PM
Niin, isäni kuoli ikävä kyllä "vasta" kun olin vähän yli parikymppinen.
Mira 3/3/15 8:51 PM
Minä kirjoitin teini-iässä novelleja, joissa mm. murhasin isän. Kai se oli jotain itseterapointia. Jos joku olisi ne nähnyt, olisivat varmaan sulkeneet johonkin...
Heidi Yle 3/3/15 8:51 PM
Jaksoissa 5 ja 6 kerrotaan myös toipumisesta, alkoholismista on mahdollista toipua ja parantua, vaikka se on vaikeaa
Marika Ketola 3/3/15 8:51 PM
Alkoholiriippuvaisen läheiseen kuolemaan liittyy aika yleisestikin hyvin ristiriitaisia tunteita. toisaalta surua ja tuskaa, ja toisaalta joskus helpotustakin. nämä kaikki tunteet on hyvä sallia itselleen.
Riitta 3/3/15 8:50 PM
:)
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:50 PM
Riitta: ihan normaalia sanoisin.
Riitta 3/3/15 8:49 PM
Itse toivoin ensisijaisesti vanhempieni eroa ja epätoivoisena isän kuolemaa.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:49 PM
Riitta: voi olla, olin vaan niin itsekeskeinen anoreksiani kanssa silloin, etten pysty sanomaan oliko hyvä vai huono asia. Uskon kohtaloon tavalla tai toisella. Välillä "keskustelen" isän kanssa vieläki ja muistan häntä
Heidi Yle 3/3/15 8:49 PM
On hurjaa että alkoholistit ovat läheisiämme ja perheenjäseniä ja olemme niin voimattomia vaikuttamaan asiaan mitenkään.
Outi 3/3/15 8:49 PM
JJ niin voi ja olisihan se ihanaa, jos kaikki voisivat näin tehdä. Tämä on kysymys, johon kyllä törmää ihan kaikkien meidän kohdalla. Kyllä meillä usein on suuria vaikeuksia nähdä toinen omana itsenään ja vielä antaa hänelle vapaus olla sellainen kuin on. Me naiset ainakin yritetään sitä miestä muokata mieleiseksemme :)
Riitta 3/3/15 8:47 PM
Susanna, kerroit että toivoit että isäsi lähtisi pois niin että teillä olisi rauhallisempaa. Ehkä oli tavallaan sinua suojaava asia, että isäsi kuoli niin varhain?
JJ 3/3/15 8:47 PM
Ihminenkin voi rakastaa ehdoitta.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:47 PM
SV: just näin. Mutta mulla kontrolli on pettänyt rahan käytössä....
Tiia 3/3/15 8:47 PM
Ucco: totta, se on ehdottomasti vahvuus.
Outi 3/3/15 8:47 PM
Mira, totta puhut. Mutta ilman toisiamme emme pärjää. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Heidi Yle 3/3/15 8:47 PM
Outi kyllä tuo omana itsenään oleminen on tässä asian ytimessä
SV 3/3/15 8:47 PM
Minulle alkoholistin tyttärenä on tärkeää pystyä kontrolloimaan tekemisiäni. En voi juoda niin paljon, että humaltuisin, silloinhan oma kontrolli pettäisi
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:46 PM
Ucco: juuri näin!!! Se on todella vahvuus!
Heidi Yle 3/3/15 8:46 PM
Totta Ucco
Outi 3/3/15 8:46 PM
Niin ja olisko niin, että lemmikki rakastaa ehdoitta ja lemmikin kanssa voi olla oma itsensä, Sen seurassa tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:46 PM
Mira: olen samaa mieltä!
Ucco... 3/3/15 8:46 PM
Väittäisin että yksi vahvuus meillä on tunneäly. Osaamme ottaa toiset huomioon.
Riitta 3/3/15 8:46 PM
Ehkä oli tavallaan sinua suojaava asia, että isäsi kuoli niin varhain?
Mira 3/3/15 8:46 PM
No, eipä se parisuhde ole automaattisesti avain onneen. Ei kaikki sitä hae tai tarvitse.
Outi 3/3/15 8:45 PM
Aikuisena on hankalaa - ja joskus ihan mahdotonta ilman ammattiapua - hakea läheisyyttä, luottaa toiseen, ei ehkä siedä edes kehon kosketusta. Arjen toimintajärjestelmät eivät toimi. Asioita käsitellään lapsena opituilla torjuvilla ja rajoittuneilla tavoilla.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:45 PM
JJ: kyllä helpotti puhua tämä asia julki, kiitos :)
Marita 3/3/15 8:45 PM
Mäkin olen ollut huomaavinani, että alkoholistien läheisillä on usein lemmikkieläin. Koira, ihmisen paras ystävä.
JJ 3/3/15 8:45 PM
Auttaa
Susanna. Toivottavasti tämä sarja attaa sinua saamaan paremman elämän.
Heidi Yle 3/3/15 8:44 PM
Tiia: loistavaa että kuuntelit poikaystävääsi ja pystyit ottamaan vastaan ja toimimaan toisin
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:43 PM
JJ: kiitos kun kerrot ja ymmärrän täysin....... Minulla on ollut vaikea myös sitoutua kehenkään....
Heidi Yle 3/3/15 8:43 PM
Ihmisten kanssa on vaikeampaa, alkoholismi on tunne-elämän sairaus
JJ 3/3/15 8:42 PM
Minä olen siksi kiinnostunut tästä ohjelmasarjasta ja näistä asioista, koska olen rakastanut ja rakastan edelleen naista joka on alkoholistin lapsi. Suhde hänen kanssaan oli tuskallista ja se on loppunut jo kauan sitten, mutta tuska säilyy...
Tiia 3/3/15 8:42 PM
( -tehdä)
Heidi Yle: Silloinen poikaystävä, nykyinen mies takoi ns. järkeä päähän ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Meinasin myös ajautua vääriin seuroihin ja tehdä joutua vaikeuksiin, jotka herättelivät ajattelemaan, mikä on järkevää.
Heidi Yle 3/3/15 8:42 PM
Eläimille läheisyyden osoittaminen on helpompaa
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:41 PM
Kata: ikävä kuulla
Mira 3/3/15 8:41 PM
Siitä eläinrakkaudestakin oli täällä aiemmin phetta. Minullakin koiria tässä sängyssä kanssani parhaillaan pötköttelee...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:41 PM
Mira: eivät olleet eromassa ja äiti ei koskaan mennyt uusiin naimisiin
Kata 3/3/15 8:41 PM
Oma isäni kuoli, kun olin 16, noin kolmetoista vuotta sitten. Pakenin surua suorittamiseen. Harmittaa, että äiti nykyään moittii itseään siitä, kuinka aina motkotti isän ryyppäämisestä. Mielestäni motkotti aivan aiheesta, mutta en halua sotkea äidin ja minun välejä sillä, että alkaisin analysoida menneitä. Äiti tietää kyllä mielipiteeni, katkeruuteni, pahan oloni, mitä isän juominen aiheutti.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:41 PM
Jännä juttu myös se, että isä luotti eniten meidän Patty koiraan, vähän niinkuin lakoholistin lapset josta olemme jutelleet, että on helpompi luottaa eläimiin. Olen itsekin eeläin rakas
Mira 3/3/15 8:41 PM
Mulle läheisin oli mummo. Äidin äiti.
Outi 3/3/15 8:40 PM
Alkoholistin jatkuva pakonomainen juominen ei ole tahdonalaista toimintaa. Siihen ei voi vaikuttaa kukaan ulkopuolinen, vaikka tarkoitus hoitoon raahamisesta olisi kuinka hyvä.
Heidi Yle 3/3/15 8:40 PM
Tiia miten pystyit vähentämään juomista ja tajuamaan tilanteesi?Hienoa että pystyit siihen!
Mira 3/3/15 8:40 PM
Olivatko vanhempasi koskaan eroamassa?
Outi 3/3/15 8:39 PM
Juuri näin Susanna. Lapselle riittää, että on edes yksi turvallinen aikuinen. Sen ei tarvitse olla kumpikaan vanhemmista. Se voi olla vaikka R-kiskan myyjä, jos hän on turvallinen ja luotettava.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:39 PM
Mira: niinpä..... Mutta äit yritti :)
Marika Ketola 3/3/15 8:39 PM
Usein perheessä alkoholin tuottamien vaikeuksien lisäksi on jotain hyvää, jonka varaan eheä persoona voi tavalla tai toisella rakentua.
Tiia 3/3/15 8:39 PM
Meinasin itse teini-iässä jatkaa perheen "kirousta" ja miellyin vähän liikaakin alkoholiin. Onneksi tajusin jonkun ajan kuluttua vähentää juomista reilulla kädellä ja nyt juominen on normimitoissa. Mutta tuttua on myös lohtusyöminen ja -shoppailu.
Mira 3/3/15 8:39 PM
Jos äitini olisi raahannut isän psykologille, hän olisi käyttäytynyt siellä ihan kuten Susannan isäkin: ylimielisesti ja vähättelevän huvittuneesti.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:39 PM
Kata: juuri näin
Joo haluan korostaa, että äitini oli erittäin tärkeässä roolissa lapsuudessani!!! Hän oli uhrautuja isolla U:lla
Outi 3/3/15 8:38 PM
JJ ei tarvitse koko elämäänsä kärsiä. Näistä mainitsemiani kiintymyssuhteita voi hoitaa. Aina on mahdollisuus saada korvaavia kokemuksia niille menetetyille.
Kata 3/3/15 8:37 PM
Vanhempien rooli oli niin, että äiti oli se, joka perhettä pyöritti ja yhtä lailla piti kulisseja yllä kuten lapsetkin.
Tiina 3/3/15 8:37 PM
Olen nyt 51v, enkä ole ikinä viettänyt joulua, että isäni olisi ollut täysin vesiselvä :(
Heidi Yle 3/3/15 8:37 PM
Onneksi päästään eteenpäin pienin askelin
Mira 3/3/15 8:37 PM
Minusta sanoit hienosti siitä, että olet sosiaalinen mutta silti tarkkailija. Minua pidetään sellaisena kaikkien tilanteiden hallitsijana ja aina sanavalmiina ja hauskana, vaikka itse koen olevani hyvinkin syrjäytyvä ja tarkkaileva analysaattori.
Heidi Yle 3/3/15 8:37 PM
JJ totta
JJ 3/3/15 8:37 PM
Surullista, että lapset saavat kärsiä koko elämänsä alkoholistin ongelmista, vaikka eivät ole itse tehneet mitään väärää.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:36 PM
Outi: juuri näin!
Tiia 3/3/15 8:36 PM
Jännittäminen on täälläkin ongelmana. Kaikki tilanteet, missä huomio kiinnittyy minuun, aiheuttavat päänvaivaa.
Outi 3/3/15 8:36 PM
Jos perheessä vanhempi juo, se vaikuttaa ilman muuta lapsuuden ajan kiintymyssuhteisiin. Vaikeudet lapsuuden ajan kiintymyssuhteissa näkyvät usein aikuisena esim. vaikeutena muodostaa parisuhdetta tai sitten parisuhteessa erilaisina pulmina.
Heidi Yle 3/3/15 8:36 PM
Miten nuo omat riippuvuudet muilla?Onko niiden kanssa ollut vaikeuksia, haasteita?
Kata 3/3/15 8:36 PM
Kiitos Susanna esiintymisestäsi. Tunnistin itseni ja oman lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni tarinastasi täysin. Hyvin samanlaiset henkilökohtaiset ongelmat, syöminen, parisuhteet, luottamuksen puute, tarkkailu...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:36 PM
Ei ole ollut mulla paniikkihäiriöitä, muttaa JÄNNITÄN kovasti vaikka olenkin paljon esiintymässä ja media-alalla
Marita: kyllä myönsi itse asiassa ja on kyllä juonut paljon koska kuoli kun oli 46 vuotias! Omalla tavallaan itse tuhoinen ja yksinäinen
Mira 3/3/15 8:35 PM
Viime viikolla oli täällä puhetta juuri siitä, millaisia henkisiä ongelmia, esim. paniikkihäiriötä alkoholistien lapsilla on ollut ja on edelleen. Onko sinulla Susanna paniikkihäiriöoireita?
Heidi Yle 3/3/15 8:35 PM
Yleinen kysymys kaikille
Miten teillä näkyi perheessä tuo äidin ja isän rooli?Oliko jompikumpi se vahvempi?
Tiia 3/3/15 8:34 PM
Kiitos Susanna, kun jaoit tarinasi! :)
Tiina 3/3/15 8:34 PM
Olen katsonut kaikki jaksot, mutta Susannaan samaistuin. Puhuit niin minun lapsuudestani. Ei voinut tuoda kavereita kotiin, kun ei tiennyt missä kunnossa isä on. Tuskaa olen hukuttanbut soppailuun, syömiseen ym. Parisuhdetta ei ole juurikaan ollut, en luota vieläkään kehenkään. Monta monta samaa asiaa.
Marita 3/3/15 8:34 PM
Susanna: tiedostiko / myönsikö isäsi itse juomisensa?
Mira 3/3/15 8:33 PM
Joo... kokemusta on itselläkin...
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:33 PM
Kiitos Mira ja kuten huomaat erityyppiset ongelmat myös kulkee mukana aikuisiässä.....shoppailu, syöminen yms.
Mira 3/3/15 8:32 PM
Kaikki kolme tarinaa on ollu tosi koskettavia ja sellaisia, joihin voi samaistua, mutta Susannan tarina oli ehkä se, joka osui minuun eniten. Usein ajatellaan, että alkoholstiperheissä eletään köyhyysrajalla. Kyllä meilläkin minä lapsena sain kaikenlaista ja matkoilla käytiin.
Outi 3/3/15 8:32 PM
Susanna, hienoa! Oletpa hyvin työstänyt lapsuutesi vaikeudet vahvuudeksi: niin rohkea, värikäs ja upea nainen!
Heidi Yle 3/3/15 8:32 PM
Tervetuloa mukaan kaikille!
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:32 PM
Toivon voivani väilttää samaistuksen kohteita myös
M 3/3/15 8:32 PM
Jäi hyvä mieli asenteestasi!
Tiina 3/3/15 8:32 PM
Susanna, kiitos
JJ 3/3/15 8:31 PM
Kiitos rohkeasta kertomuksestasi.
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:31 PM
Oi kiitos :)
Oi kiitos!!! Jännitin kovasti ja vieläkin!!!!!!
Marika Ketola 3/3/15 8:31 PM
Hei! Kiitos Susanna, ohjelmasta välittyi rohkeus ja valoisuus!
Marita 3/3/15 8:31 PM
Hienoa Susanna! Jälleen rohkea veto!
Mira 3/3/15 8:30 PM
Täällä taas :) Ihana Susanna, sun tarina oli tosi voimaannuttava!
Susanna Tirkkonen 3/3/15 8:30 PM
Moikka kaikille minunkin puolesta :)
Heidi Yle 3/3/15 8:29 PM
Tervetuloa jälleen mukaan keskustelemaan Pullopostia lapsuudesta- chattiin!
Millaisia ajatuksia, muistoja tai kokemuksia Susannan jakso toi mieleen?
