Hyppää pääsisältöön

Kuinka Koraania luetaan?

Kaksi Koraani-nidettä
Kaksi Koraania Kaksi Koraani-nidettä Kuva: Yle/Jussi Pylväs koraani

Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen kyseenalaisti Twitter-päivityksessään Koraanin lukemisen radiossa. Hänen mukaansa islamin pyhän tekstin esittäminen julkisesti voi tuottaa lisää Isis-taistelijoita, eikä tätä riskiä pitäisi verorahoilla ottaa. 1,5 miljardia ihmistä pitää Koraania pyhänä. En usko, että voimme purkaa ongelmia vaikenemalla.

Teksti ja sen tulkinta

Koraani ei ole kirjana lainvastainen, eikä ole toivottavaa, että se sellaiseksi muutetaan. Ongelma ei ole Koraani tai sen lukeminen. Tapa, jolla Koraania tulkitaan, sen sijaan voi olla.

Maria Tolppasen kaltaiset islamkriitikot eivät ole ajatuksineen yksin. Myös muslimiyhteisössä on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Koraanin lukeminen ja tulkitseminen Ylen kanavilla on huono idea. Nämä muslimit näkevät ongelmaksi ennen kaikkea sen, kuka tulkitsee Koraanin sanomaa ja miten. Ylen ohjelmasarjassa kommentoijina toimivat imaami Anas Hajjar ja islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila. Paitsi että jälkimmäinen on "vääräuskoinen", Suomessa on useita muslimiyhdyskuntia, joiden näkemykset islamista poikkeavat toisistaan.

Koraanin tulkinnan tekee entistä monimutkaisemmaksi se, että virallisen opin mukaan pyhää kirjaa voi lukea vain arabiaksi. Jokainen käännös toiselle kielelle on lähtökohtaisesti epäonnistunut tulkinta.

Kohti pyhän suhteellistamista

Suhtaudun hyvin kriittisesti Koraanin tarjoamiin oppeihin ja pidän ääri-islamilaista maailmankuvaa vastenmielisenä. Vastaava näkemys koskee Raamattua ja siitä juonnettua fundamentalismia. Silti en estäisi ihmisiä tutustumasta näiden kirjojen sisältöön. Mitä useampi lukija tutustuu Koraanin tai Raamatun sisältöön avoimin mielin, sitä moninaisempia tulkintoja uskonnoista saamme. Pitkän päälle tämä tuo tervettä ja suhteellisuudentajuista suhtautumista pyhiksi ajateltuihin teksteihin.

Länsimainen yhteiskunta on viimeisen sadan vuoden aikana maallistunut rajusti. Samaan aikaan yleinen hyvinvointi ja tasa-arvo ovat lisääntyneet. Tätä voidaan pitää toivottuna kehityksenä ja myös kulttuurissa tapahtuneena henkisenä kasvuna. Aikuisen ihmisen ei enää tarvitse olla ”Jumalan lapsi”. Todistettavasti yksilö kykenee hyvään ilman pelkoa tuonpuoleisesta rangaistuksesta tai lupausta paratiisista.

Uskonto kulttuurien taustalla

Ihmiskunnan maallistuminen laajassa mittapuussa ei silti tapahdu nopeasti ja suoraviivaisesti. Erilaisina epävarmuuden aikoina uskonnot koetaan tarpeellisiksi sekä yksilöpsykologisesti että vallankäytön kannalta. Tällaisen asian kanssa kipuilee juuri nyt islamilainen maailma.

Globalisaatio auttaa meitä suhteellistamaan elämäämme ja tämä edelleen helpottaa uskonnollisen vallan ikeestä irtautumista. Toisaalta globalisaatio tuottaa ahdistusta ja epävarmuutta omasta asemasta, jolloin uskonto voi tarjota lohdun turvasataman tai aivopestyä sotaväkeä vallanhimoiselle.

Kristinusko, johon länsimainen maailmankuvamme paljolti perustuu ja islam ovat uskontoina serkuksia. Molemmat uskonnot juontuvat Abrahamista, Koraani ja Raamattu sisältävät samoja henkilöitä ja Jeesuskin on yksi islamin profeetoista. Lisäksi uskonnot ovat monoteistisiä: Jumalia on vain yksi.

Sekä tapakristityillä että kaltaisillani pakanoituneilla kristityillä on mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, miten uskonnollinen kulttuuriperinne saadaan istumaan yhteiskuntaan ilman fundamentalismia. Siinä hommassa ei haittaa, että tuntee oman ja naapurin pyhän kirjan.

Roman Schatzin Maamme-kirjassa 2.3.2015 keskusteltiin islamin ja kristinuskon yhteneväisyyksistä. Vieraina olivat Pia Jardi ja Virpi Mäkinen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta