Hyppää pääsisältöön

Professori pitää kiinni etiketistä ja Kekkosesta

Henkilökortti Pariisin yliopisto
Pariisin yliopiston henkilökortti Henkilökortti Pariisin yliopisto Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

Professori Matti Klingen muistelmateoksessa Upsalasta Pariisiin (Siltala) kirjoittaja aukaisee päiväkirjojensa lisäksi oman kotiarkistonsa aarteita ja pohtii omaa paikkaansa 1960-luvun Suomen poliittisessa kentässä. Arkisto on rikas ja värikäs, mutta poliittisen värikartan kanssa muistelijalla onkin jo paljon vaikeampaa. Etiketistä ja Kekkosesta kiinni pitävän muistelijan toinen puoli näyttäytyy historiantutkijan ottaessa käteensä pensselin.


Italialainen autokortti
Italialainen autokortti Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

- Klingen muistelmat ja päiväkirja-teokset ovat aina tyylillisesti hienoa ajankuvaa. Ja sitten se hänen tapansa käsitellä itseään; siinä aseistariisuvassa omahyväisyydessään – täysin ylittämättömät. Kyllä näitä mielikseen lukee, sanoo tohtori Lasse Lehtinen.

Kirjassa on myös runsas kuvitus, joka koostuu kirjoittajan omasta arkistosta. Mukana on 1960-luvulta käytettyjä laivalippu, luettujen kirjojen kansia, karttoja, apteekin alennuskortti, kutsukortteja, henkilötodistuksia, postikortteja ja päiväkirjojen sivuja. Oman elämän tarkka arkistointi antaa muistelmiin ilmavuutta, väriä, yksityiskohtaisia tunnelmia ja ajankuvaa.

Klingen kirjan kansi
Klingen kirjan kansi Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

- Kyllä näin tarkka oman arkiston pitäminen antaa ryhtiä muistelmille. Tällöin ainakin päivämärät ja kirjalliset, sekä kuvalliset todisteet, joita muistelmakirjassa on, niin ne silloin pitävät ehdottomasti paikkansa. Usein muistelmissa ongelma on se, että kirjoittaja ei muista kaikkea tai että muistaa väärin. Ja onhan se hienoa, että meillä on tällä tavalla kurkistus siihen maailmaan, jota kirjoittaja Matti Klinge itse eli tuolloin kuvattuna aikana.

Matti Klinge töissä
Matti Klinge töissä Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

Upsalasta Pariisiin –teoksen tekstin kuvatessa muuten vanhoillisempaa ja konservatiivisempaa koulukuntaa edustavaa professorin alkua, tekijän harrastama kuvataide tuo esiin modernin puolen.
- Kiinnitin myös huomiota hänen maalauksiinsa. Klingehän on myöskin erittäin hyvä kuvataiteilija. Jos hän olisi antautunut vain sille alueelle, niin tuntisimme pelkästään kuvataiteilija Matti Klingen, jatkaa tohtori Lasse Lehtinen.

Postikortti Klingelle
Postikortti Klingelle Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

Kirjassaan professori Matti Klinge tuo useaan kertaan esiin väitöskirjaansa liittyviä vaiheita ja sen saaman vastaanoton, sekä omat vaikeutensa löytää poliittinen puolue 1960-luvun Suomessa. Oman väitöskirjan useasti toistuva ja itsekehun piirteet saava huomio kiinnittää lukijan huomiota. Tohtori Lehtisellä on väitöskirjan toistuvaan esillä pitämiseen selkeä käsitys.

Apteekkikortii
Apteekkikortii Kuva: Matti Klinge / Siltala matti klinge

– Klingelle väitöskirja on varmaankin myös hänen maailmanselitysoppinsa. Suomi rakentui sellaiseksi kuin rakentui. Siitä Klingen mukaan kiitos Venäjän keisarikunnan. Paasikivi sanoi aikanaan, että olen vanhasuomalainen mutta en ole bobrikovilainen – ja Klinge on bobrikovilainen. Koska Paasikivi-seura perustettiin aikoinaan Kekkosta varten, niin tämä seura on Klingelle sitten se henkinen koti. Tällöinhän ei tarvitse edes liittyä mihinkään puolueeseen. Kunhan ollaan vain siinä seurassa – ja siinäkin ollaan vallan lähellä. Mutta se mikä on jännää on se, ettei Klingeä häiritse lainkaan Kekkosen ylipitkä kausi, Ahti Karjalainen henkilönä, eikä myöskään itsesensuuri. Lisäksi sanaa ”suomettuminen” hän pitää täysin sopimattomana sanana, toteaa Lehtinen.

  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä ja paikanna itsesi ja mobiililaitteesi Kriittiselle vyöhykkeelle profiili- ja taustakuvilla!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.