Ihmisellä on kova tarve parantua sairauksistaan ja pysyä terveenä. Ihmisellä on myös taipumus parantua. Yksittäisen potilaan kohdalla on vaikea erotella toisistaan lääkkeiden, lumevaikutuksen ja jo pelkän ajan kulumisen roolia paranemisessa.
Ihminen tarvitsee toivoa
Mitä vaikeampi sairaus, sitä hankalammat hoidot. Toivo paranemisesta saa potilaan sitoutumaan hoitoon, ja vakavan sairauden äärellä pienikin toivo voi tehdä elämästä reilusti inhimillisempää. Ihminen tarvitsee jotain, joka herättää toivon. Siksi lääketieteellisiin hoitoihin luotetaan. Niihin luotetaan jopa turhan paljon: tuoreen tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa potilaista yliarvioi luvassa olevan hoidon hyödyt.
Toiveikkuuteen perustuu osaltaan myös uskomushoitojen suosio. Ihminen ripustaa toiveikkuutensa mihin tahansa, mitä on tarjolla. Lääketieteessä puhutaan myös hoito- tai hoivavaikutuksesta. Kun joku hoitaa, kuuntelee ja osoittaa empatiaa, potilas voi paremmin. Kun julkinen terveydenhuolto on ajettu ahtaalle, potilas saattaa löytää kuuntelevan korvan muualta, vaikkapa juuri uskomushoitoja tarjoavan klinikan vastaanotolta.
Tietoisuus lääkityksestä parantaa lääkeaineen tehoa: morfiini tehoaa tavallista heikommin, jos potilaalle ei kerrota, että sitä annetaan.
Lumehoidon vaikutusmekanismi yhä piilossa
Lääketieteessä lumevaikutus kulkee hoidon todellisen vaikutuksen rinnalla aina. Lumeen teho esimerkiksi kivunhoidossa on tunnettu pitkään.
Tietoisuus lääkityksestä parantaa lääkeaineen tehoa: morfiini tehoaa tavallista heikommin, jos potilaalle ei kerrota, että sitä annetaan. Jopa polvileikkausten tehosta osa on lumetta.
Lumehoidon vaikutusmekanismia ei juurikaan tunneta. Karkeimmillaan ilmiö selitetään vain jonkinlaisena suggestiona, potilaan uskona lääkkeen tehoon. Lumelääkityksen vaikutus aivoihin on saatu näkyviin muun muassa PET-kuvauksella.
Paras tulos lumeella on, kun potilas arvioi sen vaikutusta itse. Vaikka yksittäisissä tutkimuksissa lumehoidosta on löytynyt apua monenlaisiin sairauksiin aina sydäntaudeista herpekseen, suurin teho sillä on esimerkiksi kivun, ahdistuksen, unettomuuden ja masennuksen hoidossa, eli ongelmissa, joiden vakavuusaste perustuu ennen kaikkea potilaan omaan tuntemukseen.
Lumevaikutus voi täydentää lääkkeen todellista vaikutusta, mutta ainoaksi mekanismiksi siitä ei lääketieteessä ole. Lääketutkimuksissa lääkkeen todellinen vaikutus pyritään erottelemaan lumevaikutuksesta. Varsinkin julkinen terveydenhuolto tarvitsee todellisia, testattuja ja tehokkaita hoitoja.
Terveysbisnes houkuttaa huijareita
Terveysbisnes houkuttelee kaikenlaista yrittäjää. Huijarit menestyvät siellä, missä esiintyy pelkoa – ja on kyse rahasta. Puoskarit, kansanparantajat, valelääkärit ja manaajat ovat aina käyttäneet hyväksi ihmisten tietämättömyyttä ja epätoivoa.
Jos aikuinen ihminen haluaa hoidattaa vaivaansa vaikkapa homeopaatin tai enkeliterapeutin vastaanotolla, hän on toki vapaa tekemään niin. Monenlaiset kokemukset voivat olla oloa parantavia ja hyvinvointia lisääviä. On tärkeää, että ihminen kokee saavansa apua ja tulleensa kuunnelluksi.
Terveysbisnes houkuttelee kaikenlaista yrittäjää.
Millainen on kolikon kääntöpuoli? Ihmisiä ei tietenkään saa huijata: heille ei saa valehdella hoitojen tehokkuudesta tai niiden toimintaperiaatteista. Heikolta on helppoa viedä rahat.
On myös väärin, jos todellinen apu vaivaan jää hankkimatta, koska potilas luulee parantuvansa kasviuutteilla tai vyöhyketerapialla. Myös uskomushoitoja antavilla tahoilla on suuri vastuu asiakkaistaan. Skitsofrenian tai syövän hoitoa ei kerta kaikkiaan pidä jättää uskomushoitojen varaan.
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori, kirjailija ja Skepsis ry:n varapuheenjohtaja
