Politiikassa lähetetään monenlaisia viestejä. Osa on asiallista kapulakieltä, osa napakkaa vertaisviestintää ja osa on äänestäjien korviin tarkoitettuja nasevia iskulauseita, joiden pitää upota kansaan.
Yle Puheessa keskusteltiin marraskuussa 2014 rasismista ja toimittaja luonnehtikin erään puolueen puheenjohtajan blogia niin, että se:
(…) uppoaa kuin veitsi sulaan voihin
Kuulijamme VPK ei niele ilmausta pureskelematta. Hänen mukaansa: ”alkuperäinen fraasi toteaa, että joku ’uppoaa kuin kuuma veitsi voihin’. Se on helposti ymmärrettävä kielikuva jokaiselle, joka on harrastanut keittiöhommia. Sen sijaan on hieman vaikea ymmärtää miksi joku sörkkisi voisula-astiaa veitsellä.”
VPK on aivan oikeassa. Puhe ja kieli ovat kehittyneet toisten ihmisten ymmärtämistä varten, mutta joskus ymmärtäminenkin saavuttaa rajansa ja on aika langettaa tuomio. Niinpä Aristoteleen kantapään populismifraasien suurmoguli määrää toimittajan opettelemaan voin ja voisulan eroa tekemällä tiikerikakun. Joten uuni lämpiämään, ainekset valmiiksi ja: sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä.
Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi