Saksassa asuva pianisti Sami Väänänen on valinnut debyyttilevylleen jotakuinkin riskittömän, Chopinin neljästä Balladista ja Debussyn Images-sarjan ensimmäisestä kirjasta koostuvan ohjelman. Jos tarkoituksena on saada houkuteltua satunnaisia musiikin rakastajia hyvällä pianomusiikilla Väänäsen tulkintataiteen pariin, valinta on nappi. Kukapa voisi vastustaa Chopinin intellektuellis-sentimentaalisten balladien väkeviä juonenkäänteitä ja pianistisia näytönpaikkoja. Tai Debussyn karamellisoituja herkkuhetkiä vilisevien sormien ihmemaassa, mitä ilman sanakirjakin tuntisi impressionismin vain utuisten maalausten tyylisuuntana.
Jos taas Väänänen mielii esitellä pianistipersoonaansa, olisi kannattanut heittää silmään vielä yksi pykälä riskivaihteen puolelle ja päästellä menemään rosoja pelkäämättä, kuten vanhanajan herrasmiesmäiset rähmäkäpälät konsanaan. Olen nimittäin varma, että Väänäsellä riittäisi potkua ja polttoainetta parin kunnon raivokohtauksen verran ilman, että Chopin siitä pahastuisi. En minä ainakaan.
Täysin pätevänä pianistina Väänänen onnistuu kyllä väistämään kaikki balladien sudenkuopat aina peljättyä neljännen balladin loppurutistusta myöten, mutta vain tempoista tinkimällä ja siirtämällä kieltään pari piirua keskemmälle suuta. Aivan kuin pianisti valitsisi mieluummin oikeat äänet kuin ruhjeita ja rupia kavahtamattoman sankarisoittajan manttelin.
Debussyn Images-sarjaa Väänänen kohtelee nautittavalla karkeudella, johon ei ole turhia makeutusaineita ripoteltu. Väänäsen päättäväinen ote koskettimistoon poikkeaa tyypillisestä lilluntaan taipuvaisesta Debussy-huljuttelusta, ja täten kovaotteinen konkretia rynnii varustautumattoman kuulijan päälle voimalla. Minulle tämä käy, mutta en tiedä mitä muut Debussyn ystävät tästä tuumaavat.
(Frederic Chopin: 4 Balladia, Claude Debussy: Images I. Sami Väänänen - piano. Edition Troy EDTCD 004)
Kuuntele Uudet levyt 6.3.2015. Toimittajana Jaani Länsiö
