Hyppää pääsisältöön

Roy Andersson kävi täällä

Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien
Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien olevaista pohtien

Roy Anderssonin ensimmäinen pitkä elokuva Eräs rakkaustarina (En kärlekshistoria, 1970) tuli Suomessa ensi-iltaan helmikuussa 1971. Esityspaikka oli elokuvateatteri Maxim Helsingissä. 44 vuotta myöhemmin hänen viides pitkä elokuvansa Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien sai ensi-iltansa samassa teatterissa. Roy Andersson tuli itsekin Helsinkiin ja Filmiryhmän haastatteluun. Ohjelma Yle Radio 1:ssä 12.3. klo 17.20 ja sen jälkeen Areenassa.

Roy Andersson ei näytä taiteilijalta tai intellektuellilta. Hänestä ei saa ensivaikutelmaa, että tässä on yksi Pohjoismaiden ja koko maailman omaperäisimmistä elokuvaohjaajista.

roy andersson
roy andersson Kuva: Yle/JP Pulkkinen roy andersson

Ennemminkin häntä voisi luulla maanviljelijäksi tai iäkkääksi automekaanikoksi. Pyöreähkö ja punakkakasvoinen mestariohjaaja on itse asiassa vähän ujo ja kaikkea muuta kuin festivaalipodiumien sliipattu herrasmies, vaikka aina elokuvan ilmestyessä onkin saanut juosta Cannesin ja Venetsian festivaaleilla, pokata palkintoja ja pitää puheita. Viimeisin kansainvälinen palkinto tuli Venetsiasta, kun Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien voitti Kultaisen leijonan.

Kun uusi elokuva on vasta tekijänsä viides elokuva ja vuosia ensimmäisen ja viimeisimmän välillä tosiaan on yli 40, niin sopii kysyä, miksi tahti on niin hidas, mihin Andersson on kaiken tuon ajan käyttänyt. Tarkemmat selvitykset voi lukea tästä, mutta tiivistettynä voi sanoa, että Erään rakkaustarinan menestyksen jälkeen seuraava elokuva Giliap (1975) ei menestynyt, jolloin seuraavat pari vuosikymmentä Andersson hankki elantonsa tekemällä mainoksia ja tilauselokuvia. Mainosohjaajana hänen jälkensä onkin tunnistettavaa ja itse asiassa monissa mainoksissa nähtävä liikkumattomalla kameralla toteutettu yhden otoksen estetiikka jalostui hänen myöhempien elokuviensa kieliopiksi.

Vuonna 1981 Andersson perusti oman tuotantoyhtiön, Studio 24:n, jolle hankki studion ja työtilat Östermalmin kaupunginosasta Tukholman ytimestä. Noissa tiloissa hän teki liudan lyhyt-, mainos- ja tilauselokuvia, kunnes vuosituhannen alussa taas palasi pitkän elokuvan pariin. Toisen kerroksen lauluja (Sånger från andra våningen, 2000), Sinä elävä (Du levande, 2007) ja uusin Kyyhkynen on nekin kuvattu pääosin Sibyllegatanilla. Studio 24 on puolivälissä Humlegårdenin ja Karlaplanin välillä eikä kävelymatkaa Dramateniin ole kuin 700 metriä. Sijoitus kiinteistöön oli viisas päätös sillä 40 vuodessa asuntojen hinnat alueella ovat nousseet moninkertaisiksi, rahoituksen saaminen on mahdollista ja Andersson on pystynyt työskentelemään Sibyllegatanilla omaan tahtiinsa, laadusta tinkimättä. Vuonna 2002 hän perusti muuta toimintaa täydentämään levitysyhtiön.

Elokuvatuotannon hitauden syyt näkee nopeasti myös itse elokuvista. Jokainen Anderssonin elokuvan kohtaus – tai kuva, tai taulu – on äärimmäisen viimeistelty, itse asiassa ne ovat teoksia itsessään. Kyyhkysessä näitä liikkumattoman kameran edessä tapahtuvia kohtauksia on 37. Toisen kerroksen lauluissa kuvia oli 46, Sinä elävässä 50 ja niitä katsoessa voi olla varma, että yhtäkään ei ole purkitettu yhdellä otolla.

Kyyhkynen istui oksalla, olevaista pohtien on mutkikas nimi, jonka tausta on renessanssiajan flaamilaisessa maalaustaiteessa. Pieter Brueghel vanhemman 1500-luvulla maalauksesta Metsästäjiä talvimaisemassa löytyy kaiken ihmisten touhun lisäksi lintuja jotka katselevat maalaiskylän meininkiä.

Brueghel: Metsästäjiä talvimaisemassa
Brueghel: Metsästäjiä talvimaisemassa pietr brueghel vanh

Andersson on kirjoittanut halunneensa tarjota elokuvaansa tällaisen brueghelilaisen lintuperspektiivin ihmisen tilaan.

Tämän vuoden Guldbagge-gaalasta odotettiin kovaa kamppailua kahden menestyneen ruotsalaisohjaajan välillä. 71-vuotiaan Roy Anderssonin Kyyhkynen oli voittanut Venetsiassa, nelikymppisen Ruben Östlundin Turisti puolestaan oli osallistunut Cannesin kilpailuun. Ohjaajat olivat lyöneet 10 000 kruunua vetoa parhaan elokuvan Guldbaggesta. Andersson oli saanut parhaan elokuvan Guldbaggen sekä Toisen kerroksen lauluista että Sinä elävästä, Östlund puolestaan elokuvastaan Play. Östlund voitti ja muisti kiitospuheessaan oman elokuvansa tekijöiden lisäksi kiittää myös Anderssonia, jonka elokuvat ovat olleet hänelle inspiraation lähde.

Filmiryhmän haastattelussa Andersson kertoo mm. millaista oli ryhtyä taiteilijaksi göteborgilaisessa työläisympäristössä, millainen on hänen suhteensa Suomeen, kapitalismiin ja suunnitelmatalouteen, ja mikä on se erityinen kohtaus, joka teki Vittorio de Sican Polkupyörävarkaasta hänen suosikkielokuvansa, ja miksi Luis Buñuelin Viridiana kolahtaa. Toimittajana J.P. Pulkkinen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri