Hyppää pääsisältöön

Kun Googlesta ja Facebookista tuli pahiksia

Stradassa googleparanoiaa.
Stradassa googleparanoiaa. Kuva: Pekka Suvinen, Marco Hyvärinen totuuskupla

Voisiko Googlesta tulla netin paha Iso Veli? Toimittaja Esa Mäkinen kuvittelee dystopiaromaanissaan Totuuskuutio lähitulevaisuuden Suomen, jossa mahtava nettiä hallitseva yritys voi deletoida verkosta vaikkapa ihmiselämän - eniten maksavan pyynnöstä. Kuten usein dystopia-kirjallisuudessa, kuvitelma perustuu olemassaolevien kehitystrendien pohjalta spekuloinnille. Strada kutsui spekulointiin mukaan teknologiavisionääri Risto Linturin.

Tulevaisuuden Suomi vuonna 2050? Ilmastonmuutoksen tuhoama yhteiskunta tyyliin Mad Max vai utopia? Teknologiavisionääri Risto Linturi hahmottelee Stradassa todennäköisiä kehityslinjoja positiivisemmin kuin dystopiakirjailijat.

Esa Mäkisen romaanissa Totuuskuutio Googlen kaltainen nettityhtiö Celsius hallinnoi verkon informaatiovirtaa. Totuuden muuntelu ja manipulointi on arkipäivää.

Kiusallisen tiedon poistamista tapahtuu nykyään oikeastikin (oikeus tulla unohdetuksi), mutta Esa Mäkisen romaanissa painajainen alkaa siitä, kun nettiä kontrolloiva yhtiö Celsius väärentää naisen kuoleman syyt - saatuaan maksun lääkeyhtiöltä. Romaanissa koko yhteiskunnan muistikuvat todellisuudesta alkavat olla rankasti editoituja.

Celsiukselle kiusallinen tutkiva journalisti voidaan hiljentää väärentämällä koko hänen työhistoriansa sarjaksi plagiointeja. Somen ja sensaatiolehdistön laumasieluiset ilkkujat huolehtivat toisinajattelijoiden hiljentämisestä.

Mäkinen on kehitellyt dystopiaansa tämän hetken internet-trendien pohjalta. Facebook muokkaa ihmisten todellisuutta kuplaksi. Kirjan nimi Totuuskuutio tarkoittaa tätä kuplaa. ”Informaation näkyvyyttä säätelevää Facebookin algoritmia kritisoidaan voimakkaasti. Facebook määrittelee jokaiselle ihmiselle erikseen, miltä internet näyttää. Ihmiset aika harvoin tunnistaa, mitkä ovat oman nettikuplan rajat, ” pohtii Mäkinen.

Stradassa Esa Mäkinen.
Stradassa Esa Mäkinen. Kuva: Olli Kangassalo, Pekka Suvinen totuuskuutio

”Internetissä vallitsevilla suuryhtiöiden kaupallisilla intresseillä saattaa olla pitkällä tähtäimellä vääristäviä vaikutuksia kaikkeen epäkaupalliseenkin toimintaan. ” Mäkinen toteaa, että jo nyt voi julkista keskustelua ohjata ja manipuloida hankkimalla Facebookista maksettua näkyvyyttä haluamalleen uutiselle ja argumentille. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ja tupakan tai ravinnon terveysvaikutuksia käsittelevät uutiset voivat olla manipuloinnille altista maksetun näkyvyyden avulla.

Kaikki Orwellin 1984:n, Bradburyn Fahrenheit 451:n ja vaikkapa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailman lukeneet tunnistavat, että Totuuskuution juonikuvio on dystopiaromaaneille tyypillinen: järjestelmän mies putoaa itse systeemin rattaisiin, avaa silmänsä ja muuttuu kapinalliseksi. Dystopiaromaanit eivät ole yleensä psykologisesti kovin hienovireisiä tai monisyisiä eikä Totuuskuutio poikkea tästä edukseen. Uhkaavan maailman visioiminen vie päähuomion.

Stradassa googleparanoiaa.
Stradassa googleparanoiaa. Kuva: Pekka Suvinen, Marco Hyvärinen totuuskupla

Nykyään dystopiat ovat huomattavasti yleisempiä kuin utopiat. Molemmat ovat kuitenkin toisinajattelun tuotoksia. Utopiat olivat alkujaan filosofista valtioajattelua harrastavien älykköjen spekulatiivinen leikkikenttä. Antiikin kreikkalainen filosofi Platon (427–347 eaa.) kuvitteli dialogissa Valtio ihannevaltion, joka ei ollut demokraattinen kuten Ateena, vaan yhteiskunta oli jaettu kykyjen mukaan säätyihin ja luonnollisesti ylintä valtaa pitivät filosofit. Platon teki selvää irtiottoa Ateenasta ja yhteiskuntamalli muistuttikin militaristista Spartaa. Nykylukijoitten silmissä Platonin utopia näyttää enemmän dystopialta.

Thomas More
Thomas More Kuva: tuntematon thomas more

Platonista inspiroitunut lordikansleri ja humanisti Thomas More (1478–1535) kirjoitti Utopian (1515) joka oli protomarxilainen visio yhteiskunnan järjestämisestä, sekin irtiotto feodaalisesta ja yksinvaltaisesta Euroopasta.

Teollistumisen myötä tapahtui oleellinen muutos: kapitalismin ja kaupungistumisen varhaisvaiheessa yhteiskunta muuttui ihmisen elinkaaren aikana usein huonompaan suuntaan, yhteiskunnalliset ristiriidat omistavan luokan ja työväestön välillä kasvoivat ja maaseutuidylli alkoi hävitä. Ympäristö saastui. Teknologian kehityksen myötä ymmärrettiin tekniikan muuttavan elämäntavan lopullisesti. Edelleen 1800-luvulla Jules Verne kuvitteli teknologisia ihmehärveleitä ja siten jatkoi utopismia, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla syntyi vireä pessimistinen dystopiakirjallisuuden aalto.

Utopiat ovat juonen kannalta puisevaa ja yksiulotteista luettavaa, mutta dystopioissa pahan läsnäolo luo dramatiikkaa, vaikka vakava yhteiskunnallinen visiointi on edelleen tausta-ajatuksena.

H.G. Wellsin Aikakoneessa (1895) aikamatkaaja loikkasi tulevaisuuteen ja havaitsi työväestön ja omistavan luokan hyväksikäyttö-suhteen muuttuneen päinvastaiseksi. Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma –romaanissa (1932) esiteltiin maailmalle painajainen ihmistä muokkaamalla aikaansaaduista (platonilaisista?) yhteiskuntaluokista. Ironian kohteena oli kapitalistinen kulutusyhteiskunta, jossa autoteollisuusmies Henry Fordista oli tullut palvonnan kohde. Porukka pidettiin tylsämielisen tyytyväisenä soma-huumeella.

Kommunismiin pettynyt George Orwell loi dystopiakirjallisuuden suurimman klassikon 1984 (1948), jossa hän ironisoi stalinistista järjestelmää. Sieltä on peräisin idea historian muokkaamisesta ja uuskielestä, jossa paha käännetään kielipelillä hyväksi. Paljon abstraktimpi painajaisvisio on Ray Bradburyn Fahrenheit 451 (1953). Siinä palomiehet kulkivat polttamassa kirjallisuutta ja tuhoamassa näin ihmiskunnan muistia.

Dystopiakirjoja Stradassa
Dystopiakirjoja Stradassa Kuva: Olli Kangassalo fahrenheit

Esa Mäkisen kirjan suurin ansio on ajankohtaisen tärkeän kehitystrendin pukeminen hätkähdyttäväksi dystopiaksi, mutta juonenkuljetuksessa olisi trillerimielessä ollut ryhdistämisen varaa. Totuuskuutio on selvästi sukua kahdelle klassikkoromaanille: Orwellin 1984:lle ja Ray Bradburyn Fahreheit 451:lle. Orwellin painajaiset toteuteutuivat Neuvostoliitossa ja Fahrenheitin kirjaroviot saavat ilmentymänsä esimerkiksi Isisin kulttuuribarbariassa. Totuuskuution google-facebook-painajaisen toteutuminen jää nähtäväksi.

Risto Linturi ei usko, että Googleen tai Facebookiin kannattaa kohdistaa vainoharhaisia ajatuksia länsimaisissa demokratioissa. ”Naapurimaamme manipuloi nyt hyvin tarkoitushakuisesti nettiä. Ja tekee sen niin kuin Kiinakin, estämällä Googlen toimintaa. Kyllä Google on enemmän vapauden ja vapaan tiedon positiivinen voima tällä hetkellä, ” toteaa Linturi.

Tekoälyn ja robotiikan luomat uhkakuvat (tekoäly kaappaa vallan ja robotisointi aiheuttavat massatyöttömyyden) eivät huolestuta Totuuskuutiossa, mutta ovat nykyään erittäin muodikkaita dystopian aineksia (Avaruusseikkailu 2001:stä Matrixiin). Tekoälyn vaaroista on varoitellut jopa kosmologi Stephen Hawking. Risto Linturi ei usko näihin painajaisvisioihin. Katso miten Linturi perustelee:

Risto Linturi ei halua leimautua pelkästään teknologiaoptimistiksi, koska hänen visioissaan löytyy myös uhkakuvia. Mutta Suomi vuonna 2050 näyttää hänestä hyvältä paikalta elää, koska tarjolla on lähes ilmaista energiaa.

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!