Olli Kangassalo
Yle
Voisiko Googlesta tulla netin paha Iso Veli? Toimittaja Esa Mäkinen kuvittelee dystopiaromaanissaan Totuuskuutio lähitulevaisuuden Suomen, jossa mahtava nettiä hallitseva yritys voi deletoida verkosta vaikkapa ihmiselämän - eniten maksavan pyynnöstä. Kuten usein dystopia-kirjallisuudessa, kuvitelma perustuu olemassaolevien kehitystrendien pohjalta spekuloinnille. Strada kutsui spekulointiin mukaan teknologiavisionääri Risto Linturin.
Tulevaisuuden Suomi vuonna 2050? Ilmastonmuutoksen tuhoama yhteiskunta tyyliin Mad Max vai utopia? Teknologiavisionääri Risto Linturi hahmottelee Stradassa todennäköisiä kehityslinjoja positiivisemmin kuin dystopiakirjailijat.
Esa Mäkisen romaanissa Totuuskuutio Googlen kaltainen nettityhtiö Celsius hallinnoi verkon informaatiovirtaa. Totuuden muuntelu ja manipulointi on arkipäivää.
Kiusallisen tiedon poistamista tapahtuu nykyään oikeastikin (oikeus tulla unohdetuksi), mutta Esa Mäkisen romaanissa painajainen alkaa siitä, kun nettiä kontrolloiva yhtiö Celsius väärentää naisen kuoleman syyt - saatuaan maksun lääkeyhtiöltä. Romaanissa koko yhteiskunnan muistikuvat todellisuudesta alkavat olla rankasti editoituja.
Celsiukselle kiusallinen tutkiva journalisti voidaan hiljentää väärentämällä koko hänen työhistoriansa sarjaksi plagiointeja. Somen ja sensaatiolehdistön laumasieluiset ilkkujat huolehtivat toisinajattelijoiden hiljentämisestä.
Mäkinen on kehitellyt dystopiaansa tämän hetken internet-trendien pohjalta. Facebook muokkaa ihmisten todellisuutta kuplaksi. Kirjan nimi Totuuskuutio tarkoittaa tätä kuplaa. ”Informaation näkyvyyttä säätelevää Facebookin algoritmia kritisoidaan voimakkaasti. Facebook määrittelee jokaiselle ihmiselle erikseen, miltä internet näyttää. Ihmiset aika harvoin tunnistaa, mitkä ovat oman nettikuplan rajat, ” pohtii Mäkinen.
”Internetissä vallitsevilla suuryhtiöiden kaupallisilla intresseillä saattaa olla pitkällä tähtäimellä vääristäviä vaikutuksia kaikkeen epäkaupalliseenkin toimintaan. ” Mäkinen toteaa, että jo nyt voi julkista keskustelua ohjata ja manipuloida hankkimalla Facebookista maksettua näkyvyyttä haluamalleen uutiselle ja argumentille. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ja tupakan tai ravinnon terveysvaikutuksia käsittelevät uutiset voivat olla manipuloinnille altista maksetun näkyvyyden avulla.
Kaikki Orwellin 1984:n, Bradburyn Fahrenheit 451:n ja vaikkapa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailman lukeneet tunnistavat, että Totuuskuution juonikuvio on dystopiaromaaneille tyypillinen: järjestelmän mies putoaa itse systeemin rattaisiin, avaa silmänsä ja muuttuu kapinalliseksi. Dystopiaromaanit eivät ole yleensä psykologisesti kovin hienovireisiä tai monisyisiä eikä Totuuskuutio poikkea tästä edukseen. Uhkaavan maailman visioiminen vie päähuomion.
Nykyään dystopiat ovat huomattavasti yleisempiä kuin utopiat. Molemmat ovat kuitenkin toisinajattelun tuotoksia. Utopiat olivat alkujaan filosofista valtioajattelua harrastavien älykköjen spekulatiivinen leikkikenttä. Antiikin kreikkalainen filosofi Platon (427–347 eaa.) kuvitteli dialogissa Valtio ihannevaltion, joka ei ollut demokraattinen kuten Ateena, vaan yhteiskunta oli jaettu kykyjen mukaan säätyihin ja luonnollisesti ylintä valtaa pitivät filosofit. Platon teki selvää irtiottoa Ateenasta ja yhteiskuntamalli muistuttikin militaristista Spartaa. Nykylukijoitten silmissä Platonin utopia näyttää enemmän dystopialta.
Platonista inspiroitunut lordikansleri ja humanisti Thomas More (1478–1535) kirjoitti Utopian (1515) joka oli protomarxilainen visio yhteiskunnan järjestämisestä, sekin irtiotto feodaalisesta ja yksinvaltaisesta Euroopasta.
Teollistumisen myötä tapahtui oleellinen muutos: kapitalismin ja kaupungistumisen varhaisvaiheessa yhteiskunta muuttui ihmisen elinkaaren aikana usein huonompaan suuntaan, yhteiskunnalliset ristiriidat omistavan luokan ja työväestön välillä kasvoivat ja maaseutuidylli alkoi hävitä. Ympäristö saastui. Teknologian kehityksen myötä ymmärrettiin tekniikan muuttavan elämäntavan lopullisesti. Edelleen 1800-luvulla Jules Verne kuvitteli teknologisia ihmehärveleitä ja siten jatkoi utopismia, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla syntyi vireä pessimistinen dystopiakirjallisuuden aalto.
Utopiat ovat juonen kannalta puisevaa ja yksiulotteista luettavaa, mutta dystopioissa pahan läsnäolo luo dramatiikkaa, vaikka vakava yhteiskunnallinen visiointi on edelleen tausta-ajatuksena.
H.G. Wellsin Aikakoneessa (1895) aikamatkaaja loikkasi tulevaisuuteen ja havaitsi työväestön ja omistavan luokan hyväksikäyttö-suhteen muuttuneen päinvastaiseksi. Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma –romaanissa (1932) esiteltiin maailmalle painajainen ihmistä muokkaamalla aikaansaaduista (platonilaisista?) yhteiskuntaluokista. Ironian kohteena oli kapitalistinen kulutusyhteiskunta, jossa autoteollisuusmies Henry Fordista oli tullut palvonnan kohde. Porukka pidettiin tylsämielisen tyytyväisenä soma-huumeella.
Kommunismiin pettynyt George Orwell loi dystopiakirjallisuuden suurimman klassikon 1984 (1948), jossa hän ironisoi stalinistista järjestelmää. Sieltä on peräisin idea historian muokkaamisesta ja uuskielestä, jossa paha käännetään kielipelillä hyväksi. Paljon abstraktimpi painajaisvisio on Ray Bradburyn Fahrenheit 451 (1953). Siinä palomiehet kulkivat polttamassa kirjallisuutta ja tuhoamassa näin ihmiskunnan muistia.
Esa Mäkisen kirjan suurin ansio on ajankohtaisen tärkeän kehitystrendin pukeminen hätkähdyttäväksi dystopiaksi, mutta juonenkuljetuksessa olisi trillerimielessä ollut ryhdistämisen varaa. Totuuskuutio on selvästi sukua kahdelle klassikkoromaanille: Orwellin 1984:lle ja Ray Bradburyn Fahreheit 451:lle. Orwellin painajaiset toteuteutuivat Neuvostoliitossa ja Fahrenheitin kirjaroviot saavat ilmentymänsä esimerkiksi Isisin kulttuuribarbariassa. Totuuskuution google-facebook-painajaisen toteutuminen jää nähtäväksi.
Risto Linturi ei usko, että Googleen tai Facebookiin kannattaa kohdistaa vainoharhaisia ajatuksia länsimaisissa demokratioissa. ”Naapurimaamme manipuloi nyt hyvin tarkoitushakuisesti nettiä. Ja tekee sen niin kuin Kiinakin, estämällä Googlen toimintaa. Kyllä Google on enemmän vapauden ja vapaan tiedon positiivinen voima tällä hetkellä, ” toteaa Linturi.
Tekoälyn ja robotiikan luomat uhkakuvat (tekoäly kaappaa vallan ja robotisointi aiheuttavat massatyöttömyyden) eivät huolestuta Totuuskuutiossa, mutta ovat nykyään erittäin muodikkaita dystopian aineksia (Avaruusseikkailu 2001:stä Matrixiin). Tekoälyn vaaroista on varoitellut jopa kosmologi Stephen Hawking. Risto Linturi ei usko näihin painajaisvisioihin. Katso miten Linturi perustelee:
Risto Linturi ei halua leimautua pelkästään teknologiaoptimistiksi, koska hänen visioissaan löytyy myös uhkakuvia. Mutta Suomi vuonna 2050 näyttää hänestä hyvältä paikalta elää, koska tarjolla on lähes ilmaista energiaa.
