Hyppää pääsisältöön

Hevonen on puhutteleva kuvauskohde – myös kuolleena

Pacific -hevonen polulla Ruskeasuolla
Pacific on kiltti ja eläväinen hevonen. Pacific -hevonen polulla Ruskeasuolla Kuva: Aino Honkanen ratsastus

Nykyaikainen heppatyttö osaa ratsastuksen ohella valokuvausta ja koodausta. Tallikuvissa hevonen on persoonallinen, herkkä ja uljas ystävä. Mutta minkälainen kohde on kuollut hevonen? Saako sellaista edes Suomessa kuvata?

Hevosharrastajan ei tarvitse enää tyytyä notkumaan tallilla tai lukemaan Hevoshullua. Aino Honkanen on yksi monista suomalaisista, jolle hevosharrastus on paljon muutakin kuin ratsastamista. Tulokset näkyvät hänen tassutusta.net –sivustollaan, jossa on kuvia niin kesäisiltä laitumilta kuin urheilullisista esteratsastustapahtumista. Ainon sivu on vain yksi monista suomalaisista sivustoista, eikä ihme – nämä ovat kauniita kuvia!

Nainen taluttaa hevosta metsäpolulla
Nainen taluttaa hevosta metsäpolulla Kuva: Aino Honkanen hevonen

”Minulla kuvaus- ja ratsastusharrastus ovat kulkeneet käsi kädessä. Ensin kiinnostuin hevosista, sitten sain kameran ja innostuin valokuvauksesta. Puoli vuotta myöhemmin aloitin ratsastuksen. Molemmat ovat jatkuneet aktiivisesti siitä alkaen, Aino kertoo. Verkkosivun pitämisen hän aloitti vuonna 2004, ollessaan 14-vuotias. Kuinka tavallista sitten on, että jo tuolloin hänen ikäisensä koodasivat omia verkkosivujaan?

”Luulen, että siinä tapahtui silloin jonkinlainen nousu, että nuoret tytöt alkoivat kuvaamaan ja koodaamaan. Nettimaailma aukesi siis monille juuri hevosten kautta, Aino sanoo.

Hevonen pellolla
Hevonen pellolla Kuva: Aino Honkanen hevonen

Hevonen aistii ihmisen tunnetilat

Heppaharrastus on monen tytön haave – ja kyllä, Aino vahvistaa, että pojat ovat ratsastustunneilla harvinaisuus. Kisaratsastajiksi poikia kyllä ponnahtaa. Mutta verkossa hevossivustoissa korostuvat nimenomaan tyttöjen tai nuorten naisten tekemät sivut. Aino jopa arvelee heppasivustoilla hankittujen koodaustaitojen näkyvän myöhemmin työelämässä.. Toisin sanoen, nuorten miesten tietokonenörttimonopoli on pian menneisyyttä.

Ennen verkkoa täytyy olla sisältöä, siis hevonen. Miten syntyy hyvä hevoskuva? Helsingissä sijaitsevalla Ruskeasuon Keskustallilla osa hevosista suhtautuu tv-kameraan hermostuneesti. Onneksi tallin työntekijät ohjaavat meidän Pacificin, eli tuttavallisemmin Pasin, luokse. Se katsoo meitä uteliaan rauhallisesti ja puskee tuttavallisesti kohti kameran linssiä. On siis aika lähteä ulos tallista, vaikka ulkona vihmoo eteläsuomalainen talvitihkusade.

Aino kehuu Pasia hyväksi kuvauskohteeksi. ”Pasi oli alkuun vähän hermostunut ja ihmeissään, että eikö tässä lähdetäkään kävelylle. Mutta nyt hän on ihan rauhallinen tämän tilanteen kanssa, ja kärttää lähinnä herkkuja. Näyttää siltä, että on rento eikä haittaa jos kuvia otetaan”.

Hevonen pellolla
Pacific eli "Pasi". Hevonen pellolla Kuva: Aino Honkanen hevonen

Pasi on kuulemma Keskustallin suosituin ratsastuskumppani, joka pysyy rauhallisena. Usein hevosen totuttamiseen kameroihin voi mennä jopa puoli tuntia. Hevonen on isoksi saaliseläimeksi yllättävän säikky, ja muotokuvaa ottaessa sen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi. Mikä tekee hevosesta otollisen kuvauskohteen?

”Se on iso ja tosi ilmeikäs eläin. Sekä liikkeet että erilaiset tunnetilat ja persoonat saadaan hyvin esiin kuvissa”, Aino kertoo. Hevonen myös aistii ihmisen tunnetilat herkästi. ”Jos kuvaaja ei ole tottunut hevosiin, aistii saaliseläin tilanteen nopeasti”.

On ymmärrettävää, että hevonen on sekä ratsastajalle että valokuvaajalle kiehtova kohde. Se on valtava voimanpesä, mutta kuitenkin herkkä.

Elämää kuoleman jälkeen

Heppasivustoilla ei juuri törmää kuolleisiin hevosiin, joitain muistosivustoja tosin löytyy. Mutta mitä on hevosen elämä kuoleman jälkeen? Nehän elävät kesyinä keskimäärin kolmekymppisiksi, joten hevosen kuoleman on iso asia, siis aivan konkreettisesti. Kuolemansa jälkeen hevosen fyysisestä kehosta tulee ongelma, jonka hautaan saattaminen maksaa jopa tuhansia euroja. Tie ei kuitenkaan käy useinkaan krematoriolle vaan teurastamolle.

Perttu Saksan studiolla Kaapelitehtaalla on kuvauskohteena lihaa, tarkemmin ottaen naudan reisiluuta. ”Lähdin kokeilemaan ratkaisua, että pidin kuvat värikuvina, mutta lähdin kääntämään punaista kohti valkoista. Päädyin sellaiseen omituiseen maailmaan, missä liha alkaa näyttää enemmän marmorilta, eli joltain puhtaalta, mutta siitä on samaan jotain vähän epämiellyttävää ja luotaantyöntävää”. Saksa sai idean valokuvaan paitsi taannoisesta hevosenlihakohusta, myös Larry Burrowsin Vietnamin sodan aikana ottamista värivalokuvista, jotka julkaistiin mustavalkoisina.

Eläimen kuolema on kuvataiteen klassinen aihe, mutta valokuvissa kuollut eläin saa helposti kantaaottavan leiman. Onko Saksa siis eläinaktivisti? ”Ajattelen enemmän, että eläin on hyvä peili. Eläimen kautta on hyvä katsoa ihmisyyttä, miten suhtaudumme toisiimme ja minkälaisia kuvitelmia me laitamme eläinten ylle”, Saksa sanoo.

Teurastettu hevonen taidevalokuvassa.
Mask, 2015. Teurastettu hevonen taidevalokuvassa. Kuva: Perttu Saksa hevonen

Perjantaina 6.3. Helsinki Contemporary -gallerissa aukeava näyttely pitää sisällään muutakin kuin valokuvaa, mutta eräs valokuva pysäyttää katsojan erityisen herkästi: kuvassa tuijottaa kuollut hevonen.
”Hevonen on oikeastaan sellainen eläin, joka edustaa vähän kaikkea. Se on samaan aikaan lemmikki, siilä kilpaillaan, sitä on käytetty sodissa. Sillä on hyvin iso statusarvo, se on ylevä., ja siksi sitä on hankala mieltää ruoka-aineeksi”, Saksa sanoo. Hänen mielestään teollisen yhteiskunnan aikana eläimen kuolema on työnnetty liiaksi syrjään. ”Olen viimeisen vuoden aikana kuvannut teurastamoilla, ja huomannut, että niihin on äärimmäisen vaikea päästä kuvaamaan”, Saksa kertoo. Kuolleen hevoseen kuvaamiseksi teurastamoympäristössä on lähdettävä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Taidevalokuva hevosesta teurastamolla
Presence, 2014. Taidevalokuva hevosesta teurastamolla Kuva: Perttu Saksa taidevalokuva

Perttu Saksa tavoittelee usein valokuvissaan eräänlaista ylevän ja groteskin tai kauniin ja ruman rajapintaa. ”Eläimen kuolema on asia, jonka me yritämme parhaamme mukaan työntää syrjään elämästämme. Eläin on läsnä meille viihdespektaakkelina, kissavideoina tai vaikkapa hevoset kilpaurheiluharrastuksen myötä. Mutta tehotuotanto ja eläimen syöminen jää näyttämättä”, hän pohtii.

Verinen naudan reisiluu studiossa.Naudan reisiluu valokuvastudiossa, käsitelty kuva.
Naudanluu ennen ja jälkeen kuvankäsittelyn. Kuva: Perttu Saksa

Yle Areena - Kultakuume: Eläin on muotia taiteessa
Yle Uutiset: Valokuvaaja Perttu Saksa: Teurastaminen on äärimmäisen visuaalista

Kommentit
  • "Meitä brutaaleja kirjailijoita on aika vähän", sanoo Rosa Liksom – ja nauraa

    Ihminen kiinnostaa mua todella paljon

    Ylitornialaisen perheen kuopus kasvoi kasvattamatta, ja kasvoi hyvin. Hänestä tuli palkittu kirjailija, kuvataiteilija, elokuvantekijä ja kunniatohtori, joka harrastaa purjehdusta, hiihtoa, retkiä ja junia. Rosa Liksom on maailmankansalainen. Hän on kiertänyt maailmaa nuoresta tytöstä. Yksi kirjailijanuran käännekohdista oli Finlandia-palkinto vuonna 2011.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • "Meitä brutaaleja kirjailijoita on aika vähän", sanoo Rosa Liksom – ja nauraa

    Ihminen kiinnostaa mua todella paljon

    Ylitornialaisen perheen kuopus kasvoi kasvattamatta, ja kasvoi hyvin. Hänestä tuli palkittu kirjailija, kuvataiteilija, elokuvantekijä ja kunniatohtori, joka harrastaa purjehdusta, hiihtoa, retkiä ja junia. Rosa Liksom on maailmankansalainen. Hän on kiertänyt maailmaa nuoresta tytöstä. Yksi kirjailijanuran käännekohdista oli Finlandia-palkinto vuonna 2011.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • "Mun kädet tärisi ja sydän hakkas" – Egenlandin juontajien chätti paljastaa, mitä uusista kotimaan matkakohteista jäi mieleen

    Erilaisten matkakohteiden Egenland 5.1.2020 Areenassa.

    Luola Turun keskustassa, seinäkiipeilyä Vaasan vanhassa vesitornissa, burleskia Rovaniemellä ja suolentiksen MM-kisat. Egenlandin juontajat Hannamari Hoikkala ja Nicke Aldén ovat matkustaneet yleisön vinkkien perässä yli 100 erikoiseen paikkaan Suomessa. He laittavat itsensä likoon kolmannen kauden uusissa kohteissa. Mutta mitä he chättäävät kuvausten jälkeen?

  • Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: "Neulalla ja langalla voi luoda taidetta."

    Astma haastanut tekstiilitaiteilijan tekemisiä läpi elämän.

    Pitkän uran tekstiilitaiteilijan kapealla polulla kulkenut Aarras on rakastanut työtään intohimoisesti, vaikka astma on läpi elämän yrittänyt lannistaa ja rajoittaa taiteen tekemistä. Taide ja kiinnostus uuteen ovat kuljettaneet taiteilijaa niin Euroopan kuin Aasiankin maissa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä opit maailmalla? Kulttuurin kosmopoliittien tarinat koskettavat

    Mitä olet maailmalla oivaltanut?

    Where are you based, eli missä tukikohtasi on, kysyy taiteilija toiselta maailmalla. Kulttuurin tekijöiden tapa olla kansainvälinen on muuttumassa. Minna Joenniemi kysyy, millaisia tarinoita ja oivalluksia maailmankansalaiset tuovat kotiin tuliaisina.

  • Avaruusromua: Onko kaikki helppoa, kun meillä on koneet?

    Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme.

    Me ajattelemme helposti kaiken tekemisen olevan nykyään helppoa, koska meillä on koneet ja laitteet apunamme. Kaikki on vaivatonta, kun koneet tekevät asiat meidän puolestamme. Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme. Professori Timo Airaksinen kirjoittaa, että moderni maailma vaatii tosiasiassa aivan yhtä paljon taitoa kuin perinteinenkin maailma alkeellisine välineineen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 kotimaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.