Hyppää pääsisältöön

Mikä minusta tulee isona?

Lasten ammattitoiveista on kyselty vuosikymmenten aikana monissa ohjelmissa. Lasten vastaukset ovat osaltaan kertoneet suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja asenteista sekä yhteiskunnallisista muutoksista. Artikkelissa on lasten haastatteluja eri vuosikymmeniltä.

Kun suomalaisessa yhteiskunnassa teollisuus- ja palveluelinkeinojen osuus kasvoi 1960-luvulta lähtien, kyseiset alat tarvitsivat runsaasti työvoimaa. Ei siis ihme, että 1970-luvun lasten toiveammatit löytyivät esimerkiksi myyntityöstä tai erilaisten työ- ja kuljetusvälineiden parista. Kun Tietoiskussa (1974) varoiteltiin liikenteen vaaroista ja kyseltiin lasten tulevaisuuden haaveista, toiveammateista löytyivät niin koneenkuljettaja kuin myyjäkin.

Päiväkotilapset kertoivat tulevaisuuden haaveammateistaan ohjelmassa Vilkkilän noppa (1981). Haaveet olivat vahvasti perinteisiä: tytöt naisvaltaisille aloille ja pojat puolestaan miesvaltaisille aloille. Edelleen hoiva- ja palveluammatit olivat tyttöjen suosikkeja, kun taas poikia kiinnostivat järjestyksenpito ja vauhti.

Tänään töissä (1997) -ohjelmassa kuultiin, että sairaanhoitajan ammatti piti pintansa seuraavina vuosikymmeninä, mutta uudet alat alkoivat syrjäyttää monia perinteisiä teollisuuden ja palvelualojen töitä. Urheilu, tutkimustyö ja työt eläinten parissa kiinnostivat entistä useampaa lasta. Erityisesti eläinlääkäriksi halusi moni lapsi. Vaikka korkeaa koulutusta vaativat ammatit olivat lisänneet suosiotaan, perinteiset ammatit kuten metsurin ammatti sinnittelivät joukossa. Toisaalta media toi uudenlaisen näkökulman työntekoon ja ammattihaaveisiin: työn oli oltava myös hohdokasta ja siitä oli löydyttävä sankarillisuutta. Siksi esimerkiksi ammattilaisurheilu, poliisin tai lääkärin ammatti kiinnostivat.

Mitä sanovat aikuiset lasten haaveista? Ovatko ne realistisia? Pikku Kakkosen uutistenlukijan mielestä työtä ainakin riittää, jos aikoo monta ammattia hankkia. Tänään töissä -ohjelman juontaja aprikoi vuonna 1997, että kun ohjelmassa esiintyneet päiväkoti-ikäiset lapset ovat työikäisiä vuonna 2020, noinkohan enää tehdään töitä. Ohjelmassa mukana olleen professorin mielestä oli mahdollista, että töitä tehdään, mutta vähän eri tavalla kuin 1990-luvulla. Ja kyllähän lasten haaveet kuulostivat realistisilta, sillä "ainahan poliiseja tarvitaan", totesi professori.

Pikku Kakkoseen lähetetyissä lasten piirroksissa näkyi myös median vaikutus lasten ammattihaaveissa. Uravalintaansa pohdiskeleva pikkutyttö halusi lääkäriksi, koska äiti oli katsonut televisiosta ohjelmaa, jossa lääkäri pelastaa ihmisiä. Mutta muutkin televisiosta tutut sankarit olivat suosittuja. Seittejä ampuvana Spidermaninä oleminen olisi kiinnostavaa, koska "se on niin hyvä." Urheilukin on sankaritekoja. Ehkä osittain siksi ammattilaisjalkapalloilijana olisi hienoa olla ja jos se ei onnistuisi, voisi sitten ryhtyä vaikka vain supersankariksi. Lasten ehdoton sankarihahmo oli poliisi. Niin tytöt kuin pojatkin pitivät poliisin työtä arvossaan. Erityisesti silloin, kun poliisit olivat tositoimissa eli jahtaamassa roistoja ja heittämässä heitä vankilaan.

Pikku Kakkosen(1992) haastattelussa tyttöjen ammattihaaveissa jako miesten ja naisten ammatteihin ei ollut jyrkkä. Nainen voi ihan hyvin olla poliisi, autonkuljettajia tai maan kaivajia. Mutta toki perinteisiä naisille sopiviksi miellettyjä ammatteja löytyi sairaanhoitajasta aina kotiäitiyteen asti. Uudenlaista suhtautumista elinympäristöön ja työhön enteilivät urasuunnitelmat luonnon parissa. Esimerkiksi luonnonsuojelu miellettiin ammatiksi. Lasten tulevaisuuden suunnitelmissa oli muutakin uutta: heistä oli tulossa moniosaajia. Miksi pitäisi tyytyä yhteen ammattiin? Voisihan sitä olla opettaja-lentoemäntä tai samalla kertaa avaruustutkija, eläintutkija ja mäkihyppääjä.