Hyppää pääsisältöön

Pullopostia lapsuudesta: ”Musta ei ikinä tuu samanlaista kun äiti”

Pia-Sofia Viik Syväsenvaaralla
Pia-Sofia Viik Syväsenvaaralla Kuva: Yle/ Heidi Richert pia-sofia viik

Pia-Sofia Viik, 36, on puskenut elämässään jokaisen tielle asetetun esteen ja ennakkoluulon läpi. Oma perhe, ammattiin kouluttautuminen ja arkiset rutiinit ovat nyt parasta, mitä elämässä on. Lapsuudessa asiat olivat toisin. Alkoholistiäidin kanssa ei voinut luottaa mihinkään muuhun kuin siihen, että jääkaapissa möllöttää varmasti omenaviinipullo.

Pia-Sofia kasvoi pikkusiskon ja -veljensä kanssa perheessä, jossa äiti oli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Kun Pia-Sofia oli pieni ja asiat olivat vielä normaalisti, elämä oli mukavaa - ihan tavallista. Kun perheeseen alkoi vaikuttaa alkoholiriippuvuus, mikään ei ollut enää ennallaan.

- Äitin juominen tuntui surulliselta, ja se toi hirveesti epävarmuutta. Äiti oli ihan erilainen ihminen humalassa, se muuttui oikeastaan hirviöksi.

Äidin hirviöimäisyys tuli esiin piittaamattomuutena; miesystävät saivat mellastaa perheen elämässä, juoda viinaa, viedä äidin rahat, tuhota perusturvan ja tapattaa lasten lemmikkieläimet.

Kaikki paha oli mahdollista meidän perheessä ja lemmikitkään eivät olleet siltä pahalta turvassa.

- Kaikki paha oli mahdollista meidän perheessä ja lemmikitkään eivät olleet siltä pahalta turvassa.

Karmeiden tapahtumien jälkeen normaaliin elämään palautuminen oli työlästä ja hyvin vaikeaa. Äidin piti olla turva ja tuki, mutta niin ei ollut. Isästäkään ei ollut apua tai turvaa.

Lapset viettivät paljon aikaa keskenään. Koulussa sai ruokaa nälkäänsä, kaupassa sai epäileviä katseita osakseen. Pia-Sofia kasvoi ilmapiirissä, jossa lapset saivat aina syyn niskoilleen, jopa vanhempien juomisesta. Pia-Sofia oli usein napit vastakkain äitinsä kanssa. Hän ei suostunut esittämään kilttiä tyttöä tai teeskentelemään, että kaikki oli hyvin.

- Huusin äidille että se on "huono äiti, että miksi jätät meidät tänne yksin kotiin". Kun äiti karkasi kotoa ravintolaan, me soiteltiin perään, että oltaisiin saatu se kotiin.

- Meillä ei ollu lämpöä ja rakkautta kotona, ja niin musta tuli kauhea kovis. Itsekin olin tosi aggressiivinen. Vaikka olin luonteeltani herkkä ja tunteellinen, en koskaan voinut enkä halunnutkaan näyttää sitä.

- Kun äiti lähti juopottelemaan, purin kiukkuni veljeen ja siskoon. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että en halua jatkaa siten, koska siitä tulee niin paha mieli.

Pia-Sofia lähti 16-vuotiaana opiskelemaan "emäntäkouluun" ja jäi koulun asuntolaan asumaan. Ensimmäisenä yönä hän ihmetteli asuntolan rauhaa. Kukaan ei uhkaillut, ei hyökännyt huoneeseen mesoamaan tai huutamaan. Se oli ensimmäinen koti, jossa Pia-Sofia sai olla turvassa, hänellä oli oma yksityisyys.

Pia-Sofia on valinnut toisen tien kuin useimmat hänen lapsuuden ystävät, joista osa on kuollut, osa vankilassa tai alkoholisoitunut. Aikuiseksi tultuaan Pia seurusteli alkoholistin kanssa ja jatkoi samanlaisella polulla kuin mihin oli kotona tottunut. Oman elämän aloittaminen oli vaikeaa. Häpeä ja tunne siitä, että on huonompi kuin muut, seurasi jokaisella askeleella mukana ja lamaannutti.

"On ollut kova homma löytää normaali elämä ja uskoa siihen"

Kun Pia-Sofia alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, taisteluhalu heräsi ja hän päätti rakentaa itselle ja lapselleen toisenlaisen tulevaisuuden.

- Äidiksi tuleminen oli ahdistavaa ja pelottavaa.En hirveesti odottanut sitä, koska ajattelin, että musta tulee samanlainen kun mutsista. Sain aina kuulla että ”oot niin samanlainen kun sun äiti, sä oot niin samannäköinen kun sun äiti". Se sai vihaiseksi ja päätin, että musta ei ikinä tuu samanlaista.

Pia-Sofia jätti vanhan elämäntavan taakseen, ja uudenlainen elämä alkoi pienin askelin. Hän aloitti terapian alkoholistin aikuisena lapsena. Tärkeä tekijä oli myös välimatka menneisyyteen, Pia-Sofia muutti pohjoisesta Etelä-Suomeen, kauas pahoista muistoista ja kokemuksista.

- On ollut kova homma löytää normaali elämä ja uskoa siihen. Ja uskoa, että minullakin on oikeus sellaiseen elämään, eikä vain katsoa vierestä, miten toiset on saaneet elää normaalia mukavaa elämää, jossa vanhemmat ovat kasvattaneet lapsiaan oikealla "kurilla" ja rakkaudella.

Kun Pia-Sofian äiti kuoli, hän ei pystynyt itkemään hautajaisissa.

Äiti oli tavallaan kuollut Pia-Sofialle jo kauan sitten, lapsuudessa, eikä surua ollut jäljellä surtavaksi.

Äiti oli tavallaan kuollut Pia-Sofialle jo kauan sitten, lapsuudessa, eikä surua ollut jäljellä surtavaksi. Nykyään oma elämä kantaa ja vie hyvin eteenpäin. Pienistä hetkistä nauttiminen - vaikkapa lintujen bongailu ja piirtäminen - kuuluu tiiviinä osana siihen normaaliin elämään, jota Pia-Sofia perheineen elää.

Pullopostia lapsuudesta dokumenttisarjan neljäs osa tiistaina TV1 klo 20 sekä Yle Areenassa. Jakson jälkeen keskustelua aiheesta chatissa osoitteessa yle.fi/pulloposti

Muuta aiheeseen liittyvää sisältöä Ylellä:

Kommentit