Hyppää pääsisältöön

Taas puhetta pimpeistä Stradassa!

Ahdistaako, kun kuulet sanan pillu? Ärsyttääkö se seksuaalinen kuvasto, jota media sinulle tyrkyttää? Käy katsomassa Q-teatterin näytelmä Jotain toista. Se on älykäs, rehellinen ja hauska esitys seksuaalisen halun vaikeudesta.

Miksi et halua vapautuneesti ja itseesi luottaen?
Miksi esität haluavasi, vain koska ajattelet, että sinun on haluttava?
Miksi olet estynyt?
Miksi et halua puolisoasi vaan jotain toista?

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Milja Sarkola pohtii Jotain toista -näytelmässä jälleen intiimejä ja häpeällisiksi koettuja kysymyksiä.

Haluatko puolisoasi vai jotain toista?

Ole rehellinen ja vastaa Stradan kyselyyn!

Puolisoani
59% (34 ääntä)
Jotain toista
41% (24 ääntä)
Ääniä yhteensä: 58
Tommi Korpelan esittämä teatterijohtaja, Sanna-Kaisa Palon esittämä ohjaaja ja Stradan toimittaja käyvät kiihkeää väittelyä seksuaalisesta halusta Q-teatterin lavalla
Tommi Korpelan esittämä teatterijohtaja, Sanna-Kaisa Palon esittämä ohjaaja sekä Stradan toimittaja käyvät kiihkeää väittelyä seksuaalisesta halusta Q-teatterin lavalla Tommi Korpelan esittämä teatterijohtaja, Sanna-Kaisa Palon esittämä ohjaaja ja Stradan toimittaja käyvät kiihkeää väittelyä seksuaalisesta halusta Q-teatterin lavalla Kuva: Yle / Marco Hyvärinen jotain toista

Fakta ja fiktio sekoittuvat, kun näytelmässä pääosassa oleva ohjaaja-hahmo käy läpi seksuaalisen halunsa historiaa ja lavalla nähdään milloin näyttelijä-veli, teatterijohtaja-isä tai naisystävä.
Ei ole nimittäin mikään salaisuus, että Milja Sarkola on teatterijohtaja Asko Sarkolan tytär, näyttelijä Sampo Sarkolan sisko, ja että hän elää naissuhteessa.

Lotta Kaihua ja Iida Kuningas Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista
Jotain toista on ollut arvostelumenestys. Lähes loppuunmyytyä esitystä verrataan Q-teatterin viime vuoden Kaspar Hauser -näytelmän suosioon. Pidä kiirettä lippujen kanssa! Lotta Kaihua ja Iida Kuningas Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista Kuva: Pate Pesonius / Q-Teatteri milja sarkola

Näytelmässä ohjaaja uppoutuu työhönsä ja ihastuu naisnäyttelijöihin. Mutta kotona ohjaaja on haluton ja pakenee läheisyyttä. Itse asiassa näytelmä käsitteleekin seksuaalisen halun vaikeutta. Siitä, että ei oikeastaan haluta.
Ja kun haluttaa, niin haluaakin - jotain toista.

Lotta Kaihua ja Iida Kuningas Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista
Lotta Kaihua ja Iida Kuningas Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista Lotta Kaihua ja Iida Kuningas Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista Kuva: Pate Pesonius / Q-Teatteri milja sarkola

Näytelmässä teatteriohjaaja tekee näytelmää seksuaalisesta halusta ja käy jatkuvaa dialogia näyttelijöiden kanssa. Kuten Perheenjäsen -näytelmässä myös Jotain toista -esityksessä Sarkola on kirjoittanut näyttelijät tiedostamaan sen, että he ovat näyttelijöitä ja että he esittävät omia roolihahmojaan. Metatasot tuovat näytelmään hengästyttävää aitouden ja rehellisyyden tuntua. Esittämisen avaaminen ja epämystifiointi panee miettimään myös paremmin sitä, miten seksuaalista halua esitetään ja mitä siitä on lupa puhua julkisesti.

Kaikkea myydään seksillä. Sosiaalinen media on vain lisännyt ihmisten, ei siis vain naisten tarvetta esittää itseään haluttavina ja haluavina. Onko tänä päivänä edes lupa olla haluamatta ja aseksuaalinen?

Sarkola muistetaan intiimeistä ja häpeällisiä asioita käsittelevistä esityksistä, joissa seksuaalisuudella on usein ollut keskeinen rooli. Jo teatterikorkeakoulun lopputyö Yksityinen (2005) käsitteli seksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta, perversioita, ja sitä, minkä tuntee yksityiseksi ja intiimiksi, mutta josta ei voi puhua. Monet muistavat tanssiesityksen Ihmisen asussa (2009), jossa eivät vain tanssijat, vaan myös yleisö riisuutui alasti. Teoksen lähtökohtia olivat alastomuus ja miten löytää rentous ja luonnollisuus alastomana. Naisen alaston ruumis kun näytetään käytännössä aina seksuaalisen halun tai väkivallan kohteena. Ja teatteriperhe oli avoimesti esillä näytelmässä Perheenjäsen (2011).

Netti-extra

Q-teatterin kevään kohunäytelmän "Jotain toista" käsikirjoittaja ja ohjaaja Milja Sarkola on teatterijohtaja Asko Sarkolan tytär ja näyttelijä Sampo Sarkolan sisko. Näytelmässä lavalla nähdään Emmi Parviainen, jonka isä on käsikirjoittaja, ohjaaja Jussi Parviainen ja äiti näyttelijä Sanna-Kaisa Palo, joka on myös lavalla Jotain toista -esityksessä! Milja Sarkola on tuonut teatteriperheensä lavalle jo Perheenjäsen -esityksessä vuonna 2011. Myös tällä kertaa näytelmässä pääosassa on ohjaaja, jolla on teatterijohtaja-isä sekä näyttelijä-veli. Miksi Sarkola haluaa tuoda yksityiset kokemuksensa lavalle? Tämä haastattelu vain netissä:

JOTAIN TOISTA Q-teatterissa 22.5. asti

Teksti ja ohjaus: Milja Sarkola
Dramaturgit: Heini Junkkaala ja Henriikka Himma
Rooleissa: Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Iida Kuningas, Elena Leeve, Sanna-Kaisa Palo ja Emmi Parviainen
Lavastus: Kaisa Rasila
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine

Milja Sarkolan älykäs ja hauska näytelmä Jotain toista teki Marjut Tervolaan vaikutuksen
Lähes loppuunmyyty Jotain toista Q-teatterissa 22.5. asti. Milja Sarkolan älykäs ja hauska näytelmä Jotain toista teki Marjut Tervolaan vaikutuksen Kuva: Yle / Jenni Stammeier milja sarkola

Lue lisää:

Tuula Viitaniemen arvostelu Milja Sarkolan Jotain toista -näytelmästä: Poikkeuksellisen pelotonta ja suoraa puhetta seksuaalisuudesta Q-teatterissa

Lue lisää arvosteluja Q-teatterin Jotain toista -näytelmästä tästä

Tuula Viitaniemen arvostelu Milja Sarkolan Perheenjäsen -näytelmästä: Perheenjäsen tekee yksityisestä yleistä

Kommentit
  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri