Hyppää pääsisältöön

Muistisairas yksin kotona: käsikirjoitus

Tuula Wallenius: ”Isä oli ollut neljä päivää ilman lääkkeitä, ilman ruokaa, ilman juotavaa, ilman henkilökohtaista hygieniaa pimeässä huoneessa täällä yksin.

MOT-tunnus

Tuula Wallenius: Haluatko isä kahvia?

Henry: Mitä?

Wallenius: Haluatko kahvia?

Henry: joo.

Wallenius: Oota, mä kohta laitan.

Henry Westerdahl asuu yksin kotona – kuten kymmenettuhannet muut suomalaiset ikäihmiset. Muistisairas Henry on täysin riippuvainen kotihoidosta – ilman sitä hän ei pärjäisi kotona.

Tuula: Saat ensin kahvia, sitten Runebergin torttua. Odota vähän.

Henry: Joo.

Juuri ennen joulua Henrylle tapahtui jotakin. Jotakin niin vakavaa, että se sai meidät selvittämään mitä kotihoidon arjessa oikeasti tapahtuu. Asensimme Henryn ja hänen tyttärensä luvalla pienen kameran Henryn asuntoon vuorokaudeksi.

OTSIKKO: MUISTISAIRAS YKSIN KOTONA

Suomessa puretaan vanhusten laitoshoitoa. Laitoshoitopaikkojen määrä on melkein puolittunut 2000-luvulla. Uuden vanhuspalvelulain mukaan, pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan vain todella sairaille tai potilasturvallisuuden perusteella. Jo nyt noin 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu kotona - ja osuus kasvaa koko ajan.
Nykyisen hallituksen tavoite on, että kunnat säästävät vanhusten huollosta 300 miljoonaa euroa vuoteen 2017 vähentämällä laitoshoitoa. Kyse on siis rahasta – mutta myös hoidon laadusta.

Timo Aronkytö, vanhuspalvelujen johtaja, Vantaan kaupunki

"Se, että että Suomessa kymmenen vuotta sitten päätettiin lopettaa vanhusten hoitaminen kaks viimestä vuotta sikiöasennossa laitok laitoksessa makaamassa, niin se on kyllä ihan inhimillisesti oikein, ei me voida palata enään semmoseen niin sanottuun vanhainhoitoon."

MOT: "Missä jamassa Vantaan kotihoito on?"

Timo Aronkytö: "Vantan kotihoito on varsin varsin laadukasta ja hyvää ja meill on erittäin hyvät työntekijät täällä tällä hetkellä."

Vantaan kotihoitajat käyvät Henry Westerdahlin luona kolme kertaa päivässä. Muistisairauden takia hän ei osaa lämmittää itse ruokaansa, ei tunnista nälkää tai janoa. Henry tarvitsee apua myös peseytymisessä ja lääkkeiden ottamisessa. Hänellä on suolistosyövän jälkeen laitettu avannepussi, joka pitää vaihtaa säännöllisin välein.

Henry Westerdahl: "Kotihoito on hyvää, en mä moiti ollenkaan. Ainoa että niillä on vähän kiire, mutta mä ymmärrän sen, mä en oo yksinään, on muitakin ihmisiä. Ne on ehkä enemmän tarpeessa kuin mitä minä olen."

Henryn tytär Tuula Wallenius asuu Mäntsälässä ja tulee viikoittain hoitamaan isäänsä. Tuula on seurannut Vantaan kotihoitoa jo kuusi vuotta ja ihmettelee sen laatua.

Tuula Wallenius: "Isällä on avanne ja hän ei aina muista sitä, että hän ei saisi sitä aukoa, kun hän ei saa sitä takaisin. Ja isä on sitten tyhjennellyt sitä lavuaariin, ja ei tietenkään oo sitten, ei se mihinkään osu, vaan sitä ulostetta on sitten joka puolella. Mä oon sitten muutaman kerran ollut siinä tilanteessa, että ne ulosteet on ollut aika pinttyneen kuivia siellä käsienpesualtaassa, että kukaan kotihoitaja, joka on käynyt täällä ei oo hoksannut että ne ulosteet olisi hyvä pyyhkiä siitä käsienpesu- ja naamanpesualtaasta. Siellä on ollut hammasharjat ja partakoneenterät ja kaikki muut sulassa sovussa sen ulosteen keskellä.
Kotihoitajat kirjoittavat vihkoon mitä he Henryn luona ovat tehneet ja miten Henry on voinut."

Tuula Wallenius: "Mä tulin tänne yksi aamu ja luin raporttivihkoa, mitä siellä oli kirjoitettu. Ja siellä oli kirjoitettu, että on laitettu isälle puhtaat vaatteet, viety roskat, sijattu vuode ja mitä muita siihen oli kirjattu. Ja kun mä tuun tänne, niin isä on nukkumassa edellisen päivän vaatteissa, sänkyä ei tietenkään oltu sijattu, roskia ei oltu viety. Eli siis oli kirjattu asioita joita ei oltu tehty… joka sitten todella, se oli ehkä semmonen ensimmäinen raivonpuuska, jonka mä sain tästä hoidon tasosta."

Mutta pahin oli vielä edessä. Vähän ennen joulua, Henry Westerdahl oli päiväksi joutunut sairaalaan, mutta hänet lähetettiin takaisin kotiin samana iltana. Tytär ei itse päässyt Vantaalle. Hän kuitenkin varmisti että sairaalasta oli ilmoitettu Vantaan kotihoidolle, että isä viedään kotiin.

Tuula Wallenius: "No sitä tietä mä sitten soitin joka päivä ja kysyin isältä, niin kuin normaalistikin, että mitä kuuluu, mitä oot syönyt ja onko kotihoitajat käynyt? Ja isä aika unisena vastaa usein, hän nukkuu paljon, ja silloinkin hän vastasi että en nyt muista, oon mä jotain syönyt, sitä mitä tänne oot tuonut ja tälleen vastaili. Ei mulla sitten hälyttänyt mikään, kun hän on aika usein semmonen uninen, kun mä soitan. Ja sitten maanantaina me tullaan tänne ja mun tytär rupes lukemaan tota reissuvihkoa joka täällä on aina, ja totesi että torstai-illan jälkeen ei oo kukaan kirjoittanut tänne mitään. Ja mä taas vähän kiukustuin, että eikö ne nyt sitä oo tehnyt. Sit hän meni lääkekaapista kattomaan lääkkeitä ja totesi, että torstain jälkeen hän ei oo myöskään saanut lääkkeitä. Tosiasia oli, että isä oli ollut neljä päivää ilman lääkkeitä, ilman ruokaa, ilman juotavaa, ilman henkilökohtaista hygieniaa pimeässä huoneessa täällä yksin."

Tämä tapahtuma sai Tuula Walleniuksen tekemään tutkintapyynnön Vantaan poliisille. Hän halusi myös tuoda epäkohdan esiin julkisesti ja otti meihin yhteyttä.
Päätimme yhdessä asentaa pienen kameran Henryn huoneistoon, jotta voisimme seurata vuorokauden ajan mitä siellä tapahtuu. Päivä valittiin sattumanvaraisesti eikä hoitajien henkilöllisyyttä paljasteta. Palaamme myöhemmin siihen, mitä tuon vuorokauden aikana tapahtui.
Halusimme samalla selvittää kotihoidon arkea myös hoitajan näkökulmasta. Saimme luvan seurata lahtelaisen kotihoitajan aamu- ja päivävuoroa. Sari Ollikaisen työpäivä koostuu tiukasta minuuttiaikataulusta.

GRAAFIIKKA: SARIN TYÖPÄIVÄ - AIKAJANA

Sari Ollikainen, kotihoitaja, Lahden kaupunki

Ollikainen: "Tässä on meidän varasto, josta kaikki otetaan. Täällä pyörii paljon ihmisiä."

Ollikainen: "Siinä on semmonen MS-tauti ja tämmönen hermostovauriosairaus -ihminen, mies.. on ihan pyörätuolissa. Me autetaan niissä aamupesuissa siinä. Ja lähinnä se vaipanvaihto.. Ollaan tehty tästä paripaikka kun hän pitää siitä kahvasta kiinni".

Ollikainen: "Eli tästä puhelimesta mä tota nyt otan tän kyseisen henkilön ja aloitan tän työn. "

"Huomenta Pekka!"

1. Pekka 7:20-7:30

Lähihoitajaksi kouluttautunut Sari Ollikainen on ollut viisi vuotta kotihoitajana. Työ on Ollikaisen mukaan muuttunut jopa näin lyhyessä ajassa.

Sari Ollikainen: "Tää on niinkun kiirellisemmäks muuttunu. Et silloon kun mä oon tullu tähän, niin tota, oli minun mielestäni enemmän aikaa asiakkaille. Aamuasiakkaita esimerkiks oli huomattavasti vähemmän. Et mä väitän, et silloon oli viis, ehkä kuus. Nyt niitä on kymmenen, jopa kakstoista. Ja samassa ajassa tehään."

"Siin on vaan ite niinkun priorisoitava, et kenelle sä meet ensin. Ja keneltä sä voit ehkä vähän nipistää sitä aikaa."

"No täällä on niin kuin semmonen puoli tuntia aikaa, että ihan sen Taimin psyykkisen tilan takia. Ihan sen takia, että se saisi sitä sosiaalista kontaktia, sellaista muuta kun hän on yksin siellä päivät päästään. Ja tällä mummolla ei ole kuin aamukäynti. Että hänelle kipotetaan ne iltalääkkeet. Ja on aina ottanut."

MOT: "30 minuuttia on ainoa juttukaveri päivän aikana?"
Ollikainen: "Joo.. Mä väitän, että ei ole kyllä ulkona käynyt kolmeen neljään vuoteen."

2. Taimi 7:50-8:20

Ollikainen: "Myö mennään tuonne keittiöön, niin otan sulta vähän noita laboratoriokokeita."

Taimi: "Hyvä!"

Ollikainen : "Eli siihen vaan istumaan.. Mä otan samalla noi lääkkeet.."

Taimi: "Joo, hyvä."

Taimi: " Olen mielissäni. On parempi täällä olla kuin sairaalassa."

Ollikainen: "Niin."

MOT: "Onko hoitajilla tarpeeksi aikaa?"

Taimi: "On on ihan ihan sopivasti aikaa, kun mä pystyn itse liikkumaan ja käymään vessassa. Ja mulla on hyvä naapuri, joka vie minut saunaan."

MOT: "Tuleeko aika yksinäiseksi?"

Taimi: "Kyllä se välillä meinaa tulla. Aina aina kun aamulla herää aikaisin, ajattelee, että kohta tulee hoitaja."

Henryn kello 8:00

Henry Westerdahl nukkuu kotonaan Vantaalla. Aamuhoitajaa ei ole vielä näkynyt. Televisio on jäänyt yöksi päälle.

Grafiikka: Sarin työpäivä 8:30-verinäytteet toimistoon

3. Marjatta 8:50-9:05

Ollikainen: "Nyt mennään tästä tänne Marjatalle. Hän on tosiaan saattohoidossa kotona. Hänellä on paikka 62:lla kun tilanne heikkenee. Se on saattohoito-osasto."

Ollikainen: "Huomenta Marjatta!"

Marjatta: "Huomenta huomenta!"

Kaikille kotihoidon asiakkaille kuuluu tehdä hoitosuunnitelma. Sen mukaan kartoitetaan miten usein tarvitaan kotihoitajaa ja miten kauan kotihoitaja on asiakkaan luona.
Marjatalla on 15 minuutin hoitokäynti aamuisin. Hoitaja näkee kännykästään kunkin asiakkaan hoitotarpeet ja käynnin pituuden.

MOT: "Miten usein nää hoitoajat alitetaan?"

Sari Ollikainen: "Hyvin usein. Et ihan käytännös joka päivä. Että… Alitetaan ne."

MOT: "Mitä sä siitä ajattelet?"

Sari Ollikainen: "No kylhän se väärin on. Et mieti, et nää asiakkaat maksaa siit ajasta. Niillähän lukee siin hoito… palvelusuunnitelmassa, hoitosuunnitelmassa se aika, mistä ne maksaa. Ja se on määritelty niinkun mitä siel tehdään. Että en yhtään ihmettele, jos nää omaiset tulee puhelimitse, et siel on kolmen minuutin, neljän minuutin käyntejä, että mikäs tää tällanen homma on. "

Ismo Rautiainen vastaa Lahden kaupungin vanhustenpalveluista. Mitä mieltä hän on siitä, että kotihoidon hoitoajat alittuvat käytännössä joka päivä?

Ismo Rautiainen, Vanhusten palvelujen johtaja, Lahden kaupunki

Ismo Rautiainen: "Ei kuulosta tietenkään hyvältä että näin käy. Me seurataan aika tarkkaan tätä asiakkaan saamaa palvelua ja myös hoitajien tekemää työtä, siitä on olemassa tietoa. Ja tän tyyppisiin asioihin kyllä pystytään puuttumaan."

MOT: "Millä tavalla?"

Ismo Rautiainen: "No resursseja kohdentamalla. Aina se ei tapahdu niin, että tää asia pystytään ratkaisemaan heti, mutta esim. pidemmällä aikavälillä on syytä tarkastella erityisesti sitä että miten ne kotihoidon resurssit jakautuu."

Grafiikka

Vuosi 2011 Vuosi 2015 Muutos
Pitkäaikaissairaanhoidon paikat 534 242 -292
Palveluasumisen paikat 446 751 +305
Kotihoidon asiakkaat 818 996 +178
Kotihoidon käynnit 407429 591652 +184223
Kotihoidon hoitohenkilöstömäärä 329 360 +31
(vakinaiset ja sijaiset)

Lahden kaupunki on viidessä vuodessa vähentänyt laitospaikkoja noin kolmellasadalla. Suunnilleen saman verran on lisätty palveluasumisen paikkoja. Niissä asiakkailla on omat huoneet, ja he saavat tarpeen mukaan palvelua ja hoitoa. Kotihoidon käynnit ovat nousseet räjähdysmäisesti. Viidessä vuodessa niitä on tullut lisää yli 180 000. Kotihoidon henkilöstöä on sen sijaan lisätty kolmellakymmenellä hoitajalla.

Ismo Rautiainen: "Vaikka nää kaksi lukua tuntuu olevan toisistaan kaukana, niin siitä huolimatta kotihoidon resursointi on ollut kohtuullisen hyvä. Jos laskee sen määrän mitä kotihoitoon on lisätty hoitajia ja sitten katsoo vielä sen, millä tavoin työn tekemistä on pystytty kehittämään ja välitöntä asiakastyötä siellä koko kotihoidon käytännössä lisäämään, niin silloin se kotihoidon resursointi ei näytä enää mitenkään vähäiseltä. Mutta toki täytyy sanoa se, että kyllä kotihoito on se paikka, mihin pitäisi resursoida entistä enemmän. Koko aika ollaan siinä tilanteessa, että ollaan vähän siellä rajamailla."

Ollikainen: "Me jatketaan nyt matkaa. Huomenna nähdään, eks niin?"

4. Kauko 9:10- 9:40

Ollikainen: "Kauko juo mustaa kahvia. Olen aina sanonut sulle Kauko, että musta kahvi kaunistaa – muistatko miten se jatkuu?"

Kauko: "Eh."

Ollikainen: "Mutta ei se ihmeitä tee. "

5. Tyyne 9.50-10:15

Sari: "Onko tuo jarru päällä kun menee huonosti? "

Tyyne: "On. No niin, ettei sitä lähdetä lentämään."

Sari: "Mennäänkö vessaan?"

HENRYN KELLO 10:00

Vantaalainen Henry Westerdahl odottaa edelleen aamuhoitajaa. Henry ei ole vielä saanut aamiaista eikä aamulääkkeitään. Henrylle on määrätty muun muassa Alzheimer- ja verenpainelääkkeitä, sekä lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan.

6. Kalevi 10.30-11:00

Ollikainen: "Ei valittanut näitä jalkasärkyyn.. ei valittanut.. jalkasärkyä.. noin. Kyllähän noi ihmiset väliin kattoo, että mitä noi näpyttelee tuolla pihalla tai kuka missäkin."

7. Kaija 11.10-11.15

MOT: "Miten aamu on tähän mennessä sujunut?"

Sari Ollikainen: "Ootte varmasti huomannut että nopeasti pitää käydä, 7-8 asiakasta on ollut. Puoli 11, pitäisi antaa aamulääkkeet, kello nyt 12.20, eli melkein tunti myöhässä niistä aamulääkkeistä."

Ollikainen: "Meil on iltavuoros asiakkaita, niin tota, mä heitän tästä nyt vaikka, että viidestätoista kahteenkymmeneenkolmeen asiakasta. Tehdään noin, noin kuuden tunnin sisällä. Ni siitä voi ihan laskea maalaisjärjellä sitten, kuinka paljon siinä on, jos sul on vaikka 22 – 23 asiakasta, niin paljon siihen jää asiakasaikaa ja paljon siihen jää tota matka-aikaa. Onhan se väärin, jos ihmiselle annetaan 16.30 iltalääkkeet. Tai 16.15. Ja siel on vaikka rauhottavia ja tällasia, jotka niinkun unta vahvistaa. Ni onks se niinkun oikeen?"

HENRYN KELLO 11:15

Kello 11:20 aamuhoitaja vihdoinkin tulee. Asunnon lattialla on ulostetta, joka on valunut Henryn avannepussista.

Hoitaja: "Terve! Oj, oj oj."

Henry: "Mä en tiedä mistä ne on tullut."

Hoitaja: "Ajattelin että jos pussi olisi ollut kondiksessa, mutta kun ei oo." (Hoitaja itkee.)

Hoitaja: "Sä joudut pesuun."

Henry: "Mitä?"

Hoitaja: "Pesuun!"

Hoitaja: ”Kauhee sotku, sä oot ihan järkyttävä”.

"Tossa on lääkkeet."

Hoitaja:"Mä tuun takaisin , mä vien sen kirjeen lääkärille. Mä tuun hoitamaan nämä puts blank."

Avannepussista valunut uloste on kuivunut lattialle. Haju on läpitunkeva. Hoitaja ei ehtinyt putsata lattiaa.

8. Ari 12:10-12:35

Sari Ollikaisen lounastauon jälkeen vuorossa on käynti Arille. Ari on kaatunut rollaattorinsa kanssa ulkona ja näyttää kipeätä rannetta Sarille.

Ollikainen: "Niin, joo että hän ei haluu lähtee tosiaan sinne akuuttiin mikä on päivystys, ja ihan sen takia, että on niin vähävarainen, että ei ole rahaa lähteä. Eikä myökään makseta sitä eikä kaupunki maksa, että mitä sitten tehdään? Että mä lähetän nyt tästä kuvan meidän terveydenhoitajalle ja selitin mikä on tilanne, ett katotaan sit jatkoo."

9. Kauko 13:00-13:15

Ollikainen: "Heippa Kauko, tiedätkö mikä vuorokauden aika on, tiedätkö?"

Kauko: "En tiedä."

Ollikainen:" Et tiedä? Onko aamu vai päivä?"

Ollikainen käy uudestaan Kaukon luona, jossa hän kävi jo aamulla. Parissa tunnissa Kauko on ehtinyt kauppaan ostamaan olutta.

Sari Ollikainen: "Mennäänkö vessaan? Ei tämä nyt onnistu. Mä kaadun jos me mennään."

Päivävuorossa olevan hoitajan kuuluu antaa ruokaa Kaukolle, mutta se ei tällä kertaa onnistu.

Ollikainen: "Niin, kyllä päihdehoitoa pitäisi saada. Mutta näitä seniori-ikäisii ei oikein siis tämmöiset ikäihmiset ei niille ole semmoista paikkaa, tieksä."

Ollikaisen asiakkaina on yhä enemmän päihde- ja mielenterveysongelmaisia.

10. Tyyne 13:30-14

Henryn KELLO 13:30

Sama hoitaja, joka kävi aamupäivällä Henryn luona, tulee takaisin. Vuorossa on päiväkäynti . Käyntien välillä on vain kaksi tuntia.

Hoitaja: "Onko sulla nälkä?"

Henry: "Ei oo."

Hoitaja: "Älä mene minnekään."

Henry: "Pissille."

Hoitaja: "Et mene. Se on märkä."

Hoitaja: "Toivon että on viimeinen kerta."

Hoitaja: "Hohoo. "

Henry: "Väsyyttääkö?"

Hoitaja: "Joo. Väsyttää ja hatuttaa. Tämä on kamala tämä sotku kun sä söhläät."

Henry: "Meinaatko jättää mut?"

Hoitaja: "Joo."

Henry:"Voi sua, kyllä mä pidän susta."

Hoitaja: "Mä tiedän, tänään mä en ole pitänyt."

Henry: "Mitä mä olen tehnyt?"

Hoitaja: "Olet sotkenut kaikki paikat kakalla."

Henry: "Ihan tahaallaan vai?"

Hoitaja: "Emmä tiedä. Se on niin kamalan työlästä. Henki meinaa mennä."

Henry: "Voi voi sentää."

Hoitaja: "Niin, ajattele nyt sitä vähän."

Hoitaja: "Pakko mennä, olen ihan poikki. Nähdään."

Henry: "Hei, nähdään."

Hoitaja kirjasi vihkoon, että hän siivosi lattiat ulosteesta jo aamukäynnin yhteydessä, vaikka hän siivosi ne vasta iltapäivällä.

Sari Ollikaisella on menossa päivän viimeinen asiakas.

11. Raimo 14:10-35

Sari: "Laitetaan katetri."

Sari: "Vieläkö kirvelee."

Raimo: "Joo."

Ollikainen: "Joo, tää oli viimeinen. "

Sari on kuvausten takia jättänyt pois kaksi asiakasta. Silti päivä venyy ylitöiksi, kuten usein käy.

Ollikainen: "Joo, nyt mennään toimistolle ja mä siirrän nää mittaukset kaikki sinne Pegasokseen."

Iltahoitaja: "Kotihoidosta. Mitä Henrylle kuuluu?"

Henry: "Odotan sinua."

Hoitaja: "Niin se aina sanoo. Käydäänkö vessassa iltapesulla?"

Henry: "Pitäisikö mennä?"

Hoitaja: "Otatko teetä tai kahvia?"

Henry: "Teetä kiitos."

Hoitaja: "Oothan kiltisti niin nähdään huomenna."

Henry: "Vasta huomenna? Mulle tulee ikävä."

Hoitaja: "Mukavaa iltaa."

Timo Aronkytö, Vantaan kaupunki

MOT: "Olen jutellut vantaalaisen omaisen kanssa, joka kertoi, että muistisairas isänsä jätettiin yksin neljä päivää ilman lääkkeitä ilman ruokaa ilman juotavaa ilman henkilökohtaista hygieniaa pimeässä huoneessa, miltä kuulostaa?"

Timo Aronkytö: "Kuulostaa kuulostaa tuota siltä, että kannattaa tää asia selvittää ja mitä siellä taustalla on. Toi on siis meidän laadussa oleva heikkous ja ja kyll mä toivosin, että tämmösessä omainen ottas heti yhteyttä meihin, ett me joudttas selvittämään, ettei sitä tapahdu toista kertaa."

MOT: "Miten usein tämmöstä tapahtuu?"

Timo Aronkytö: "Ei todella tapahdu kovin paljon, koska tuota ei minulle oo tullu tämmöstä, mulle mulle tulee mulle tulee tämmösiä pahoja virheitä tai tietokatkoksia niin mulle tulee, kaikki raportoidaan mulle ja mulle tulee niitä ehkä yksi yksi kuukaudessa."

MOT: "No vihkoon kirjataan asiat, mitkä on tehty aina kun kotihoitaja on käyny ja omainen on kertonu, että sinne on kirjattu asioita, joita ei oltu tehty…"

Timo Aronkytö: "Ei saa kirjata mitä ei ole tehty ei se ei anna se on myöskin semmonen tilanne, ett se pitää selvittää mist on kyse ja me kirjataan mitä me tehdään ja lop mitään muuta ei kirjata."

Tuula Wallenius: "Valitettavasti en voi luottaa siihen, että asiat hoituis niin kuin on sovittu, joka on mun mielestä ehkä se kaikista kurjin puoli. Melkein tulee itku silmään. Tulee siis sen takia, että vanhuksella ei oo sellasta, miten mä nyt sanoisin, ihmistä lähellä edes sinä aikana kun joku käy hoitamassa. Ja tavallaan tulee myös surullinen olo siitä, että ne työntekijät on sellasessa tilanteessa, että ne ei pysty tekemään töitään hyvin."