Johanna Vehkoo
Yle
Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se mitä todennäköisimmin ei ole totta. Valheenpaljastaja on Kuningaskuluttajan uusi kirjoitussarja, jonka aiheena on fakta ja fiktio uutisissa ja sosiaalisessa mediassa.
Jasmine Tridevil -taiteilijanimellä esiintyvällä naisella ei ole kolmatta rintaa, vaikka monella on kova halua uskoa niin. Banksya ei (taaskaan) pidätetty. Saudi-Arabian televisio ei pikselöinyt Michelle Obaman kasvoja.
Justin Bieber on tiettävästi ihan oikeasti yhtä lihaksikas kuin tässä kalsarimainoksessa, vaikka pahat kielet syyttävät Photoshopia.
Brittiläinen rautakauppaketju ei todellisuudessa varoittanut 50 Shades of Greyn lisäävän köysien kysyntää, eivätkä perulaismiehet huudelleet seksistisiä törkeyksiä äideilleen – molempien taustalla oli lavastus ja PR-tempaus.
Brittiläinen rautakauppaketju ei todellisuudessa varoittanut 50 Shades of Greyn lisäävän köysien kysyntää.
Silti kaikki nämä asiat uutisoitiin useissa niin kutsutuissa laatulehdissä ympäri maailman.
Internetin viraali-ilmiöt ovat synnyttäneet uuden uutiskriteerin: jos siitä puhutaan sosiaalisessa mediassa, se on olemassa, ja siksi siitä tulee uutisoida.
Syntyy itseensä viittaavan viraaliuutisen sykli. Se menee näin:
- Ihmiset jakavat tarinaa, videota tai kuvaa sosiaalisessa mediassa erityisen paljon.
- Niin kutsuttu viraalius synnyttää uutisorganisaatioiden kiinnostuksen. Nämä tekevät juttuja siitä, "mistä puhutaan".
- Uutisjutut tukevat huhua ja luovat sille uskottavuutta
Craig Silverman, nettihuijauksiin ja muuhun misinformaatioon perehtynyt journalisti ja tutkija, perusti tutkimusprojektiaan varten Emergent.info-sivuston, joka analysoi nettihuhuista tehtyjä uutisartikkeleita. Kokeilusta syntyi raportti Lies, Damn Lies, and Viral Content, jonka voi kuka vain ladata ilmaiseksi.
Yksi Silvermanin tärkeimmistä löydöksistä on se, että uutisorganisaatiot eivät ainoastaan jätä tarkistamatta faktoja nettihuhujen taustalta, vaan itse asiassa osallistuvat aktiivisesti huhujen levittämiseen. On syntynyt juorujournalismi, uusi verkkojournalismin lajityyppi.
Silvermanin tutkimus osoittaa myös, että alkuperäistä viraalia valhetta jaetaan yleensä huomattavasti enemmän kuin juttua, jossa tiedot on tarkistettu ja korjattu.
Kobanen julma enkeli
Otetaan esimerkiksi “Kobanen enkelin” eli Rehanan tapaus. Hänestä tuli nettijulkkis, kun intialainen aktivisti twiittasi hänen kuvansa ja väitti, että Rehana oli tappanut yli sata ISIS-taistelijaa. 6000 ihmistä jakoi twiitin, ja pian Rehanasta kirjoitettiin twiittiin perustuvia uutisjuttuja. ISIS puolestaan alkoi levittää huhua, jonka mukaan sen taistelijat olivat katkaisseet naiselta kaulan.
Tässä vaiheessa Rehanesta oli julkaistu jo useita uutisjuttuja, vaikka kukaan ei ollut edes varmistanut a) hänen nimeään, b) hänen asemaansa ja tehtäväänsä kurdivapaaehtoisten joukoissa tai c) oliko hän tosiasiassa koskaan tappanut ketään.
(Kuvan naisen tavanneen journalistin mukaan hänen nimensä ei todennäköisesti ole Rehane, eikä hän kuulunut rintamalle lähetettyihin vapaaehtoisiin.)
Viime vuosina on erityisesti yleistynyt juttutyyppi, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin yksittäisen ihmisen kertomukseen.
Suomessa tunnetuin esimerkki tästä on Enkeli-Elisan tapaus, mutta se ei ole saanut toimittajia suhtautumaan entistä kriittisemmin esimerkiksi Facebookissa aika ajoin leviäviin tarinoihin arkielämän sankariteoista. Niissä toistuu tuttu kaava: tavallinen ihminen pelastaa jonkun heikommassa asemassa olevan kammottavasta tai nöyryyttävästä tilanteesta. Tyypillisesti kukaan muu paikalla oleva ei reagoi mitenkään.
Vahinko tapahtuu silloin, kun julkaisupäätös tehdään.
Näistä uutisoidaan herkästi tarkistamatta todenpitävyyttä mistään muusta lähteestä kuin alkuperäisestä Facebook-päivityksestä – vaikka on tiedossa, että joskus ihmiset valehtelevat saadakseen huomiota.
Joskus, jos juttu kuulostaa erityisen paksulta, kuten vaikkapa ilman kiveksiä heränneen venäläismiehen tapauksessa, lehti saattaa lisätä uutiseen epäileviä muotoiluja.
Kun lehti kertoo jonkun väittävän jotakin, se pyrkii loitontamaan itseään vastuusta. Harmi vain, että vahinko on tässä vaiheessa jo tapahtunut. Se tapahtuu silloin, kun julkaisupäätös tehdään.
Craig Silvermanin opetus kuuluu: ei auta, vaikka muotoilisit sanasi kuinka varovaisesti. Pelkästään se, että annat näkyvyyttä huhulle, edesauttaa sen leviämistä. Viestin toistaminen puolestaan saa sen vaikuttamaan todelta.
Valheenpaljastaja ilmestyy Kuningaskuluttajan sivuilla joka toinen maanantai. Juttusarja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Ota yhteyttä.
Edit 27.1.2016: Ulkoasukorjauksia.
Edit 11.1.2017: Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle
Edit 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.
