Kurkkumätä tappoi tuhansia Suomessakin

Kurkkumätä oli vielä muutama vuosikymmen sitten historian suurimpia tappajia. Suomessakin tauti tappoi lapsia 1950-luvulle asti.

Kurkkumätä levisi muutaman vuoden välein toistuvina aaltoina, jolloin tautiin sairastuneista lapsista saattoi menehtyä jopa kolmannes.

Viimeisin suuri epidemia koettiin Suomessa jatkosodan aikana. Huippuvuonna 1945 tautiin sairastui 18 000 suomalaista.

Sotavuosien jonot, puutteellinen hygienia ja heikko ravinto loivat pohjaa taudin leviämiselle. Vuonna 1947 valmistuneessa valistusfilmissä kampanjoidaan kovasanaisesti suojarokotusten puolesta.

”Rokotus on otettava jo tänään, sillä huomenna se voi olla liian myöhäistä”, filmissä pelotellaan rokotuksille vastahakoisia kansalaisia.

Kurkkumätä tarttui helposti ja eteni nopeasti. Erityisen herkästi se levisi syljen välityksellä, esimerkiksi suudellessa tai samoja ruokailuvälineitä käytettäessä.

Tautibakteeri levisi ihmisestä toiseen myös käsien välityksellä. Huono hygienia edisti epidemian leviämistä.

Kurkkumädän eli difterian aiheuttajana on bakteeri. Se pesiytyy nieluun. Bakteeri tuottaa voimakasta hermomyrkkyä, toksiinia, joka tulehduttaa nielun ja saattaa lamauttaa hengityksen, verenkierron ja sydämen toiminnan.

Suomessa kurkkumätä saatiin kuriin rokotusten avulla 1950-luvulla. Nykyisin lapset saavat kolme rokotuskertaa kurkkumätää vastaan muiden rokotteiden kanssa.

Kokonaan tautia ei ole kuitenkaan voitettu. Eniten kurkkumätää sairastetaan maapallon köyhimmissä maissa.

Kun Neuvostoliitto 1990-luvun alussa hajosi, myös siellä koettiin tautiaalto. Kurkkumätään sairastui 150 000 ja kuoli 5 000 ihmistä. Myös kymmenkunta suomalaista matkailijaa sairastui tautiin, mutta epidemia ei levinnyt Suomeen.