Hyppää pääsisältöön

Lasillinen puhdasta vettä Sibeliuksen lapsuuskodissa?

Ainomaija Pennanen ja vesilasi
Toimittaja Ainomaija Pennanen Ainomaija Pennanen ja vesilasi Kuva: Yle/ Pekka Leppänen ainomaija pennanen

Joko Jean Sibeliuksen syntymän aikaan suomalaiskaupungeissa sai juomakelpoista vettä? “Tarkoitatko hanavettä?”, kysyy Kohti Sibeliusta -radiosarjan toimittaja Ainomaija Pennanen ja tarjoaa lasin keitettyä vettä.

Suomi teollistui ja kaupungistui hiljalleen 1800-luvun lopussa. Kehityksellä oli varjopuolensa: ahtaat asumisolot, puutteellinen hygienia sekä pilaantunut juomavesi aiheuttivat vakavia tautiepidemioita. Puutalovaltaisissa kaupungeissa oli oltava saatavilla myös riittävästi sammutusvettä. Vedenhankinnan järjestämisestä tulikin yksi kaupunkien tärkeimmistä tehtävistä.

Pinta- vai pohjavettä?

Vesilaitosten tarpeellisuudesta keskusteltiin ja väiteltiin yleensä vuosia ellei vuosikymmeniä. Esimerkiksi Tampereella asia nousi esille ensimmäisen kerran jo 1835, mutta valmista tuli vasta 1884. Helsingissä, Viipurissa, Turussa ja Vaasassa maaliin päästiin nopeammin.

Vesijohtoverkko kattoi yleensä vain osan kaupunkien alueista. Lisäksi käytettiin yksityisiä kaivoja.

Maaseudulla pohjavettä oli hyödynnetty satoja vuosia. Juomavesi saatiin kaivoista ja lähteistä. Kaupungeissa pohjavettä ei välttämättä löydetty riittävästi sellaiselta etäisyydeltä, että veden pumppaaminen ja johtaminen verkostossa olisi ollut taloudellisesti järkevää. Niinpä päädyttiin käyttämään riittävän lähellä sijaitsevia pintavesiä.

Vedensuodatin koristi porvariskodin

Pintavettä oli käsiteltävä, jotta se oli käyttökelpoista. Helsingin ensimmäinen vedenottamo rakennettiin Vantaanjoen suulle 1876. Siellä vesi käsiteltiin hidassuodattimilla, joilla ei kuitenkaan pystytty poistamaan vedestä kaikkia humusaineita ja savihiukkasia.

Käytännössä tämä tarkoitti, että oli joko juotava likaista vettä, keitettävä juomavesi tai ostettava oma vedensuodatin.

Ulkomailla vedensuodattimet olivat erityisen suosittuja 1860-1910 -luvuilla. Koristeelliset laitteet sijoitettiin eteishalliin, ruokasaliin, keittiöön tai vaikkapa makuuhuoneeseen. Myös retkeilyä varten oli oma mallinsa. Suomessa on tuolloin myyty ainakin ruotsalaista puoli metriä korkeaa laitetta, joka suodatti noin 50 litraa vettä tunnissa.

Sibeliuksen syntymäkodin piano.
Sibeliuksen syntymäkoti Sibeliuksen syntymäkodin piano. Kuva: Ainomaija Pennanen / Yle Hämeenlinna,sibeliuksen syntymäkoti

Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden aikaan vesijohtovettä ei siis kannattanut nauttia sellaisenaan. Juomakelpoista siitä tuli vasta 1900-luvun puolella, kun pintavettä alettiin käsitellä kemiallisesti. Helsingissä tämä tapahtui 1907, muissa kaupungeissa vasta itsenäistymisen jälkeen.

Terveydeksi!

Ainomaija Pennanen

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua