Hyppää pääsisältöön

Riffivetoista nokkahuilu-Vivaldia

Mahtoiko venetsialaisen tyttökoulun musiikinopettaja Antonio Vivaldi arvata, kuinka korkeaoktaanisesti hänen musiikkiaan soitetaan 2010-luvulla? En usko - niin rajua on nokkahuilisti Maurice Stegerin ja I Barocchisti -orkesterin energinen, riffivetoinen Vivaldi-soitto.

Steger: Vivaldi
Steger: Vivaldi uudet levyt

Harmonia Mundin julkaisemalla levyllä Vivaldin nokkahuilupainotteiset konsertot vedetään äärimmäisen affektikäsittelyn läpi. Stegerin soolo-osuuksissa sylki pärskyy, kielitys muuttuu tykitykseksi ja koristeet saavat haukkomaan henkeä. Steger uskaltaa käyttää hälyääniä nokkahuilunsoittonsa tukena, jolloin soittimen dynaamiset rajat ja sievistelevä maine eivät tule energiavirtojen esteeksi.

Yhtä häikäilemättömästi soittaa I Barocchisti. Vikkelimpien ripieno-kohtien jälkeen kuulija ei voi kuin miettiä, mikä häneen iski. Dynamiikka on äärimmillään, ja porukka ottaa kaiken irti Vivaldin yksinkertaisista riffeistä, toistuvista harmonioista ja tehokkaista tekstuureista. Kaiken pohjalla jyskyttää imevä komppi. Barokkimusiikki on 2010-luvulla palannut orkesterimusisoinnista bändisoitoksi. I Barocchisti ansaitsee erikoismaininnan myös mehukkaista sointiväreistä. Kampiliira särisee, psalttari rämisee ja luutut rämpyttävät minkä ehtivät, kunnes hitaissa osissa hiljennytään taianomaisiin jousimattoihin.

Nykyään Antonio Vivaldi on taidemusiikkiyleisön salakäytävä hardrockin maailmaan. Se on hyvä asia.

Antonio Vivaldi: Nokkahuilukonserttoja. - Maurice Steger, nokkahuilu, ja I Barocchisti/Diego Fasolis. (Harmonia Mundi, HMC 902190)

Kuuntele Uudet levyt 13.3.2015, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit