Hyppää pääsisältöön

Antti Nylén: Jokainen taiteilija on marttyyri ja Kristus

Kirjailija Antti Nylén
Antti Nylén Kirjailija Antti Nylén Kuva: Yle antti nylén

#kulttuurinvälikysymys -hankkeessa kirjailija Antti Nylén sai tunnetun suomalaispoliitikon taidevastauksen, jonka mukaan "taide tekee sielulle hyvää kuten liikunta keholle". Lauseen innoittamana syntyi runomuotoinen essee, jossa hän hyvin poliittisesti epäkorrektisti puolustaa marttyyritaiteilijuutta. "Taiteilijoiden usuttaminen yrittäjyyteen on ristillä riippuvan Kristuksen pilkkaamista: autahan nyt itseäsi!", Nylén kirjoittaa.

I

Jos taide tekee hyvää, miksi se on tuhonnut niin monta? Miksi se niin usein ruhjoo tekijänsä?

Kuuluuko olla niin? Kuinka eettistä on ammentaa terveyttä taideteoksista, näistä tuskan hedelmistä?

Nimilitaniasta ei tulisi loppua, mutta luetellaanpa vaikka Oscar Wilde, Sylvia Plath, Nico, Vincent van Gogh, Kurt Cobain – pääsemme eteenpäin.

He ja lukemattomat muut vaihtoivat onnensa ja terveytensä taiteeseensa.

Luomistyö tuhoaa luojan. Ellei tuhoa, se on jotain muuta: palkkatyötä, ajanvietettä tai taideterapiaa, pahimmassa tapauksessa ”taideprojekteja”.

Jokainen taiteilija on marttyyri. Jokainen taiteilija on Kristus. Jokainen taideteos on ehtoollinen.

Niin kuuluu olla.

Niin kuin rypäleitä pitää survoa ja pitkällisesti kiduttaa, jotta saadaan pyhää viiniä, niin on taiteilijankin murskaannuttava, tavalla tai toisella, jotta saadaan tätä verratonta mielenterveyseliksiiriä: taidetta. Mitään muuta menetelmää sen valmistamiseksi ei ole keksitty. Yhä se vaatii uhria.

Taidetta valmistetaan vielä mukavassa nykymaailmassakin raa’an alkukantaisin keinoin.

Reilun kaupan taidetta ei ole olemassa.

II

Wilde, jonka nimen jo mainitsin, oli sitä mieltä, että kaikki taide on täysin hyödytöntä.

Siihen sisältyy totuus. Taide ei ole välttämätöntä. Monet pärjäävät ilman. Sielua voi ruokkia myös luonnonkauneudella, rukouksella, keskusteluilla, unilla, harhoilla, millä tahansa.

Sielun voi jättää kokonaan ruokkimattakin. Monet jättävätkin. (Ehkä se on viisautta.)

Mutta vaikka taide ei ole välttämätöntä, sitä on välttämättä olemassa, koska tiede ei ole toistaiseksi keksinyt, miten nämä kirotut – taiteilijat – seulottaisiin pois ihmiskunnasta jo sikiöasteella.

Ikivanhaa taiteilijamyyttiä on vastustettu ja halveksittu, ja syyt ovat hyvät. Se on häpeällinen asia eikä sovitettavissa tämän aikakauden ihanteisiin. Olisi paljon mukavampaa, jos taiteilija olisi ammatti siinä missä mikä tahansa ja taiteellinen luovuus taito muiden joukossa, ei sittenkään viheliäinen vamma.

Marttyyritaiteilijuutta täytyy kuitenkin puolustaa, sillä siihen verrattuna uudet taiteilijamyytit ovat perkeleellistä valetta.

Kirjailija Antti Nylén
Kirjailija Antti Nylén Kuva: Yle antti nylén

III

Taide ja raha ovat vihollisia. Jokainen taiteilija on Kristus. Rahatalous taas on maailmanhistorian suurin Saatanan inkarnaatio.

Raha on ainoa todellinen antikristus. Se tappaa lahjan ja uhrin, siis myös taiteen.

Niin sanottua apurahataiteilijaa ovat hyvää tarkoittavat ihmiset viime vuosikymmeninä yrittäneet esitellä eräänlaisena luomutaiteilijana. Teemme sille hivenen mukavammat olot siksi aikaa, kun käytämme sitä. Se saa hetkittäin olla huoleton, nähdä pankkitilillään nelinumeroisen saldon edes vilaukselta, kokea velkojen ja perintälaskujen maksamisen puhdistavan ilon. Kuitenkin tämä kaikki on petosta.

Apurahataiteilija, kuten muutkin kerjäläiset, on tuomittu kiitollisuuteen. Hän on riippuvainen almuistaan, niin kuin narkomaani aineestaan.

Hän on lyhytjänteinen ja kiukkuinen ja puree kaikkia, paitsi diileriään.

Ja kuten tiedetään, hänen laulunsa eivät ole enää hänen. Ne ovat hänen ruokkijansa lauluja. Ne ovat tuutulauluja rikkaiden omalletunnolle.

Valtion taiteilija­apurahat ovat suojelurahoja, joilla valtio lepyttää vaaralliset yksilöt.

Tätä kirjoittaessani nautin itse kolmatta vuotta valtion taiteilija­apurahaa ja tunnen jo avuttomuutta ensi vuotta ajatellessani. Silloin putoan perheineni köyhyysrajan tuntumasta sen alle ja joudun etsimään apua muualta. (Olen silti luottavainen. Kaltaiselleni henkipatolle ei muunkaanlainen asenne ole mahdollinen. On tähänkin asti pärjätty.)

Mutta näinä vuosina, kun tililleni on kerran kuussa ilmestynyt satumaiset 1 600 euroa (josta tosin osa on pakkolainaa, hämäräperäistä vakuutusosaa, joka pitää maksaa valtiolle takaisin), olen tullut riippuvaiseksi rahasta ja niin ollen köyhtynyt taiteilijana.

On tuskin kusipäisempää valituksenaihetta. Etuoikeutettu valittaa etuoikeuksiaan.

Mikset luovu niistä?

No koska olen pelkuri.

Voin väittää vihaavani apurahoja, mutta tosiasiassa rakastan niitä niin kuin vauva äitinsä rintaa.

IV

Kaikkein kaameinta kuitenkin olisi, jos taiteilijalle maksettaisiin palkkaa siitä, mitä hän tekee – jos minä esimerkiksi saisin kolumnista neljä ja esseestä kymmenen tuhatta euroa (summia, jotka suunnilleen vastaisivat työtä ja vaivaa), olisin saanut ansioni mukaan; tietäisin rahallisen arvoni ja sen, että rahallinen arvoni on minun ainoa arvoni.

Tätä mahdollisuutta esitellään nykyään ensisijaisena taiteilijaksi aikoville. On myytävä itsensä.

Ihanteena on ammattitaiteilija, yrittäjä, itsensä työllistäjä, palkkataiteilija, huijari, Cheek.

Taiteilijoiden usuttaminen yrittäjyyteen on ristillä riippuvan Kristuksen pilkkaamista: autahan nyt itseäsi!

Voihan se onnistuakin.

Ajatellessani taiteellaan rikastuneita ihmisiä tunnen kuitenkin kauhua ja sääliä.

Tiedän näet, että heidän on yhtä vaikeaa luopua rahoistaan kuin minun olisi paiskata saamani almut hyväntekijöideni silmille.

Rahataiteilija on hyvinkin onnistunut auttamaan itseään – maksamaan itse omat apurahansa – mutta samalla hän on rakentanut itselleen rahoistaan uuden ristin.

Kun sillä riippuu, ovat maisemat ehkä kauniimmat ja palvelu parempaa (vapaa kaato iisoppiruo’on päässä olevan sienen sijaan) ja niin edelleen.

Mutta mitään lupausta tämä uusi risti ei anna.

Kaikki toiveethan on jo täytetty. Pitkäperjantai on palkkapäivä, joka ei lopu koskaan. Pääsiäistä ei tule.

V

En halua vahvistaa taiteilijamyyttiä vaan osoittaa, mikä osa siitä on totta.

Taiteilijan kärsimys ei ole jaloa eikä suurta. Se ei näytä miltään. Se on voimatonta itkuntuherrusta ainaisessa pierunhajussa.

Siinä ei ole mitään ylistettävää. Se varmuuden vuoksi sanottakoon.

Haluan vain muistuttaa taiteenharrastajille, mitä he tekevät ravitessaan itseään taiteella.

Siinä ei ole mitään väärää – kunhan he tietävät, mitä he tekevät.

Syövät ihmistä.

Antti Nylén

Kommentit
  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

Uusimmat sisällöt - Kulttuurin välikysymys

  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Kokonaiskuvan kaipuu

    Todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen.

    ”Miten voisimme hyväksyä, että todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen?” kysyy toimittaja ja käsikirjoittaja Jari Hanska. Hanska oli yksi huhtikuun alussa järjestetyn Nykyaika-seminaarin järjestäjistä. Nuoren Voiman Liiton ja Kriitisen korkeakoulun yhdessä järjestämässä seminaarissa pyrittiin keskustelemaan yhden päivän aikana mm. sellaisista teemoista kuin maapallon ekologinen kantokyky, taiteen rooli, kaupunkitilan demokraattisuus, tiedon pirstaloituminen, ihmiskunnan kehittyminen, finanssikriisit ja rakkaus.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

  • Kaikki menee pieleen: sarjakuvataiteilijat Kaisa Leka, Ville Pirinen ja Juho Juntunen piirtävät maailmantuskassa

    Sarjakuvataitelijat ja maailmanloppu

    Juho Juntusen, Ville Pirisen ja Kaisa Lekan spontaani näkemys siitä, mikä mättää juuri nyt. Lapsuuden itsekkyys kulminoituu hiiltyneeseen maapalloon ja jumalan face palmiin. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Vihapuhe uhkaa myös kulttuuria - #kulttuurinvälikysymys selvitti uhkakuvat

    Mitkä ovat suomalaisen kulttuurin uhkakuvat?

    #kulttuurinvälikysymys lähetti kaikille kansanedustajille ja suurelle joukolle taiteen ammattilaisia kyselyn kulttuurin uhkakuvista. Vastanneiden näkemykset ovat linjassa: julkistalouden alasajo ja vihapuhe ovat kulttuurimme suurimmat uhat. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Keskustelua taiteen voimasta, uhista ja mahdollisuuksista.

  • "Rajasitko mun tissit pois kuvasta? Miks?" Jenni Kokander paljaana taiteen vuoksi

    Jenni Kokander on paljas Taiteilija.

    ”Yritin kirjoittaa "näkkileivästä", mutta asetelma tuntuikin teennäiseltä ja jotenkin pakoilulta. Mitä jos tekisinkin parodiaa itsestäni ja/tai taiteilijoista?” kirjoittaa näyttelijä Jenni Kokander sähköpostiviestissä. Tästä sai alkusa Me taiteilijat –video. Videossa päähenkilö, "Taiteilija" sanoo: "Me uskalletaan olla paljaana." Ja tämä on totta: hyvinkin paljaana. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Timo Harakka: Julkinen valta on jäljessä siitä, mitä taiteessa tapahtuu

    Timo Harakan mielestä kulttuuri on jäänyt ilman linjauksia.

    ”Ei ole näkemystä, minkälaisiin taidealoihin halutaan satsata tai minkälaista identiteettiä Suomi kulttuurin kautta rakentaisi.” Timo Harakan (sd.) mielestä kulttuuri on jäänyt hallituksessa ilman linjauksia, mikä ilmenee konkreettisesti kulttuuriministerin puuttumisena. #kulttuurinvälikysymys kysyy, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Timo Harakka.

  • Ritva Elomaa: Kansallista kulttuuria pitää vaalia kuin timanttia tai kukkaa

    Elomaa on tyytyväinen hallituksen kulttuuripolitiikkaan.

    ”Kulttuuri on hallitusohjelmassa, eikä edes kovin heikosti. Se tekee tavoitteiden saavuttamisesta paljon helpompaa. Kulttuuriinhan kuuluu myös liikunta.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa.

  • Pakolainen saapuu paratiisiin - Maija Vilkkumaa tulkitsee Hassan Blasimin runon

    Hassan Blasimin runo pakolaisesta Maija Vilkkumaan lukemana

    "He vievät sinut omaan paratiisiinsa, sitten piinaavat sinua yötä päivää kauhuillaan sinun silmissäsi, joista loistaa pelko ja toivo." Kirjoittaa Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim runossaan Pakolainen paratiisissa jonka nimi on Eurooppa. Blasimin mielestä pakolaisista ei saisi puhua liikaa - ja myönteiselläkin julkisuudella on huonot puolensa. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.