Heidi Richert
Yle
Jussi Lehtonen, 31 ,on alkoholistin aikuinen lapsi, raitistunut alkoholisti, myyntijohtaja ja isä. Jussi raitistui kolme vuotta sitten; nyt elämä menee eteenpäin päivä kerrallaan. Töitä Jussi saa tehdä niin paljon kuin haluaa ja uudelleen saavutettu luottamus tuntuu hyvältä.
- Isä dokas ympäri vuorokauden, koko ajan koitin pitää isästä huolta ja muista sisaruksista siinä samalla. Silloin päätin, että en koskaan tee omille lapsilleni samaa: musta ei koskaan tule alkoholistia.
- Meidän suvun miehet on melkein kaikki olleet alkoholisteja. Geenit on hyvät, alkoholismi on perinnöllinen sairaus.
Taipumus alkoholiriippuvuuteen periytyy, riippuvainen lähisukulainen kasvattaa alkoholisoitumisriskin kolminkertaiseksi. Yhtä suuri osuus riippuvuuden kehittymisessä on sosiaalisella ympäristöllä ja sattumalla.
Lapsena Jussi tottui valehteluun, ja hänestä tuli peittelyn ja kulissien ylläpidon mestari. Lapsen lojaalius vanhempaa kohtaan on järkkymätöntä: mökkireissu isän kanssa 11-vuotiaana osoittautui juopottelureissuksi, josta ei matkan loputtua saanut kertoa kenellekään. Jussi ajatteli olevansa perheen pää ja että kaikki muut ovat lapsia. Jussi oli huolehtija, hän koetti huolehtia myös siitä, että isä ei joisi.
- Ulospäin näytti että eletään normaalia perhe-elämää, jos joku kysyi mitä kuuluu, niin vastaus oli että kaikki on hyvin. Kaikki oli aina hyvin. Rupesin itsekin uskomaan niihin tarinoihin, ajattelin että varmaan muillakin on tämmöistä.
Alkoholisti hyvittelee usein ryyppäämistään ja mokailujaan. Jussin isä osti lapsiltaan lupaa juomiseen: Jussi sai mopon 11-vuotiaana, ja 14-vuotiaana hän yleni jo juoppokuskiksi isälleen. Omien toilailujen vuoksi Jussi joutui nuorisokotiin, kavereiden seurassa piti aina olla se kovin jätkä ja yllytyshullu. Vaikka sisäpuolella olisi tuntunut miltä, niin herkkyyttä ei voinut näyttää. Kovaa piti esittää - ja käyttäytyä sen mukaisesti.
Isän kasvatusmetodit olivat väkivaltaisia. Joka kerta kotiin mennessään Jussi joutui miettimään, missä kunnossa isä on ja tuleeko tänään turpaan.
Mikään ei tehonnut, isä eli rapajuopon elämää eikä kukaan osannut auttaa.
Viimeiset vuodet ennen isän kuolemaa olivat raskaita. Kaksikymppinen Jussi yritti pitää huolta isästään, viedä katkaisuhoitoon, ostaa ruokaa ja estää juomisen kaikin keinoin. Mikään ei tehonnut, isä eli rapajuopon elämää eikä kukaan osannut auttaa.
Kaikki muu paitsi työ kurkusta alas
Isä ei koskaan saanut nähdä Jussin lasta. Jussi ei voinut päästää juoppoa isäänsä vastasyntyneen lähelle, ja seuraavaksi perhe saikin kuulla isän kuolleen tapaturmaisesti, humalassa.
Nuoruudessaan Jussi ei itse pahemmin käyttänyt alkoholia, mutta ensimmäisen lapsen syntymän ja isän kuoleman jälkeen juominen alkoi.
Jussin oma alkoholismi hiipi elämään salakavalasti. Aluksi juominen oli harmitonta kaljoittelua, mutta siitä Jussi eteni nopeasti kohti alkoholiriippuvaisen elämää, jossa työt hoituivat, mutta avioliitot ja lapset ja kodit valuivat kurkusta alas.
Sitä pystyy valehtelemaan itsellensä että kaikki on hyvin ja hallinnassa, mutta se on kaukana siitä.
- Pääasia elämässä oli että sain haettua Prismasta laatikon kaljaa ja pääsin tietokoneelle istumaan. Nukkuminen oli parasta aikaa, silloin ei tavinnu olla tässä maailmassa läsnä. Jos lapset oli mun luona käymässä, niin olin huoneessa, mutta en ollut koskaan niille läsnä. En voinut päästää ketään lähelle, joku olisi pian nähnyt että mä olen heikko.
- Mulla oli paha olla, ahdisti ja enkä saanut henkeä. Kävin lääkäreillä, ja aloin lisätä lääkkeitä mukaan ja sitten olinkin jo sekasin 24/7. Sitä pystyy valehtelemaan itsellensä että kaikki on hyvin ja hallinnassa, mutta se on kaukana siitä.
Itsemurhayritys ja hoitoon hakeutuminen ajoittuivat samaan hetkeen. Jussi aloitti kaverinsa tuella Minnesota-mallisen terapian Naantalissa. Hoidon läpikäyminen on Jussin elämän rankimpia kokemuksia, mutta se auttoi. Vertaistuki on osoittautunut tärkeäksi, ja asioista puhuminen on parantumisen avain.
Jussilla ei ehkä tule koskaan olemaan yhteyttä kaikkiin läheisiinsä, jotka ovat saaneet kärsiä hänen toilailuistaan ja alkoholismista. Ajatuksen kanssa on vain elettävä, ja vastuu omista teoista pitää kohdata - vaikka helppoa se ei ole. Enää ei saisi valehdella vaan pitäisi olla rehellinen muille ja itselleen. Pitää myös voida sanoa ei, kun siltä tuntuu; ketään ei tarvitse mielistellä.
Kun alkoholiriippuvuus on poissa elämästä, jää aikaa kaikkeen muuhun. Töihin Jussi on pistänyt kaiken energiansa ja se tuntuu hyvältä. Lapsiinkin on syntymässä uusi luottamussuhde, nyt kun Jussi ei ole aina kännissä niinkuin ennen.
- Päivä kerrallaan -ajatus toimii, kun ajattelee, että ei tarvitse tänään juoda, niin päiviä voi kertyä monia ja ne voivat kestää loppuelämän ajan. Kun on ymmärrys sairaudesta, loput on kiinni itsestä.
Pullopostia lapsuudesta -dokumenttisarja kertoo kuusi erilaista tarinaa alkoholistin aikuisen lapsen elämästä.
Pullopostia lapsuudesta -dokumenttisarjan viides osa TV1 tiistaina 17.3. klo 20, jakson jälkeen keskustelua chatissa sivulla yle.fi/pulloposti
