Hyppää pääsisältöön

M2-musiikkistudion arki on musiikkia, soundien viilausta ja historiallisia hetkiä

Meta4-kvartetti
Meta4-kvartetti eli Antti Tikkanen, Tomas Djupsjöbacka, Atte Kilpeläinen ja Minna Pensola Ylen M2-musiikkistudiossa tammikuussa 2015. Meta4-kvartetti m-studio

Soile Isokoski, Meta4, Tommi Hakala, Petteri Iivonen, Arttu Kataja, Roope Gröndahl, Minna Leinonen ja Matthew Whittall. Suomen musiikki-ihme on kansainvälisesti tunnettu ilmiö. Ei siis ole ihan vähäpätöinen asia, että edellä mainitut taiteilijat ja kokoonpanot matkustavat äänittämään Ylen klassisen musiikin studioon Helsingin Pasilaan.

Jo vuosikymmenten ajan lukuisat suomalaismuusikot ovat jättäneet jälkensä Suomen tallennettuun musiikinhistoriaan Ylen musiikkistudiossa. Klassisen musiikin toimituksen jokapäiväisenä tehtävänä on nuuhkia Suomen musiikki-ilmastoa ja päättää, mitä musiikkia ja keitä musiikintekijöitä olisi juuri nyt tärkeää äänittää yleisön kuultavaksi ja tuleville polville tallennettavaksi.

Etenkin Sibeliuksen 150-vuotisjuhlinta on tiivistänyt M2-musiikkistudion tahtia. Maineikas Meta4-jousikvartetti äänitti studiossa viimeksi tammikuussa Sibeliuksen Voces intimae -jousikvarteton. Äänitys on nyt editoitu ja lunastettu kantanauhaksi. Arkistoinnin jälkeen se on rajattomasti Ylen käytettävissä radiosoitossa ja vaikkapa televisioon tai nettiin tuotetussa sisällössä.

”Kokemukseni mukaan Ylen musiikkistudion välineistö ja olosuhteet ovat erinomaiset, työskentely ammattimaista ja aina muusikon kanssa keskustelevaa niin varsinaisessa äänitystilanteessa kuin jälkituotannossakin”, kuvailee viulisti Minna Pensola työskentelyä.

Kokemukseni mukaan Ylen musiikkistudion välineistö ja olosuhteet ovat erinomaiset, työskentely ammattimaista ja aina muusikon kanssa keskustelevaa― Minna Pensola, Meta4

Termi ”Yleisradion kantanauhoitus” kuulostaa 50-luvulta ja herättää kysymyksen siitä, mitä tekemistä toiminnalla voi olla 2010-luvun kanssa. ”Ylen vuosikymmenten varrella ansiokkaasti toteuttamat studioäänitykset ovat käsittääkseni Suomessa ainoa ei-kaupallinen muoto taltioida musiikkia. Mikä tärkeintä, musiikkia äänitetään myös dokumentointia ja arkistointia varten", muistuttaa Pensola. Hän arvelee, että toinen mahdollinen tapa olisi omakustannelevytys, mutta silloin nauhoitusten sisältö palvelisi ensisijaisesti esittäjän profiilia ja mieltymyksiä.

Mikä Ylen kantanauha?

  • Ylen tuottama musiikkiäänitys, jonka esitysoikeudet Yle lunastaa itselleen
  • Kun Yle on lunastanut äänityksen kantanauhaksi, on se vapaasti käytettävissä Ylen kaikessa ohjelmatoiminnassa.
  • Kantanauha ei tietenkään ole nykyään nauha vaan huippulaatuinen digitaalinen äänitiedosto.
  • M2-studiossa keskitytään klassisen musiikin taltiointiin, mutta lisäksi jazzia ja muuta kevyttä musiikkia äänitetään Pasilan M1-studiossa.

Finlandia-talon äänipöytä löysi Pasilasta kodin

Äänisuunnittelija Anu Pylkkänen, kuoronjohtaja Matti Hyökki ja äänitystuottaja Laura Heikinheimo työstävät parhaillaan M2-studion tarkkaamossa valtavaa Erik Bergman -projektia. BergMania-nimellä kulkeva hanke saattaa yksiin soiviin kansiin koko Bergmanin kuorotuotannon: kolme cd-levyllistä musiikkia. Äänityksiä kokoelmaa varten on tehty useamman vuoden ajan.

”Miksaus tehtiin samalla äänipöydällä, jolla materiaali on äänitettykin. Tämä tekniikaltaan nykyaikainen äänipöytä on ollut muutaman vuoden käytössä ja se siirrettiin Finlandia-talosta M2-studioon, kun RSO muutti Musiikkitaloon. Samanlainen, mutta vähän isompi äänipöytä löytyy Musiikkitalon tarkkaamosta", esittelee Anu Pylkkänen Pasilan M2-studion tarkkaamoa.

Samanlainen, mutta vähän isompi äänipöytä löytyy Musiikkitalon tarkkaamosta.

Äänitysten muuttuminen valmiiksi tallenteiksi on muusikoiden, äänisuunnittelijan ja äänitystuottajan yhteinen projekti. M2-studiossa äänisuunnittelijoita tarvitaan äänittämään vain yksi, sillä kalusto ja soittimet ovat studiossa valmiina. M2-studiolta löytyykin monia Ylen omistamia soittimia, muun muassa neljä flyygeliä, kaksi cembaloa ja positiiviiurut sekä kuorolavat kuoroäänityksiä varten.

Tarve omalle äänitystuotannolle suuri

Kaupallinen äänitetuotanto ei pysty tarjoamaan riittävän laajaa kuvaa suomalaisesta musiikista ja suomalaisten taiteilijoiden osaamisesta, kertoo klassisen musiikin vastaava tuottaja Miikka Maunula. ”Omat äänitykset antavat mahdollisuuden rikastuttaa erityisesti radiossa soitettavaa ohjelmistoa niin esittäjien kuin teostenkin osalta. Lisäksi ne taltioivat omaa aikaamme musiikillisesti myös jälkipolville.”

Studioäänitysten tärkein estradi on joka torstai Yle Radio 1:ssä lähetettävä M-studio-ohjelma, jossa esitellään tuoreita äänityksiä ja kiinnostavia tallenteita vuosien varrelta. Suurin tarve materiaalille on kuitenkin kaikissa muissa radio-ohjelmissa, kuten Aamusoitoissa, Faunin iltapäivissä, konserttilähetysten yhteydessä ja musiikin puheohjelmissa. ”Käyttöä on todella paljon ja tämä tietysti motivoi myös tekemään näitä nauhoituksia”, sanoo Maunula. ”Tärkeänä alueena on myös Ylen verkkopalvelut, jotka mahdollistavat nauhojen kuuntelun silloin, kun se kuulijalle itselle parhaiten sopii. Tätä materiaalia meillä on niin Elävässä arkistossa kuin Areenassakin. Teemme myös suuria satsauksia, joista viimeisimpänä verkossa on hienoja Sibelius-nauhoja, jotka taiteilijat tekivät tätä juhlavuotta varten.”

Omat äänitykset taltioivat aikaamme musiikillisesti myös jälkipolville.

Maunulan mukaan hyvä kantanauhatuotanto syntyy muusikkojen aktiivisuudesta tarjoutua taltioimaan ohjelmistoaan ja Ylen klassisen musiikin toimittajien ammattitaidosta aktiivisesti etsiä ja löytää sopivia esityksiä taltioitavaksi. ”Meillä on rajalliset resurssit markkinoida tätä toimintaamme, sillä kaikki aika laitetaan nauhoitusten ja niistä syntyvien ohjelmien tekemiseen. Tästä muusikkojen ja meidän toimittajien yhteistyöstä syntyy parasta mahdollista kantanauhatuotantoa.”

Lisää aiheesta:
HS: Ylen musiikki- ja kuunnelmastudiot ovat jäämässä jyrän alle
Blogi: Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Kuuntele: M-studio, toimittajina Lotta Emanuelsson ja Anu Jaantila.

Kommentit
  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.