Hyppää pääsisältöön

Nyrkkeilijä Jussi Koivulan kirje lapsuuteen: “Muista, olet oman elämäsi päällikkö!”

Jussi Koivula, Pullopostia lapsuudesta ja kirje lapsuuteen.
Jussi Koivula, Pullopostia lapsuudesta ja kirje lapsuuteen. Kuva: Jussi Koivula / Annukka Palmén-Väisänen, Yle jussi koivula

Ammattinyrkkeilijä Jussi Koivulan, 31, koskettava kirje omaan lapsuuteen kuvaa, kuinka vanhempien alkoholismista ja lastenkotiin päätymisestä selviydytään.

Moi Jussi :)

Elämäsi on juuri nyt hankalaa ja raskasta, koska joudut huolehtimaan vanhemmistasi, vaikka olet vielä lapsi. Vanhempiesi tulisi huolehtia sinusta eikä päinvastoin. He vain eivät pysty kunnolla huolehtimaan edes itsestään: lattioilla on lasinsiruja, paikat ovat sekaisin eikä ruokaa ole. Irwin Goodman soi kovaa ja poliisit käyvät usein, naapureiden paikalle soittamana.

Vaikka koet itse olevasi turvassa, äitisi kokee väkivallan uhkaa – hän nukkuu joskus sammuneena rappukäytävässä, ja tie turvakotiin tulee tutuksi. Vanhemmilta kuluu kuukaudesta kaksi–kolme viikkoa isän eläkettä ja äidin sossurahoja ryypäten. Kuun viimeinen viikko eletään yleensä selvin päin mummolta lainatuilla rahoilla.

Älä turhaan häpeä vanhempiasi tai niiden käyttäytymistä. Ethän sinä sille mitään voi, miten aikuiset käyttäytyvät. Joudut kohtaamaan muiden arvostelua perhettäsi kohtaan – jopa muut aikuiset kohtelevat sinua epäreilusti isän ja äidin käyttäytymisen vuoksi, vaikka olet syytön, viaton lapsi! Silloinkin sinun täytyy vain olla ylpeä itsestäsi ja muistaa, että rakastat perhettäsi kaikesta huolimatta ja he saavat olla sinulle maailman tärkeimmät ihmiset, vaikka muut eivät heitä arvostaisikaan!

Älä ole suotta surullinen siitä mitä elämäsi on nyt. Elämäsi on vasta alussa, ja paras osuus on vielä tulossa. Yritä elää normaalia elämää kaikesta huolimatta ja nauttia siitä aina kun olosuhteet vain antavat myöten: silloin kun äiti ja isä ovat selvin päin, vanhemmat veljet ovat tulleet kotiin ja äiti on jopa leiponut pullaa. Asiat voisivat olla vieläkin huonommin.

Kelaat mielessäsi sitä kamalaa päivää, jolloin sinut haettiin kesken koulupäivää lastenkotiin. Sosiaalityöntekijät kertovat paikan olevan uusi ja hieno, mutta ei se paljon mieltä lämmittänyt. Sinun annettiin ymmärtää, että pääset mahdollisesti jo illaksi kotiin, mutta eihän siinä niin käynyt. Tulet muistamaan tuon päivän aiheuttaman ahdistuksen vielä aikuisenakin, mutta kaikkien näiden kokemusten vuoksi sinusta kasvaa vahva, itsenäinen ja omillaan pärjäävä aikuinen, joka tutustuu helposti uusiin ihmisiin.

Nuorena - viimeistään aikuisena - saat päättää itse mitä elämälläsi teet. Vaikka sinulla ei olisi ketään läheistä tai rakasta ihmistä, voit olla varma, että niitä tulee elämäsi varrella. Saat itse valita työsi, ystäväsi, tyttöystäväsi tai vaimosi. Niiden myötä oikea elämä vasta alkaa. Voit saada omia lapsia ja rakentaa sellaisen kodin, missä on aina hyvä olla huolimatta siitä, mitä kodin ulkopuolella tapahtuu. Se on sinun ja perheesi linna, jossa itse päätätte, miten siellä eletään.

Meillä kaikilla on elämässä surullisia ja onnellisia hetkiä. Luota siis itseesi, mutta muista olla myös nöyrä. Äläkä unohda huumoria. Itsevarma ja vahva ihminen pystyy nauramaan myös itselleen! Ja muista, että sinä olet oman elämäsi PÄÄLLIKKÖ!

Terveisin aikuinen ja elämäänsä tyytyväinen Jussi :)

Kirjoittajasta

Nyrkkeilijä Jussi Koivula syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1983 kuopuksena perheeseen, jossa oli isä ja äiti sekä kaksi siskoa ja kolme veljeä. Isä oli sairaseläkkeellä. äiti työtön. Perheen kolme nuorinta lasta asui vielä kotona, kun vanhempien ryyppääminen alkoi. Jussi ja hänen vanhempaa veljeään sijoitettiin eri laitoksiin; Jussi vietiin lastenkotiin.

Kaupungin toisella puolella asuneesta mummosta oli Jussille suurta lohtua, mutta kaikkein suurin selviämisen tarve Jussille tuli itsestä: hän ei koskaan epäillyt tai pelännyt, ettei pärjäisi. Tai sitten Jussi on selvinnyt, koska vaihtoehtoa ei ole ollut. Tänään Jussi on ammattinyrkkeilijä ja hänellä on oma perhe. Jussilla ei ole hyviä tai huonoja muistoja lapsuudesta – on elämäntapa, johon hän syntyi ja jossa kaikki oli normaalia.

Pullopostia lapsuudesta: Professori Kari Uusikylän kirje lapsuuteen: "Opettaja, sä olet kiva. Auta meitä."

Vertaistukea alkoholistien aikuisille lapsille

Pullopostia lapsuudesta: 10 kysymystä alkoholistin aikuiselle lapselle.
Pullopostia lapsuudesta on dokumenttisarja siitä, miten alkoholistien aikuiset lapset selviytyvät.

Kommentit