Regina Rask
Yle
Ruokamuistot ovat parhaimmillaan sosiaalihistoriallisia kurkistuksia eri vuosikymmenten kotiruokakulttuuriin. Lapsuuden ruokapöytä on kuin alkusoitto, joka määrää elämämme tahdin, hyvässä ja pahassa. Itse en vieläkään aina muista laittaa leipälautasia tai serviettejä enkä kovin paljon pidä vihreästä salaatista. Ne eivät olleet tyypillisiä minun lapsuuteni ruokapöydälle.
Heti alkuun pitää tehdä tunnustus.
Suuri osa oman lapsuuteni ruokamuistoistani ei ole kovin kummoisia. Yleensä ne ovat jopa hieman piinallisia. Kasvoin 12-henkisessä perheessä. Meitä oli 9 lasta, isä, äiti ja meillä asuva äidinäiti. Talo oli pieni ja keittiö vielä pienempi. Rahaa ei ollut törsättäväksi asti. Ruokatalous (kuten nyt myöhemmin olen hyvin ymmärtänyt) edellytti tarkkaa suunnitelmallisuutta ja rajallisten resurssien melkein viivoittimentarkkaa jakoa.
Niukkuus aiheutti jännitteitä. Söimme vähän tehdasmaisesti kahdessa vuorossa, koska emme mitenkään olisi mahtuneet samaan pöytään. Silti aika usein muistelemme sisarusteni kanssa näitä hetkiä ja ruokia, joita söimme. On ruokia ja leivonnaisia, jotka pelkällä tuoksullaan vievät minut lapsuuden kotiin, ensimmäiseen paikkaan, jossa minua rakastettiin. Oli äidin leipomia mokkaleivonnaisia, joita kutsuimme Minnin paloiksi. Kaalipataa, jota tehtiin rautapadassa ja johon iskettiin sumeilematta isoja voikönttejä. Mummon reseptillä tehtyä, ehkä perujaan karjalaista uuniruokaa, joka oli tehty puuroriisistä ja paistetusta jauhelihasta.
Jos haluat saada aikaan vilkkaan keskustelun, kysy siis ihmisiltä heidän lapsuutensa ruokamuistoista. Vastauksesta huomaat, etteivät äidin lihapullat tai isän tekemä rantakalakeitto olekaan pelkkää ravintoa, vaan niihin nivoutuu lapsuuden sielunmaisema ja tunnelma. Tunnistettava impulssi etenee makunystyröistä suoraan mustikkatahraiseen muistijälkeen. Ruokaa voidaan verrata myös kieleen. Sen valmistaminen ja nauttiminen on oma yhteisöllisyyttä luova järjestelmänsä, ovat minua viisaammat sanoneet.
Nämä järjestelmät ovat vuosikymmenten kuluessa vaihtuneet. Suomalaisten kotien ruokailu lieveilmiöineen on 1900-luvulla kokenut valtaisan muutoksen.
1917-1918
Suomen itsenäistyessä ravintotilanne oli heikko. Vuonna 1918 pelättiin taas tuttua vierasta, nälänhätää. Vilja laitettiin kortille ja leipää jatkettiin muun muassa selluloosalla ja ruumenilla.
1920-1930
1920-luvulla oli päästy ohi pahimman ja ruokapöydissä alkoi jo näkyä lihaa ja voita. Mitään ei kuitenkaan tuhlattu ja varsinkin maalla omavaraisuus oli kunniassaan.
Jotkut ajan suosituimmista aterioista eivät äkisti vilkaisten kovin paljon eroa tämän päivän kotiruuista. Hernekeitto, lihapullat ja nakkikastike ovat tuttuja tämänkin päivän lapsille.
Sotaa edeltäviltä vuosikymmeniltä löytyy kuitenkin ruokia, jotka kenties ovat jo hitaasti vaipumassa unholaan. Läskisoosi, syltty ja tilliliha eivät enää ole aivan niitä tavallisimpia tarjottavia.
Vaikka ei niitä 1930-luvullakaan joka päivä syöty; kansaa koetteli lama. Kaupungeissa järjestettiin joukkomuonituksia
Kun lama hellitti, tekivät juusto, voi ja liha kauppansa. Vihannekset olivat herrojen kotkotuksia, nyt haluttiin saada kunnolla kaloreita. Kaukomailtakin saatiin terveisiä; banaanit, appelsiinit ja viinirypäleet saapuivat kauppoihin.
1940
Eksoottiset hedelmät kävivät kuitenkin vain piipahtamassa suomalaisten kauppojen hyllyillä. Sota muutti kaiken. Elintarvikkeiden säännöstely alkoi. Lihaa, sokeria ja rasvaa oli tarjolla vain harvoin. Syötiin niin sanottuja korvikkeita. Lihaliemikuutiot ilmestyivät kauppoihin. Onnellisia olivat maalla asuvat, joilla oli karjaa ja kanoja sekä viljelyskelpoista maata.
1950
Sotien jälkeen suomalainen ruokakulttuuri koki nopeita muutoksia. Maalta muutettiin kaupunkiin, naiset menivät töihin kodin ulkopuolelle ja elintaso kohosi. Nyt kun kaikkea oli, syötiin kunnolla. Rasvaa, kermaa, sokeria, lihaa.
Jääkaapit alkoivat Suomessa yleistyä vasta 1950-luvulla. Jääkaappi toi mukanaan mahdollisuuden käyttää tuoretta lihaa ja kalaa. Suosikkiruokien joukosta löytyy niin lihamureke kuin jauhelihakastikekin. Suosittu kalaruoka oli paistettu silakka, jonka ikimuistoinen tuoksu leijaili kaupungistuvan Suomen rappukäytävissä.
Leipää ja perunaa oli syöty köyhempinä aikoina. Nyt niiden kulutus väheni. Ranskanleipä tosin maistui ja sen päällä siivumakkara. Radiossa Markus-setä maanitteli lapsia kaurapuuron ääreen. Kahvi vapautui viimeisenä säännöstelystä 1954 ja lauantaisin suomalaisissa kodeissa leivottiin. Kiisselistä tuli suosikkijälkiruoka. Einekset (esimerkiksi maksalaatikko ja veriletut) tulivat kauppoihin helpottamaan työssäkäyvien naisten arkea. Tuoremehu oli uusi hitti.
Jo 1950-luvun lopussa Suomi lukeutui hyvinvointivaltioiden joukkoon.
1960
Itse synnyin 1960-luvun alussa, vuosikymmenellä jolloin tavallisella suomalaisella ensimmäistä kertaa oli varaa syödä liikaa. Syntymäni aikoihin rasvan kulutus oli huipussaan.
Perunan sijasta syötiin yhä useammin makaronia ja riisiä. Suomalaiskotien ikisuosikki makaronilaatikko vakiinnutti asemansa. Vaikka miehet vielä karsastivat vihanneksia, tekivät pakastevihannekset tuloaan.
Jauheliharuokien lisäksi makkararuuat olivat suosittuja. Valmisruokien ja pakasteiden valtakausi alkoi. Meilläkin tehtiin kalapataa (voikastikkeessa tietysti) ruodottomasta pakastekalasta.
Suomeen perustettiin ensimmäinen pizzeria.
1970
Useimmissa kodeissa vuosikymmen kiteytyy kahteen elintarvikkeeseen; kirjolohi ja broileri. Muita tuttuja tuotteita olivat esimerkiksi hassusti käpristyneet makkarakupit ja täytetyt paprikat. Suomalaiset alkoivat matkustella. Kansainväliset tavat ja tuotteet löysivät tiensä keittiöihinkin. Yrttien käyttö yleistyi ja makaroni muuttui pastaksi. Pulla katosi aamiaispöydistä ja tilalle tulivat murot ja jogurtti. 1970-luvulla lapsia ei enää pakotettu syömään lautasta tyhjäksi. Pohjois-Karjala-projekti kovisteli suomalaisia rasvan käytöstä.
1980
Kansainväliset maut tulivat yhä tutummiksi suomalaisille. Kotikeittiöissä valmistettiin broileria, kyljyksiä, lasagnea, pizzaa ja lasagnea. Margariini syrjäytti voin ja kiinankaalia narskutettiin keskitalvella. Kiivi saapui koristamaan hedelmävalikoimaa. Muutenkin hedelmien ja kasvisten kulutus kasvoi. Ensimmäiset Hyla-tuotteet tulivat markkinoille. Eineksiä ja pakasteita syötiin yhä enemmän. Einespitsat tulivat myyntiin. Lapset alkoivat yhä enemmän vaikuttaa perheen ruokailutottumuksiin. Yhteiset ruokailuhetket harvenivat. Syöminen eriytyi yhä vahvemmin arki- ja viikonloppuruokailuun.
Olin kesätöissä Ruotsissa vanhusten kotiavustajana. Elin koko kesän katkarapupakastepitsoilla. Olin siis ajan hermolla.
1990
80-luvun kulutusjuhla vaihtui 90-luvun alussa syvään lamaan. Suurtyöttömyys tuntui ruokapöydissäkin. Leipäjonot tulivat monille tutuksi. Laman jälkeen suomalaiset ruokatavat jatkoivat kansainvälistymistään. Intialaiset, thaimaalaiset ja kiinalaiset mausteet tuoksuivat suomalaiskeittiöissä. Monenlaisia vaikutteita yhdistävä fuusioruoka tuli muotiin. Miehet alkoivat yhä aktiivisemmin osallistua ruuanlaittoon. Ruuasta tuli muotia.
Kun eletään vuotta 2015, on yhä vaikeampi kirjoittaa mitään yleistä suomalaisten ruokailusta. Yhä useampi on jonkinlaisella erityisruokavaliolla. Perheissä harrastetaan ja ollaan kiireisiä, yhdessä syöminen ajoittuu yleensä viikonloppuun. Ruoka ja kokkailu ovat yhä enemmän muotia. Televisio pursuaa ruokaohjelmia. Kokeista on tullut suuria tähtiä. Mutta suurin osa ruuanlaitosta on vieläkin arkista kotiruuan laittoa. Lapsuuden ruokamuistoja syntyy tälläkin hetkellä.
PS:n Ruokamuisto-sarja lähtee ajatuksesta, että lapsuuden ruokapöytä on yksi ihmisen elämän tärkeimmistä paikoista. Sarjassa eri puolilla Suomea syntyneet, eri-ikäiset suomalaiset kertovat lapsuutensa rakkaimmasta ruokamuistosta. Ohjelmassa myös valmistamme tätä muistojen ruokaa ja puhumme yleisemminkin siitä, kuinka haastateltavan lapsuudenkodissa syötiin.
Ihmisten lapsuuden rakkaimmat ruokamuistot ovat muistoja niin paljon muustakin kuin ruuasta. On kuin vilkaisisimme taaksemme aikaan, tunnelmaan, tapaan olla olemassa ja toimia perheenä. Lapsuuden ruokamuistot ovat tärkeitä ja kiinnostavia.
Siksi tämä sarja ruokamuistoista.
Sarjan jaksot:
Erkki Lampénin sienikeitto
Jarkko Aholan pizza
Ilmari Saarelaisen makaronivelli
Päivikki Palosaaren rusinamakkara
Riitta Rantasen ruisleipä
Juha-Pekka Koskisen makkarasoppa
Mari Kaasisen vispipuuro
Mysi Lahtisen lihasoppa
Ragni Rissasen lohilaatikko
Isä Haritonin kulitsa
Mari Palo, ruispuuro ja kettukarkit
Ristomatti Ratia ja Kertun kaalilaatikko
