Pasi Heikura
Yle
Tina Cavén
Yle
Me pidämme suomalaista nimipäiväkalenteria ja koko nimipäiväperinnettämme kansainvälisenä harvinaisuutena. Mutta mitä sanookaan englanninkielinen Wikipedia vapaasti käännetyksi suomeksi artikkelissaan Name day: ”Nimipäivä on ihmisen etunimeen liittyvän juhlinnan perinne Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa”. Mitäs tämä nyt on, eihän tässä mainita Suomea ollenkaan.
Jatketaan lukemista: ”Tapa on säilynyt suosittuna etenkin Euroopan katolisissa ja ortodoksisissa maissa, koska protestanttisissa maissa ei tavallisesti kunnioiteta pyhimyksiä”. No höh, tässähän nimipäivän vietto suorastaan kielletään luterilaisilta suomalaisilta!
Olisiko selitys englanninkielisen Wikipedian oudoille väitteille se, että nimipäivän vieton historia liittyy kirkollisiin pyhimyskalentereihin ja monessa maassa ihmisten etunimet annetaan kirkollisten esikuvien mukaan. Näissä maissa nimipäiviä vietetään yhä sen kirkollisen kalenterin mukaan, mutta Suomessa, maassa, johon kristinusko Euroopassa viimeiseksi tuotiin, nimipäivä on muuttunut maalliseksi juhlaksi ja sille on kehittynyt oma kalenterinsa. Alunperinhän kirkko piti syntymäpäivän viettämistä pakanallisena juhlana ja kannusti nimipäivien viettämiseen, koska nehän levittivät tietoisuutta pyhimysten juhlapäivistä.
Nyt pääsee englanninkielinen Wikipediakin kärryille: ”Suomessa, Ruotsissa ja saamelaisilla on omat listat nimipäivien viettoon, vaikka suurta osaa nimistä juhlitaankin eri maissa samoina päivinä. 1700-luvulta alkaen Ruotsissa ja Suomessa nimipäivien listaa on muunneltu, toisin kuin muissa maissa”. Onhan nimipäiväsysteemissämme sittenkin ainutlaatuisuutta!
Viime viikolla julkistettiin suomalaisen nimipäiväkalenterin viiden vuoden välein tehtävä uudistus, jossa vuodesta 2015 kalenteriin otetaan kaiken kaikkiaan 39 uutta nimeä. Viikko sitten kävimme almanakkatoimiston johtajan dosentti Minna Saarelma-Paukkalan kanssa uudistuksen naisten nimet, nyt selvittelemme kalenterin uudet miesten nimet ja niiden taustat.
Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi
