Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Äideiltä kielletty

Inhimillinen tekijä, yle tv1
Anne Kauppi (vas.), Anne Flinkkilä, Essi Kummu ja Hannele Törrönen keskustelevat äitiyden kielletyistä tunteista. Inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 20.3.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 21.3. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Mistä on kysymys, kun hartaasti odotetun vauvan seurassa äiti tuntee hallitsematonta kauhua ja pelkoa. Vauva tuntuu vieraalta, ja syvä kelvottomuuden tunne on äitiyden päällimmäinen tuntemus.

Äitiyden sallittuja ja kiellettyjä tunteita pohtivat kirjailija Essi Kummu, psykologi Hannele Törrönen ja lastenpsykiatri Anne Kauppi.

Huoli eloonjäämisestä

Essi Kummu on palannut kirjassaan Lasteni tarina yli kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Hartaasti toivotut kaksoset syntyivät kolme kuukautta etuajassa ja taistelivat pitkään elämästään.

Essi oli vasta nyt valmis pohtimaan tuota aikaa ja sitä, miksi äitiyden alkuvaiheet olivat niin raskaat ja hallitsemattomat.

”Vauvojen ennenaikainen syntymä oli järkytys ja huoli heidän eloonjäämisestään valtava. Tunsin syvää epäonnistumista ja häpeää siitä, että olin saattanut vauvat maailmaan keskeneräisinä. Miksi en pystynyt huolehtiman heistä paremmin”, Essi kysyi itseltään.

Pahin vielä edessä

Essille se on aikaa, jota on vaikea muistella. Rakkaus vauvoihin syntyi, mutta oli pelottavaa rakastaa, kun ei tiennyt tulevasta. Mutta pahin oli vielä edessä.

Kun vauvat saatiin kotiin ja kaikki alkoi olla kunnossa, Essi alkoi saada hallitsemattomia kauhukohtauksia, joihin liittyi vahva menettämisen pelko.

Essi yritti puhua läheisille oudoista tuntemuksistaan, mutta vastaus oli aina sama: vauvat voivat hyvin, kaikki on hyvin. Mutta Essi itse ei voinut hyvin, eikä voinut ymmärtää miksi.

Olenko tulossa hulluksi?

Psykologi Hannele Törrönen on työssään pohtinut äitiyden tuntoja ja myös äitiyden historiaa.

Hannele sai esikoisensa jälkeen kaksoset, joista toisen elämä oli veitsenterällä useampaan kertaan.

Hannele sai sairaalan aulassa jälkisupistuksia aina kun oli menossa kaksostaan katsomaan. Olo oli ulkopuolinen, bussissa ei löytynyt pysäytysnappulaa ja hän ihmetteli kotona kuuluvaa itkua, kunnes muisti, että toinenkin vauva on olemassa.

Hannele kysyi itseltään, että olenko tulossa hulluksi.

Tilapäinen taantuminen

Lastenpsykiatri Anne Kauppi on tehnyt pitkään töitä lasten ja vanhempien kanssa ja nähnyt niin hyviä kuin hurjia elämänkohtaloita. Hän on itsekin äiti ja tunnistaa Essin ja Hannelen oudot olot.

Yksi selittävä tekijä voimakkaisiin tunteisiin on puhdas biologia. Loppuraskaudessa äidin aivojen pelkokeskus aktivoituu ja sitä kautta suojelunhalu ja kyky kestää vaaroja sekä valvomista.

Synnytyksen jälkeistä masennusta tarjotaan helposti syyksi äitien outoihin oloihin. Anne muistuttaa, että tietynlainen taantuminen kuuluu äitiyteen. On tarpeen menettää tilapäisesti joku osa itsestään, että osaa vastata vauvan tarpeisiin.

Synkkiä tuntemuksia

Essille pahinta oli hallitsemattomuuden tunne. Hän pelkäsi, että jotakin pahaa voi tapahtua täysin ennakoimatta, koska vauvatkin olivat kuolla.

Luottamus elämään ja itseen katosi. Silti omat synkät tunnot oli vaikea hyväksyä, koska ne olivat niitä kiellettyjä tunteita.

Anne pohtii kiellettyjä tunteita ja sanoo, että häpeää on varmaankin vaikea myöntää.

Hän teki pitkään töitä vauvaperheyksikössä ja muistaa monia itkuisia, epätoivoisia äitejä, jotka eivät puhelimessa jaksaneet nimeään sanoa. Hädän määrä voi nousta nopeasti ja silloin pitää olla jo huolissaan niin lapsen kuin äidinkin turvallisuudesta.

Kuka huomaa äidin hädän?

Ohjelmassa pohditaan viime aikojen järkyttäviä lapsisurmia. Pystyvätkö Essi ja Hannele omien kauhun tuntemusten perusteella jäljittämään sitä polkua, mikä on voinut johtaa äärimmäiseen tekoon.

Kyllä, sanovat molemmat. Äärimmäinen väsymys, yksinäisyys, keinottomuus, jostakin sieltä maailmasta löytyvät vastaukset.

Anne on tehnyt väitöstutkimuksen lapsisurmista ja sanoo, että varsinkin äidillä on voimakas vietti pitää lapsi elossa. Mielenterveysongelmat ovat useimpien tekojen taustalla. Tällainen äiti voi kokea elämän niin kovana ja toivottomana, että haluaa pelastaa lapsensa samalta kohtalolta.

Omat traumaattiset lapsuudenkokemukset voivat aktivoitua. Kenen pitäisi sitten huomata? Anne sanoo, että näitä tilanteita on erittäin vaikea ennakoida, koska asiat voivat kärjistyä todella nopeasti ja äiti ei osaa tai jaksa hakea apua.

Yksinäinen äitiys

Essi, Hannele ja Anne pohtivat sitä, miksi suomalainen äitiys on niin yksinäistä. Vauvapiireissäkin usein kilpaillaan lauman paremmuudesta.

Hannele kaipaa äitien hoivaa ja sanoo, että monissa meidän primitiivisinä pitämissä kulttuureissa yhteisö hoivaa myös äitiä, ei vain vauvaa. Äiti saa levätä, kun yhteisön muuta naiset hoitavat vauvoja vuorollaan.

Kestettiin sitä ennenkin

Mutta mistä Essin tuntemuksissa oikein oli kysymys?

Essin isä kertoi oman isänsä sotamuistoista ja kauhukohtauksista. Silloin Essi tajusi, että jotakin samankaltaista oli hänen omissa tuntemuksissaan.

”En halua yleivöittää omia kokemuksiani sotatraumaksi, mutta jotakin tuttua niissä oli eli posttraumaattinen reaktio dramaattiseen tilanteeseen. En ollut masentunut, en hysteerinen, vaan minulla oli trauma”, hän sanoo.

Anne allekirjoittaa tämän ja sanoo, että erittäin tärkeätä on se, että tunne saa nimen, se on aivan normaali ja sallittu tunne, tila, josta voi parantua. Ja totta on, että perheen tunneperimä on läsnä ihmisissä ja perheen ilmapiirissä.

Varsinkin sota-ajan perintönä äitiys on ollut karua, nääntyneet äidit hoitivat lapset, talot ja maat.

Hannelen mielestä jotakin syvää siitä kestämisen ajatuksesta on siirtynyt tähän päivään, kun puhutaan siitä, että nykyajan latte-äidit tekevät luonnollisesta asiasta liian suuren numeron, kestettiin sitä ennenkin.

Paras palaute

Essi sanoo, että häneltä kesti pitkään rauhoittua. Kaksosten viisivuotisneuvolassa hänelle sanottiin, että voisitko nyt pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että sinulla on terveet lapset.

Hannele muistelee, miten tärkeätä oli, kun teho-osaston lääkäri sanoi, että hyvä rouva emme yritä tappaa lastanne vaan hoitaa terveeksi. Luottamus, kiintymys, rakkaus, ne kaikki ovat siellä, mutta tie tähän päivään on ollut vähän mutkikkaampi.

Essi sanoo, että tytär luki kirjasta pieniä paloja ja totesi, että eihän tämä mikään lasten tarina ole, kun kerrot itsestäsi koko ajan. Se oli paras palaute.

Kommentit