Hyppää pääsisältöön

Pyövelit tappoivat Suomessa tuhansia - millaisia ihmisiä kuoleman tuojat olivat?

Stradan Joonatan pyövelinä
Stradan Joonatan pyövelinä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä

Suomen viimeinen pyövelin virka lopetettiin 1800-luvun alussa. Sitä ennen pyövelit toimivat tärkeinä yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjinä yli 500 vuotta. Näitä synkän ammatin harjoittajia ehti olla Suomessa useita satoja, he hirttivät ja mestasivat tuhansia syyllisiksi tuomittuja.

Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta
Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta, Rikosmuseo Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta Kuva: Hannamari Luukkanen kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta

Pyövelitkin olivat vain ihmisiä

Mutta millaista elämää nämä kuoleman tuojat viettivät? Siitä kiinnostui Anneli Kanto ja kirjoitti aiheesta kirjan ”Pyöveli”. Kirjassa kerrotaan pyöveleiden elämästä 1600-luvun Suomessa ja Saksassa.

Pyöveleilläkin on historia
”Tajusin, että pyövelitkin olivat ihmisiä, niillä on historia”, kuvailee Kanto hetkeä jolloin hän sai idean kirjaansa.

Ja pyöveleiden elämä on ollut aikoinaan hyvinkin kiinnostavaa, monet uskomattomat tarinat pohjautuvat tositapahtumiin.

Stradan Joonatan pyövelinä leikkikentällä
Tässä sijaitsi mestauspaikka Helsingin Töölössä Stradan Joonatan pyövelinä leikkikentällä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä leikkikentällä

Turun yliopiston historian tutkija Veli Pekka Toropainen on tutkinut pyöveleitä. Heidän roolinsa oli aikoinaan tärkeä yhteiskunnan järjestyksen ylläpidossa. Ihmiset 1600-luvulla uskoivat, että harmonian järkkyminen toi kaikille huonoa onnea. ”Harmonian rikkoja voi aiheuttaa sodan, nälänhädän ja tauteja ja silloin rikos on sovitettava ja se on sovitettava kuolemalla”, tutkija kuvailee aikalaisten ajatuksia.

Pyövelit harjoittivat virkaansa suurissa kaupungeissa kuten Turussa. Veli Pekka Toropainen näyttää missä pyövelit tekivät aikoinaan töitään Turun suurtorilla.

Pyövelin työ ei sopinut heikkohermoisille

Stradan Joonatan pyövelinä
Stradan Joonatan pyövelinä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä

Pyövelin tehtävä oli toteuttaa lain määräämät rangaistukset, he hirttivät, mestasivat, hukuttivat ja ruoskivat syyllisiksi todettuja. Lisäksi rangaistuksena saattoi olla käden tai jalan irtihakkaaminen. ”Usein rikolliset eivät olleet paatuneita roistoja vaan esimerkiksi nuoria naisia, jotka olivat häpeän pelossa tappaneet vastasyntyneet lapsensa”, Anneli Kanto kuvailee pyövelin työtä.

Vaikka lakikirjan mukaan lähes kaikista rikoksista sai kuolemantuomion, ei oikeus todellisuudessa ollut näin julma. Kuolemantuomioita ei annettu montaa vuodessa, mutta pyöveleille keksittiin muita varsin ikäviä tehtäviä. Kidutus oli Suomessa kiellettyä toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa pyövelit joutuivat usein rääkkäämään vangittuja. Pyövelin pöyristyttävistä töistä Turussa kertoo historian tutkija Veli Pekka Toropainen.

Työ oli henkisesti rankkaa. ”Työt eivät aina se ei onnistuneet kunnolla, esimerkiksi hirttäminen oli vaikeaa. Tästä oli sellainen seuraus, että aika monista pyöveleistä tuli juoppoja”, kirjailija Anneli Kanto kertoo. Myös itsemurhat olivat yleisiä. Välillä viattomat eläimet joutuivat pyöveleiden pölkylle.

Työstä maksettava palkka oli kuitenkin varsin hyvä. Jokaisesta toimituksesta maksettiin erikseen ja palkkaan kuului asuntoetu ja vaatekerta. ”1600-luvulla kankaat tehtiin ja värjättiin käsin, joten vaate-etu oli arvoltaan huomattava”, kertoo tutkija Toropainen. Pyövelit tekivät myös usein työmatkoja pienemmille paikkakunnille, matkakorvauksena maksettiin viinaa ja olutta. Lisätienestejä pyöveli sai muun muassa telotettujen omaisuudesta ja myymällä kuolemaantuomittujen ruumiinosia taikakaluiksi. Säästäväiset pyövelit saattoivat kerätä huomattavan omaisuuden.

Työn haittapuolena yksinäisyys

Stradan Joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella
Stradan Joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella

Vaikka pyövelin työstä maksettiin hyvin, oli siinä myös useita haittapuolia. Pyövelit olivat nimittäin yhteiskunnan pohjasakkaa, joita muut ihmiset halveksivat ja pelkäsivät. Pyöveleiden kanssa ei seurusteltu, heitä ei kätelty ja asuntokin oli eristyksissä kaupungin laitamilla. Kirkossa pyövelille oli varattu erikseen hutera penkki kirkon takaosasta. Monissa maissa baariinkaan ei ollut asiaa vaan tuoppi piti nauttia ulkopuolella erillisellä pyövelinpenkillä.

Pyövelin juomakumppani oli haukkumasana

"Pyövelin juomakumppani oli jopa yleinen haukkumasana", Anneli Kanto kertoo. Nykypäiviin on säilynyt kirosana ”peeveli”, joka tarkoitti pyöveliä. Halveksunnan takia monien pyöveleiden oli vaikea löytää vaimoa muiden kuin toisten pyövelien tyttäristä.

Turussa pyöveleiden elämä ei onneksi ollut niin eristetty. Tutkija Veli Pekka Toropainen kertoo historian kirjoihin päätyneestä juomaselkkauksesta pyövelin kanssa.

Pyöveliksi päädyttiin joko perimällä tai rötöstelemällä

Hyvästä palkasta huolimatta pyövelin työhön ei riittänyt hakijoita. Niinpä niihin usein pakotettiin. ”Jos oli rikollinen, joka oli itse saanut kuolemantuomion, hän saattoi pelastua suostumalla pyöveliksi. Sitten leikattiin korva pois pyövelin merkiksi”, kertoo Anneli Kanto.

Tällainen rikollisten rekrytoiminen johti siihen, että monet pyövelit olivat kovia rötöstelemään ja toimivat virassa vain lyhyen aikaa. Saatettiinpa pyövelillekin antaa kuolemantuomio. Esimerkiksi Turussa pyöveleistä oli jatkuva pula. Pyövelin työn houkuttelevuutta ei lisännyt se, että työ oli vaarallista, jopa hengenvaarallista. Historian tutkija Veli Pekka Toropainen kertoo millaisia vaaroja pyöveli kohtasi Turussa.

Toinen tapa joutua pyöveliksi oli periä virka isältään, usein pyöveleiden lapsilla ei ollut edes muita mahdollisuuksia kuin päätyä pyöveliksi. Anneli Kanto tutki kirjaansa varten erilaisia pyöveleitä, yksi kirjan pyövelin esikuvasta oli 1600-luvulla elänyt Heikki Hakalainen, joka toimi virassaan oli 40 vuotta.

Totuus tarua ihmeellisempää

Pyöveli- kirjan tapahtumat tuntuvat todella hurjilta 2000-luvun lukijalle. Monet tapahtumat perustuvat kuitenkin historiasta löytyviin kirjoituksiin. Näin Anneli Kanto kertoo kirjan tapahtumien alkuperästä.

Tarinaa pyöveleistä Stradassa 20.3 klo 21:30.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.

  • Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo: Nuket tekevät tarinasta uskottavan

    Nukenrakentaja ajattelee aina kolmiulotteisesti.

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.