Hyppää pääsisältöön

Pyövelit tappoivat Suomessa tuhansia - millaisia ihmisiä kuoleman tuojat olivat?

Stradan Joonatan pyövelinä
Stradan Joonatan pyövelinä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä

Suomen viimeinen pyövelin virka lopetettiin 1800-luvun alussa. Sitä ennen pyövelit toimivat tärkeinä yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjinä yli 500 vuotta. Näitä synkän ammatin harjoittajia ehti olla Suomessa useita satoja, he hirttivät ja mestasivat tuhansia syyllisiksi tuomittuja.

Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta
Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta, Rikosmuseo Kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta Kuva: Hannamari Luukkanen kuopion lääninmestaajan kaula- ja käsikirves 1700-luvulta

Pyövelitkin olivat vain ihmisiä

Mutta millaista elämää nämä kuoleman tuojat viettivät? Siitä kiinnostui Anneli Kanto ja kirjoitti aiheesta kirjan ”Pyöveli”. Kirjassa kerrotaan pyöveleiden elämästä 1600-luvun Suomessa ja Saksassa.

Pyöveleilläkin on historia
”Tajusin, että pyövelitkin olivat ihmisiä, niillä on historia”, kuvailee Kanto hetkeä jolloin hän sai idean kirjaansa.

Ja pyöveleiden elämä on ollut aikoinaan hyvinkin kiinnostavaa, monet uskomattomat tarinat pohjautuvat tositapahtumiin.

Stradan Joonatan pyövelinä leikkikentällä
Tässä sijaitsi mestauspaikka Helsingin Töölössä Stradan Joonatan pyövelinä leikkikentällä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä leikkikentällä

Turun yliopiston historian tutkija Veli Pekka Toropainen on tutkinut pyöveleitä. Heidän roolinsa oli aikoinaan tärkeä yhteiskunnan järjestyksen ylläpidossa. Ihmiset 1600-luvulla uskoivat, että harmonian järkkyminen toi kaikille huonoa onnea. ”Harmonian rikkoja voi aiheuttaa sodan, nälänhädän ja tauteja ja silloin rikos on sovitettava ja se on sovitettava kuolemalla”, tutkija kuvailee aikalaisten ajatuksia.

Pyövelit harjoittivat virkaansa suurissa kaupungeissa kuten Turussa. Veli Pekka Toropainen näyttää missä pyövelit tekivät aikoinaan töitään Turun suurtorilla.

Pyövelin työ ei sopinut heikkohermoisille

Stradan Joonatan pyövelinä
Stradan Joonatan pyövelinä Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä

Pyövelin tehtävä oli toteuttaa lain määräämät rangaistukset, he hirttivät, mestasivat, hukuttivat ja ruoskivat syyllisiksi todettuja. Lisäksi rangaistuksena saattoi olla käden tai jalan irtihakkaaminen. ”Usein rikolliset eivät olleet paatuneita roistoja vaan esimerkiksi nuoria naisia, jotka olivat häpeän pelossa tappaneet vastasyntyneet lapsensa”, Anneli Kanto kuvailee pyövelin työtä.

Vaikka lakikirjan mukaan lähes kaikista rikoksista sai kuolemantuomion, ei oikeus todellisuudessa ollut näin julma. Kuolemantuomioita ei annettu montaa vuodessa, mutta pyöveleille keksittiin muita varsin ikäviä tehtäviä. Kidutus oli Suomessa kiellettyä toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa pyövelit joutuivat usein rääkkäämään vangittuja. Pyövelin pöyristyttävistä töistä Turussa kertoo historian tutkija Veli Pekka Toropainen.

Työ oli henkisesti rankkaa. ”Työt eivät aina se ei onnistuneet kunnolla, esimerkiksi hirttäminen oli vaikeaa. Tästä oli sellainen seuraus, että aika monista pyöveleistä tuli juoppoja”, kirjailija Anneli Kanto kertoo. Myös itsemurhat olivat yleisiä. Välillä viattomat eläimet joutuivat pyöveleiden pölkylle.

Työstä maksettava palkka oli kuitenkin varsin hyvä. Jokaisesta toimituksesta maksettiin erikseen ja palkkaan kuului asuntoetu ja vaatekerta. ”1600-luvulla kankaat tehtiin ja värjättiin käsin, joten vaate-etu oli arvoltaan huomattava”, kertoo tutkija Toropainen. Pyövelit tekivät myös usein työmatkoja pienemmille paikkakunnille, matkakorvauksena maksettiin viinaa ja olutta. Lisätienestejä pyöveli sai muun muassa telotettujen omaisuudesta ja myymällä kuolemaantuomittujen ruumiinosia taikakaluiksi. Säästäväiset pyövelit saattoivat kerätä huomattavan omaisuuden.

Työn haittapuolena yksinäisyys

Stradan Joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella
Stradan Joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella Kuva: Hannamari Luukkanen stradan joonatan pyövelinä baarin ulkopuolella

Vaikka pyövelin työstä maksettiin hyvin, oli siinä myös useita haittapuolia. Pyövelit olivat nimittäin yhteiskunnan pohjasakkaa, joita muut ihmiset halveksivat ja pelkäsivät. Pyöveleiden kanssa ei seurusteltu, heitä ei kätelty ja asuntokin oli eristyksissä kaupungin laitamilla. Kirkossa pyövelille oli varattu erikseen hutera penkki kirkon takaosasta. Monissa maissa baariinkaan ei ollut asiaa vaan tuoppi piti nauttia ulkopuolella erillisellä pyövelinpenkillä.

Pyövelin juomakumppani oli haukkumasana

"Pyövelin juomakumppani oli jopa yleinen haukkumasana", Anneli Kanto kertoo. Nykypäiviin on säilynyt kirosana ”peeveli”, joka tarkoitti pyöveliä. Halveksunnan takia monien pyöveleiden oli vaikea löytää vaimoa muiden kuin toisten pyövelien tyttäristä.

Turussa pyöveleiden elämä ei onneksi ollut niin eristetty. Tutkija Veli Pekka Toropainen kertoo historian kirjoihin päätyneestä juomaselkkauksesta pyövelin kanssa.

Pyöveliksi päädyttiin joko perimällä tai rötöstelemällä

Hyvästä palkasta huolimatta pyövelin työhön ei riittänyt hakijoita. Niinpä niihin usein pakotettiin. ”Jos oli rikollinen, joka oli itse saanut kuolemantuomion, hän saattoi pelastua suostumalla pyöveliksi. Sitten leikattiin korva pois pyövelin merkiksi”, kertoo Anneli Kanto.

Tällainen rikollisten rekrytoiminen johti siihen, että monet pyövelit olivat kovia rötöstelemään ja toimivat virassa vain lyhyen aikaa. Saatettiinpa pyövelillekin antaa kuolemantuomio. Esimerkiksi Turussa pyöveleistä oli jatkuva pula. Pyövelin työn houkuttelevuutta ei lisännyt se, että työ oli vaarallista, jopa hengenvaarallista. Historian tutkija Veli Pekka Toropainen kertoo millaisia vaaroja pyöveli kohtasi Turussa.

Toinen tapa joutua pyöveliksi oli periä virka isältään, usein pyöveleiden lapsilla ei ollut edes muita mahdollisuuksia kuin päätyä pyöveliksi. Anneli Kanto tutki kirjaansa varten erilaisia pyöveleitä, yksi kirjan pyövelin esikuvasta oli 1600-luvulla elänyt Heikki Hakalainen, joka toimi virassaan oli 40 vuotta.

Totuus tarua ihmeellisempää

Pyöveli- kirjan tapahtumat tuntuvat todella hurjilta 2000-luvun lukijalle. Monet tapahtumat perustuvat kuitenkin historiasta löytyviin kirjoituksiin. Näin Anneli Kanto kertoo kirjan tapahtumien alkuperästä.

Tarinaa pyöveleistä Stradassa 20.3 klo 21:30.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri