Hyppää pääsisältöön

Isoisä tahtoo olla muutakin kuin mummon apuri

Isoisä Björn Sjöstrand ja lapsenlapsi Mark Sjöstrand
Isoisä Björn Sjöstrand ja Mark Sjöstrand nauttivat kevätauringosta maanantaina Helsingin Ullanlinnassa. Isoisä Björn Sjöstrand ja lapsenlapsi Mark Sjöstrand Kuva: YLE/Jani Parkkari mark sjöstrand

Julkisessa keskustelussa isovanhemmuus on monesti henkilöitynyt isoäitiin. Isoisä on perinteisesti ollut eräänlainen mummon apuri, mies, joka asuu mummolassa. 2000-luvulla isoisät ovat kuitenkin alkaneet saada entistä suuremman roolin lapsiperheiden elämässä. Mutta onko isoisästä ihan vielä mummoksi?

Muovipussissa rapisee jalkapallokortteja. Viisivuotiaan Mark Sjöstrandin viikko on alkanut hyvin.

- Lähdimme käymään ulkoilemassa ja ostoksilla. Poika tykkää jalkapallosta ja keräilykortit kiinnostavat, isoisä Björn Sjöstrand, 65 v, kertoo puistossa Helsingin Ullanllinnassa.

Pojan vanhemmat soittivat edeltävänä iltana isoisälle ja kysyivät, ehtisikö hän ottaa Markin hoitoon. Sjöstrandin ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta.

- Minulla on kuusi lastenlasta. Näen heitä viikoittain, joten alkaa tämä jo luonnistua.

Lastenhoitoon osallistuvat isoisät ovat tuttu näky myös kivenheiton päässä sijaitsevassa Kaivopuiston päiväkodissa.

- Meillä käy paljon isovanhempia tuomassa ja hakemassa lapsia. Olemme avoinna vain 8,5 tuntia, joten ajat ovat haasteellisia työssäkäyville vanhemmille. Isoäidit käyvät vähän useammin, mutta kyllä ovella myös isoisiä näkyy, lastentarhanopettaja Marianne Sipakko kertoo.

Isoisien merkitys on kasvussa, koska väestön ikärakenne on muuttunut.

Isoisien merkitys on kasvussa, koska väestön ikärakenne on muuttunut. Eliniän pidentymisen myötä isovanhemmilla voi olla nykyään useita vuosikymmeniä yhteistä elinaikaa lastenlasten kanssa. Syntyvyyden laskiessa lapsenlapsia myös on aikaisempaa vähemmän, joten aikaa lasta kohden on enemmän.

Kulttuurikin on muuttunut. Nykyään isoisäksi tuleva sukupolvi on saanut omat lapsensa 1970-1980-luvulla. Tuolloin miehet alkoivat ensimmäistä kertaa osallistua synnytyksiin ja ottaa muutenkin suuremman roolin lastenhoidossa.

Sjöstrand oli 24-vuotias, kun hän tuli isäksi vuonna 1972.

- Olin aivan liian nuori isäksi. Olin toki mukana aktiivisesti lastenhoidossa, Sjöstrand sanoo.

- Ehkä nyt isovanhempana ottaa myös vähän takaisin oman isyyden aikaa. Aina olen kumminkin lapsista pitänyt ja niiden kanssa viihtynyt, hän jatkaa.

Viihdyttäjä vai hoitaja?

Tietty epävarmuus kuitenkin kiusaa isoisiä. Tutkimusten mukaan isoisät kokevat, etteivät he ole taitojensa ja tietojensa puolesta yhtä hyviä lastenhoitajia kuin isoäidit. Lapsen vanhemmat jakavat tunteen, ja odotukset osallistumisesta eivät ole yhtä korkealla kuin isoäitiä kohtaan. Käytännössä isoisä saakin isoäitiä vapaammin luoda juuri itselleen sopivan roolin.

Usein miehet valitsevat eräänlaisen viihdyttäjän tehtävän. Isoisän kanssa pelleillään, harrastetaan ja tehdään juttuja, joita lapsen vanhemmat eivät ehkä aina edes sallisi.

Sjöstrand arvelee hänkin olevansa aavistuksen verran enemmän viihdyttäjä kuin varsinainen lastenlasten hoitaja.

- Mutta viihdyttäminen on ihan mukavaa. Ja kyllä olen auttanutkin lapsia esimerkiksi läksyjen kanssa.

Tutkimusten mukaan isoisän rooli opitaan samalla tavalla kuin isyyden malli. Isoisät palaavat omiin isovanhempiinsa miettiessään, mikä olisi heille sopiva tapa osallistua lastenlasten elämään. Aina mallia ei ole.

Isoisän rooli opitaan samalla tavalla kuin isyyden malli.

- Minulla ei ollut lapsuudessani isoisää. Mutta kyllä tämäkin rooli jotenkin tulee sieltä omasta elämästä. Sen muistaa, miten omien lasten kanssa oltiin ja niillä opeilla mennään, Sjöstrand toteaa.

Isovanhempien tärkeysjärjestys

Isoisien merkitystä on tutkittu Suomessa verrattain vähän. Kansainvälisessä perhetutkimuksessa on niin ikään keskitytty isoäiteihin ja heidän kokemuksiinsa.

Tämä painotus ei kuitenkaan välttämättä vääristä tuloksia. Brittiläisten yhteiskuntatieteilijöiden Robin Mannin ja George Leesonin mukaan isovanhemmuutta mietittäessä sukupuolta tärkeämpi tekijä on, kumman – isän vai äidin – puolelta isovanhempi tulee.

Suomessa esimerkiksi äidinpuoleisten isovanhempien kanssa ollaan yleensä enemmän tekemisissä kuin isän vanhempien.

Äidinpuoleisten isovanhempien kanssa ollaan yleensä enemmän tekemisissä kuin isän vanhempien.

Tutkija Kirsi Lumme-Sandtin mukaan isovanhempien hierarkiassa ensimmäisenä on äidinäiti, sitten äidinisä. Lähes yhtä tärkeä kuin äidinisä on isänäiti.

Selvästi etäisin isovanhemmista on isänisä.

- Painotukset selittyvät naisten keskeisellä asemalla perhe-elämässä. Äidinisä pääsee kiilaamaan kärkipäähän puolisonsa siivellä. Jos apua tarvitaan, ensimmäisenä soitetaan äidinäidille. Isoisä tulee siinä mukana ikään kuin mummon apurina, Lumme-Sandt sanoo.

- Toki tämä perinteinen asetelma on nyt pikku hiljaa muuttumassa, kun isoisät ovat alkaneet ottaa entistä itsenäisemmän roolin, isoisiä haastattelut tutkija jatkaa.

Aivan vielä isoisästä ei kuitenkaan ole isoäidin korvikkeeksi. Teot jäävät uupumaan. Lumme-Sandt pitää mielenkiintoisena, kuinka isoisät monesti puhuvat puolisonsa vaivannäöstä ikään kuin omanaan.

- Isoisät saattavat kertoa, kuinka paljon esimerkiksi sukulaisvierailun järjestäminen on aiheuttanut vaivaa. On pitänyt tehdä ruokaa ja järjestellä paikkoja lastenlasten vierailua varten. Kun asiasta kysyy tarkemmin, selviää, että isoäiti on itse asiassa tehnyt kaiken työn. Mies kuitenkin aidosti kokee tehneensä paljon, Lumme-Sandt kertoo.

Tarve kasvussa

Yhä useamman liiton päättyessä eroon isoisille on myös entistä enemmän tarvetta. Jos lapsen yhteys isään katkeaa, tarve miehen mallille korostuu, etenkin pojilla.

Pienperheyhdistys ry pyörittää Mummola-hanketta, jossa lapsille tarjotaan varttuneempaa seuraa

- Toiminnassa on mukana noin 80 mummoa ja reilu kymmenkunta vaaria. Kysyntä varsinkin miesseuralle ylittää jatkuvasti tarjonnan, vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Mari Kahri kertoo.

Hänen mukaansa seuraa eivät tarvitse ainoastaan lapset. Myös monet vanhemmat kaipaavat isovanhempien henkistä tukea.

- Monet vanhemmat toivovat, että olisi olemassa joku toinen ihminen, jolle heidän oma lapsensa olisi tärkeä. Ystävät jaksavat kuunnella tiettyyn rajaan asti uutisia lapsesta. Mutta kenelle soittaa ja kertoa vaikka ensiaskelista? Kahri pohtii.

Lähde: Isän kokemus, toimittaneet Petteri Eerola ja Johanna Mykkänen (Gaudeamus 2014).

Amerikkalainen perhetukija James Bates jaottelee isoisän tehtävät kuuteen eri luokkaan:

1.Sukutyö
Lastenlapsille kerrotaan suvun historiasta, edesmenneistä ihmisistä ja merkittävistä käänteistä.

2.Mentorointi
Opetetaan hyödyllisiä tietoja ja taitoja. Opetuksen varsinainen sisältö on kiinni yhteiskuntaluokasta. Joku opettaa kalastusta, toinen pianon soittoa. Taidot eivät välttämättä ole lapsille enää hyödyllisiä, mutta tekemisen kautta isoisän ja lapsenlapsen suhde syvenee.

3.Henkisen tuen tarjoaminen
Isoisä kuuntelee, lohduttaa ja esittää pidemmän aikavälin näkemyksen. Tähän luokkaan kuuluu mm. uskonnollisten oppien välittäminen.

4.Ajanvietetoiminta
Lastenlasten viihdyttäminen. Päiväretket puistoon, eläintarhaan ym. lasten kannalta mieluisiin paikkoihin.

5.Perheidentiteetin ylläpito
Isoisä näyttää käytännössä, kuinka perhe toimii. Näin vanhemmat ja lapset huomioivat - tai ovat huomioimatta -toisiaan. Tämä rooli korostuu etenkin perhekriisien ja avioerojen yhteydessä.

6.Tulevaisuuteen investointi
Taataan lapsenlapsille henkisiä ja mahdollisesti materiaalisia resursseja. Tämä prosessi jatkuu kuoleman jälkeen muistelemisen ja perinnönjaon muodossa.

Ps. yle.fi/vanhemmuus (entinen Yle Olotila) on nyt Facebookissa - tykkää kun haluat perhe- ja vanhemmuusaiheisia juttuja uutisvirtaasi!